Varusmiesjohtajista täytetyt johtajaprofiilit tulisi laajentaa koskemaan myös kantahenkilökuntaa. Nykytilanteessa monen huippukouluttajan ansiot jäävät palkitsematta, eivätkä loput saa tarvittavia avaimia toimintansa kehittämiseen.

Samana päivänä kun lähdin inttiin, isäni näytti minulle valokuvan vuodelta 1979 ja vuodelta 2019. Ensimmäisessä valokuvassa oli kotiutuvia siloposkisia kokelaita, jälkimmäisessä samat pojat neljä vuosikymmentä myöhemmin vuosittaisessa tapaamisessaan.

Jos varusmiehiä vaivaavia kulkijoita on uskominen, on nykyvarusmies hemmoteltu löhöilijä. Tämän jatkuva korostaminen kertoo toista.

Vallankumous itää vihtiläisissä metsästysmajoissa. Kun vaiennettu kansanosa pyristelee irti kahleistaan, ei ryöpytykseltä säästy kukaan.

Intti voi tuntua pakolliselta pahalta, joka keskeyttää opiskelun. Toisaalta palvelus tarjoaa loistavan mahdollisuuden kehittää itseään ja löytää uusia näkökulmia.

Olen kuullut lukuisia kertoja miehistön jäsenten ja alikersanttien sanat: "Kun tulin inttiin, oli ihan selvä juttu, että menen RUK:hon, mutta sitten tajusin, että eihän se nyt niin siistiä ole." Sen sijaan kurssin käyneet kokelaat jättävät selittelevän loppuosan tarinoistaan pois. On vähintäänkin surullista, että omista inttisuorituksista on vaikea olla tyytyväinen.

''Ei naureta!'' Kuulostaako tutulta? Sotilaan perustaitoihin kuuluu vakavakasvoisuus tilanteessa kuin tilanteessa, mutta pieni pilke silmäkulmassa ei liene pahitteeksi kivinaamaisuuden kylkiäisenä.

Koronavirustilanteen vaatimat eksponentiaalisesti lisääntyneet maastoruokailut ovat luoneet varuskuntiin ongelman ruuan haaskaamisessa. Maastoruokailujen suhteen ruuan menekin arvioiminen on haastavaa, joten sitä jää usein yli.

Puolustusvoimien varuskunnat ovat erinomainen ympäristö rokottaa tuhansia ja taas tuhansia suomalaisnuoria. Riskinä on kuitenkin, ettei tarpeeksi moni varusmies suostu ojentamaan olkapäätään.

Asutuskeskustaistelussa hyökkäys ei pysähdy, vaikka ainoana kulkureittinä toimiva ovi on lukossa. Ovesta mennään läpi. Jos vyörytetystä huoneesta ei löydykään sitä mitä etsittiin, tunkeudutaan seuraavaan huoneeseen. Paikalleen jääminen ei ole vaihtoehto.

Intti on täynnä erilaisia haasteita, mutta useimmille ei varmaan tule ensimmäisten joukossa mieleen suomen kielen kielioppi.

Minun aselajini on parempi kuin sinun aselajisi. Minun harjoitukseni ovat rankempia kuin sinun harjoituksesi ja kouluttajani tiukempia kuin sinun kouluttajasi. Sodassa minun joukkueeni on tärkeämpi kuin sinun joukkueesi. Onhan näitä.

Palveluksensa aloittaa 4.1.2021 noin 12 000 alokasta. Rohkaisen ja kehotan heitä kaikkia pettymään kuin alaviitteeksi muuttunut ensirakkaus ja epäonnistumaan kuin alikersanttia kenraaliksi nimittävä tulokas. Kuin näyttelijän, on sotilaan hyvä sietää häpeää ja nolostusta ja ymmärtää rajansa, jotka palveluksen aikana eittämättä piirtää uudelleen. Se mahdollistaa kirjaimellisesti elintärkeiden taitojen oppimisen ja parhaimman mahdollisen suorituskyvyn sotilaana.

Intissä oleskelu on normaaleina aikonakin suuri muutos ihmisen elämässä. Uudet olosuhteet tekevät mullistuksesta yhä suuremman, mutta väitän, että paras aika olla porttien sisällä eristyksistä muusta maailmasta on silloin, kun ovat kaikki muutkin.

Kun joukko jaetaan osastoihin, saattaa sen yhtenäisyys alkaa säpälöitymään. Pienemmät ryhmät alkavat keksiä "viholliskuvia" ja keskittyvät kinastelemaan oman ryhmänsä me-hengen nimissä.

Intissä asutaan ja tehdään asiat yhdessä. Sosiaalinen hyvinvointi on siksi tärkeässä roolissa siinä, miten sujuvasti palvelus etenee. Hyvä joukkuehenki on ratkaiseva tekijä.

Mielestäni on aivan se ja sama, tuleeko juusto vai kinkku ensimmäisenä leivän päälle. On kuitenkin olemassa tiettyjä yhteiskunnan standardeja, jotka on hakattu niin syvälle peruskallioon, että jopa ajatusleikit niiden muuttamisesta koetaan oudoiksi. Kysynkin teiltä, olisiko tosiaan niin tavatonta, jos varusmiespalvelus olisi miesten sijasta naisia koskeva yleinen velvollisuus.

Keskustelukulttuurin nykymeno on alkanut sapettaa syystäkin. Aina yhteistä päätöksentekoa myöten meno muistuttaa enemmän huutamista ja inttämistä ihmisille sopivien diskurssien asemesta. Pysähdy hetkeksi miettimään, miksi itse olet viimeksi kommentoinut vailla empatiaa.