Äitienpäivä – Intin tärkein huoltokomppania odottaa kotona
Kirjoittaja on äärimmäisen kiitollinen omille vanhemmilleen!
Vihdoinkin perjantai. "Lomille, mars!" huutaa vääpeli.
Viimeiset kaksi viikkoa ruokavalioni on koostunut vain kuumasta ja keltaisesta, sitäkin on rinnan alle saanut vain välttävästi. Tuskin edes muistan, miltä salaatti näyttää.
Hyisevä pakkasilma on runnellut kauniit kätöseni verille. Pelkästään maihareiden laittaminen jalkoihin tuottaa valtaisia haasteita.
Metsässä valvotut yöt lisäävät niin henkistä kuin fyysistä kuormaa. Santahaminan porteista käveleekin ulos silminnähden nuutunut mies.
Katseeni kuitenkin kirkastuu. Portilla odottaa kuljetuspalveluista parhain – äitin auto.
Kenraalin elkein liidän kaupungin läpi lapsuuteni kotikonnuille, jossa minut ottaa vastaan lämmin sauna ja notkuva pitopöytä. Toiveestani syömme burritoja!
Kun ahmimisen lomasta kykenen, kerron perheelleni viimeisten viikkojen polttavimmat uutiset asepalveluksesta.
Saan äidiltäni vielä hoitavan rasvan kuivettuneita käsiä varten. Samalla hän ottaa alusvaatteeni pesuun, ettei minun tarvitse lomilla varata pyykkitupaa vain niitä varten.
Sunnuntaina on taas aika palata kasarmille. Syön äitini valmistaman viimeisen ehtoollisen ja nappaan puhtaat pyykit matkaan. Saan jälleen kyydin varuskunnan porteille.
Paluu yksikköön hajottaa aina vähäsen, mutta ainakin palaan levänneenä ja ravittuna. Kädetkin voivat paremmin!
Kun lomilla pääsee syömään, lepäämään sekä purkamaan henkistä kuormitusta riittävästi, ymmärtää tyhmäkin, että seuraavan viikon haasteet luonnistuvat paremmalla pieteetillä.
Vanhemmat mahdollistavat minulle sekä tuhansille muille edellytykset tarpeiden toteutumiselle.
Toki tiedostan, että minulla on poikkeuksellisen onnekas tilanne. Kaikilla on omanlaisensa suhde vanhempiinsa, ja joillekin tuleva äitienpäivä voi olla hyvinkin raskas. Sitä suuremmalla syyllä omien vanhempien tukea tulee arvostaa – se ei ole itsestäänselvyys!
Tuki on niin taloudellista kuin henkistä. Ilmainen lounas ei ainoastaan miellyttä köyhän varusmiehen kukkaroa, vaan samalla keventää arjen taakkaa lomilla.
Samalla tarjoutuu oiva mahdollisuus kertoa vanhemmille viimeisten viikkojen sattumuksista, mikä vielä edesauttaa henkistä palautumista.
On selvää, että pahimman sattuessa ponnisteluja vaadittaisiin kaikilta suomalaisilta. Vanhempien apu asepalvelusta suorittaville lapsilleen kuitenkin osoittaa, että normaalioloissakin maanpuolustus koskee aivan jokaista.
Äitini on 20 vuoden ajan tehnyt töitä, jotta voisin elää mahdollisimman onnellista elämää. Suorittamalla asepalveluksen kunnolla osoitan kunnioitusta hänen tekemälleen työlle ja osaltani takaan onnelisen elämän hänelle sekä itselleni vielä tulevaisuudessakin.
Toki kiitos olisi myös paikallaan.
Kiitos kaikille äideille, etenkin omalleni. Hyvää äitienpäivää! <3
