Varusmiespalveluksesta puhutaan aikana, jolloin pojista tehdään miehiä tai jopa tosimiehiä. Nykypäivän miehekkyyden mittapuussa tulisi kuitenkin tarkastella muutakin kuin sotilaallista jämäkkyyttä.

Ikävä on vaikea tunne, mutta se kuitenkin muistuttaa kuinka merkityksellisiä ihmisiä elämässäni on ja kuinka onnekas olen niistä hetkistä, jotka vietän heidän kanssaan.

Yhä useampi nainen hakeutuu vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Ennemmin tai myöhemmin tulevan alokkaan on pohdittava sitä, olisiko valmis kokeilemaan yhteistuvassa asumista. Esimiehet päättävät, kenen kanssa kukakin nukkuu. Varusmiehillä on kuitenkin oikeus päättää, haluavatko he asua samaa sukupuolta olevien kanssa vai olisiko yhteistupa mahdollisesti mieluinen ratkaisu.

Jokainen kohtaa palveluksensa aikana haasteita, mutta vertaisten tuella mikään ei ole ylitsepääsemätöntä.

Monesti alokasjakson aikana tuli ihmeteltyä, miksi tiettyjä asioita tehdään ja vielä aivan viimeisen päälle. Tulisiko eversti tarkastamaan päiväpeitteeni kireyden tai kenties pienen pölyhiukkasen tuvan nurkassa? Koskaan ei tullut, mutta silti tämä tekeminen antaa meille jokaiselle jotakin.

Siviilistä asepalvelukseen siirtymisessä astutaan aivan eri maailmaan. Alussa suurin haaste on henkinen taistelu tähän maailmaan sopeutumisesta.

Pelasin jalkapalloa yli kymmenen vuoden ajan, ja kaikki valmentajani painottivat aina samaa: täällä jokainen pelaa joukkueelle. Olen kuitenkin vasta viimeisten kuukausien aikana intissä oppinut, mitä "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -sanonta todella merkitsee.

Elokuvissa, peleissä ja sarjoissa, jotka käsittelevät sotaa ja armeijaa nähdään usein draamaa, keskenään taistelua ja päähenkilö, joka tietää aina mikä on oikein ja mikä on väärin. Päähenkilö on valmis taistelemaan paitsi vihollista, myös omiaan vastaan, jotta hänen moraalisesti oikeassa oleva näkökulmansa tulisi toteen.

Monelle varusmiespalvelus saattaa tuntua ajan tuhlaamiselta nuoruuden tärkeimpinä vuosina. Oikealla asenteella palveluksesta saa kuitenkin merkityksellisen ja valaisevan kokemuksen.

Älä usko kaikkea kuulemaasi. Varusmiespalveluksessa tulet tuskin hiihtämään kesäkuussa karhuja karkuun lumista metsikköä pitkin. Selkääsi ei myöskään lyödä sadan kilon suuruista telamiinaa, etkä tule toimimaan tykinkuulana.

Tässä vaiheessa palvelusta voin jo sanoa, mikä on ollut parasta intissä: ystävät.

Minun DNA-koodini ei ole virheetön. Koodaajalta on jäänyt näkemättä koodinpätkässä oleva virhe, jonka takia kärsin keskivaikeasta lukivaikeudesta. Virhe on räikeä, mutta en anna sen pilata elämääni tai vaikuttaa tekemiseeni.

Kuuden kaverin ja kymmenen kilon telamiinan kanssa eteen päin taivaltaessa ei välttämättä vielä huomaa, mikä vaikutus yhdessä koettujen haasteiden voittamisella on.

Nyt on aika päättää, millainen johtaja aiot olla ja millaisia johtajia alaisistasi tulee. Alokkaat oppivat paitsi sanoistasi, myös käytöksestäsi.

Varusmiespalveluksesta voi jäädä käteen enemmänkin kuin hyviä muistoja tupakavereiden kanssa vietetyistä hetkistä. Intti voi asettaa uudet suuntaviivat tulevaisuuteesi, jos siihen siihen suhtautuu uteliaasti ja ennakkoluulottomasti.

Sain kotiväeltäni evääksi rohkeutta sekä nöyrää mieltä. Eväät voivat kuitenkin loppua heti alkusysäyksen jälkeen. Miten sitten käy?