Puolustusvoimien tarpeet ja omat unelmat eivät välttämättä poissulje toisiaan.

 “Koulutus toimii joko alistamisen tai vapauttamisen välineenä.” – Paulo Freire

Miksi vapaan maailman puolustamiseen sijoittaminen olisi vastuutonta aikana, jolloin globaalia länttä haastetaan kovemmin kuin menneinä vuosikymmeninä?

Yhtenäisyyttä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Vielä 30 vuoden jälkeenkin naisen täytyy todistella pätevyyttään sotilaana.

Puolustusvoimien koulutuksen tulisi paremmin vastata kasarmin vaatimuksia.

Armeija opettaa elämänhallintaa, mutta entä rahankäyttöä? Venyykö päiväraha vai rikotaanko säästöpossu?

Mikä alokaskaudelta jäi puuttumaan? Aito ystävyys vaatii rohkeutta ja vaivannäköä.

Oikeinpukeutuminen jäi monelta alokkaalta oppimatta.

Sosiaalisen median sisältö auttoi asepalvelukseen valmistautumisessa.

Kasarmilla paastoaminen on herättänyt minut pohtimaan asemaani aseenkäyttäjänä.

Varusmiespalvelus laittaa kaikki samalle viivalle hetkeksi aikaa. Missä muualla voisi kuvitella tapahtuvan näin?

Varusmiestoimittajan tehtävät herättävät ihmisissä joko kummastusta, kiinnostusta tai molempia. Moni miettii, mihin sodassa tarvitaan toimittajaa.

Jos asuisinkin Venäjällä, olisinko murhanhimoinen sotakone vai tavallinen teini?

Varusmiehenä kuulen ympärilläni niin alarmistista lietsontaa kuin asiallista varautumiskeskusteluakin. Kaiken kriisin keskellä uskon silti tulevaisuuteen.

Intissä ymmärsin, että yhteisöllisyys kantaa pitkälle ja siitä jäävät ne parhaimmat muistot.

Demokraattiset arvot ovat yhteiskunnan kulmakivi, joita Suomessa tulee puolustaa.