Kolmen polven inttitarinoita

– Siellä sitten tehdään pojista miehiä!

Tämän vanhan ja legendaarisen lausahduksen on varmasti moni varusmies kuullut joltakin sukulaiseltaan ennen inttiin lähtöä. Itse sain sen kuulla rakkaan isoisäni suusta heinäkuun alussa, kun varusmiespalvelukseen lähtö häämötti.

Vaikka internetin syövereistä tuli ennen palvelusta luettua lukuisia inttitarinoita, olivat päällimmäisenä mielessäni kuitenkin ne saunan lauteilla isältäni ja isoisältäni kuullut tarinat. Muistan kuinka kauhuissani kuuntelin isäni kertomusta joulukinkusta, jonka hän vietti Sodankylän varuskunnassa 1990-luvulla. Olihan yllätys myös melkoinen kun sain kuulla isäni käyneen aukin hieman vastentahtoisesti.

85-vuotiaan isoisäni inttitarinoissa puolestaan korostuvat pitkät hiihtomarssit paukkuvissa pakkassäissä 1950-luvulla. Puolustusvoimien tarjoamat puusukset ovat onnistuneet tekemään unohtumattoman vaikutuksen häneen. Muistan isoisäni kertoneen kuinka suksissa ei luistoa ollut, mutta kyllä sitä aina sisukkaasti eteenpäin mentiin ja kaikesta selvittiin.

Maailman muuttuessa on tietysti varusmiespalvelus kehittynyt ja uudistunut. Onkin ollut hienoa päästä kertomaan omalle isälle ja isoisälle siitä millaista nykyään 2020-luvulla varusmiespalveluksen suorittaminen on.

Isäni kanssa päädyimme keskustelemaan nykyaikaisista aseista ja monipuolisemmasta koulutustarjonnasta, joka teki häneen vaikutuksen. Antoisa keskustelu saatiin myös aikaiseksi kun kerroin hänelle kuinka laadukasta ruokaa varuskuntaravintolassa nykyään tarjoillaan. Isäni puolestaan muisteli, että hänen palvelusaikana aamiaispuuro oli niin kiinteää, että yhdellä lusikalla nousi kaikki lautasella ollut puuro.

Isoisääni vaikutuksen puolestaan teki tämän päivän vaatteet, kun hän näki minut intin lomapuvussa viikonloppuvapailla. Ja tulihan sieltä myös se perinteinen kysymys:

– Montako piikkiä on vielä aamukammassa jäljellä?

Vaan kyllä loksahti isoisältä suu auki, kun kerroin hänelle, ettei aamukampaa enää ole, vaan jäljellä olevien palveluspäivien määrän näkee nykyisin puhelimen intti-sovelluksesta.

Vaikka vanhemman ikäluokan inttiarki oli nykypäivään verrattuna jokseenkin toisenlaista, niin monet asiat ovat vieläkin ennallaan ja itsekin huomasin eri sukupolvien inttitarinoista paljon yhteläisyyksiä. Sotilasarvot ovat painautuneet kaikkien meidän kolmen mieleen ja kuuluuhan hernekeitto sekä kiire odottamaan varusmiesten arkeen vielä tänäkin päivänä.

Koko valtakunnassa on ensi sunnuntaina erinomainen mahdollisuus mittailla sotilasarvoja ja vertailla inttimuistoja läheisten kesken.

Itselläni ainakin juttua riittää – siispä raikukoon inttijuttujen turina iloisesti isänpäivän ruokapöydissä!