Inttikeskusteluissa vertaillaan usein kaikista hirveimpiä palveluksen aikana koettuja hetkiä. Niiden ohella on hyvä muistaa, että palvelukseen lukeutuu myös monia nautinnon lähteitä.

Koronaepidemian laantuessa yhteiskunta alkaa vähitellen poistamaan rankimpia rajoituksiaan. Rajoitusten keventäminen tulisi ottaa harkintaan myös Puolustusvoimissa.

"Lomille mars!" on monen varusmiehen mielestä armeijan paras käsky. Hyvin ansaituilla lomilla varusmies voi nukkua hyvin ja tavata ystäviään.

Päivystämisen sanotaan sarkastisesti olevan parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Aamuyön tunteina huumorintaju voi olla kuitenkin monella varusmiehellä vähissä.

Intissä varusmiehen ajatusmaailma jakautuu useampiin eri kupliin, joiden ulkopuoliset näkemykset vaikuttavat aina hieman kummallisilta. Katkeruus ja vahingonilo korostuvat varusmiesten arjessa harmittomalla tavalla.

Varusmiesten antama virka-apu hyödyttää yhteiskuntaa ja myös varusmiehiä tiettyyn pisteeseen saakka. Yhteiskunnan halpatyövoimaa varusmiehet eivät kuitenkaan saa olla.

Eduskunnan päätös antaa varusmiesten ylittää Uudenmaan raja lomille lähtiessään oli monelle suuri helpotus. Alkuperäisessä muodossaan hallituksen esitys olisi lukinnut satoja varusmiehiä kasarmien porttien sisään.

Esimies voi johtaa ryhmäänsä näyttämällä esimerkkiä ja hyödyntää jokaisen yksilön potentiaalin. Varusmiesjohtamisesta kerrotaan usein vain yksipuolinen kertomus fyysisesti ja henkisesti raastavasta tyylistä auktoriteetin saavuttamiseksi.

Yhteiskuntamme on epidemian aikana poikkeuksellisen äärellä ja haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset ovat uhattuina. Poikkeusaikana vastuu kuuluu kaikille – myös varusmiehille.

Suomi on yhä puolustamisen arvoinen maa: kansanvaltaisen ja perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion turvaaminen on nuorille yhä merkityksellinen asia.

Varusmieskoulutus pakottaa nuoren aikuisen irtaantumaan niin elämänsä haasteista kuin mahdollisuuksista. Siihen voi suhtautua monin tavoin.

Suomessa arvioidaan olevan elossa 8000 - 10 000 lottaa. Heistä yhden koti on imatralaisen Veteraani- ja lottamuseon yhteydessä. Juttutuokiot sotahistorian äärellä saavat ajan pysähtymään. Kiitollisuus itsenäisyydestä on läsnä.

Kahteen vuoteen diabeetikot eivät ole voineet suorittaa varusmiespalvelusta. Huippumotivoituneille ja palveluskelpoisille nuorille tulisi antaa mahdollisuus suorittaa palvelus.

Varusmiespalveluksen mukana elää monipuolisesti tietoa ja taitoa, jotka siirtyvät tasaisesti saapumiserältä toiselle. Kaikkialla tällainen kiertokulku ei ole enää itsestäänselvyys.

Päivystäjä kuuluta! Päivystäjä sitä päivystäjä tätä. Sama mantra toistuu joka päivä, mutta tosin eri henkilöillä.

Varusmiespalvelus vaatii tietynlaista suhtautumista vastaantuleviin haasteisiin. Sitä ei kuitenkaan saavuteta kyseenalaisilla ja käsittämättömillä koulutusmenetelmillä.

Suomen turvallisuusympäristöä koskevassa keskustelussa kuulijan on vaikea erottaa, mitkä ovat todellisia havaintoja ja johtopäätöksiä, mitkä ovat puhujan omaa tulkintaa - ja onko keskustelijalla ehkä omat vahvat intressit joko vahvistaa tai haudata uhkakuvia. Venäjään liittyvät uhkakuvat ovat kautta historian olleet myös poliittisia työkaluja. Suomen oma vahva puolustuskyky ja diplomaattiset taidot tuovat uskottavuutta itselle, ja muiden käsityksiin meistä.

Jälleen yksi gregoriaanisen kalenterimme mukainen 12 kuukauden jakso lähenee loppuaan. Joka vuoden lopuksi kansalaiset muistelevat mennyttä vuotta etenkin subjektiivisesta näkökulmastaan. Ihmismielelle onkin ilman muuta terveellistä prosessoida mennyttä aikaa, varsinkin henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. Välillä olisi kuitenkin hyvä pohtia myös vähemmän trendikkäitä aiheita.