"Eivät kaikki miehet" – Naisvihamielisyys on liian yleinen osa tupakeskusteluja
Kirjoittajan täytyy itsekin katsoa peiliin ja uskaltaa puuttua peliin.
Asepalveluksen aikana olen kohdannut ihmisiä laidasta laitaan. Vaikka se on ollut hieno kokemus, yllätti mielipiteiden laaja kirjo myös negatiivisessa mielessä.
Alokaskaudella korvaani särähti useamman kerran monen varusmiehen tapa puhua naisista. Useaan otteeseen kohtasin tilanteita, joissa naisiin liittyvä keskustelu oli alatyylistä ja vähättelevää.
Tilanteissa olin kuitenkin liian selkärangaton puuttumaan tovereideni puheisiin.
Puolustusvoimat tekee aktiivisesti toimia epäasiallisen toiminnan kitkemiseksi. Häirinnälle ja epätasa-arvoiselle kohtelulle on linjattu nollatoleranssi, ja pahimmat häiriökäyttäytyjät joutuvat toimistaan edesvastuuseen.
Aitoa juurisyytä ei kuitenkaan saada kitkettyä. Vallitsevat asenteet ovat naisvihamielisiä.
Joukkuetovereideni apinointi ei ole harvinainen ilmiö, vaan kulkee linjassa tutkimustulosten kanssa, joissa misogynia tekee nousua nuorten miesten keskuudessa.
Ajatteluvirhe konkretisoituu, kun jätkät tungetaan saman katon alle. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja puheet ajautuvat hyvin nopeasti väärille urille.
Kaikki eivät tietenkään vääristynyttä arvomaailmaa omaa. Eivät kaikki miehet, kuten usein sanotaan.
Intti ei kuitenkaan ole vielä kasvattanut kaikista pojista miehiä, jotka uskaltaisivat kantaa vastuuta yhteisestä hyvästä.
Naisia esineellistävään ja vähättelevään keskusteluun ei puututa, sillä konfliktitilanteita muiden miesten kanssa pelätään. Enhän minäkään uskaltanut puuttua.
Ilmapiiri kuitenkin muuttui alokaskauden päätyttyä, kun vaihdoin joukkuetta. Nakkibileet päättyivät, ja minut passitettiin sekatupaan.
Iloisena yllätyksenä huomasin, että ainakin minun tuvassani maskuliinihöyryinen keskustelu jäi syrjään.
Sekatuvassa asepalveluksen hyvät ja huonot puolet jaetaan yhdessä. Positiiviset kokemukset rikkovat ennakko-oletuksia ja vahvistavat joukkuehenkeä.
Intin hienous on siinä, että kaikki aloittavat asepalveluksensa yhtä arvokkaina lähtökohdista riippumatta. Erottelu sukupuolen tai muun taustan mukaan ei kuulu tähän yhtälöön.
Taustalla piilevät asenteet vain vahvistuvat entisestään, jos naiset ja miehet eristetään toisistaan.
Joku voisi tietenkin väittää muutoksen tapahtuneen vain, koska naisten seurassa ei samoja asioita yksinkertaisesti kehdattu enää sanoa. Parempi niinkin!
Asenteita tuskin pystymme muuttamaan. Etenkään, kun kyseessä on misogynian kaltainen miesten ajatusmaailmaan syvälle juurtunut ongelma.
Ilmapiiriä voimme kuitenkin muuttaa. Ylemmältä taholta siihen voidaan vaikuttaa vähentämällä naisten ja miesten eristämistä toisistaan esimerkiksi sekatupien avulla.
Suurin vastuu on kuitenkin asepalvelusta suorittavilla itsellään – eritoten miehillä.
Meillä on pääsy ongelmiin, joita Puolustusvoimien kova koura ei ulotu korjaamaan. Puuttumalla alentavaan keskusteluun, pidämme ilmapiirin turvallisempana kaikille.
Vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavat naiset ovat voimavara Puolustusvoimille, ja heidän osuuttaan pyritään jatkuvasti nostamaan. Maanpuolustuksemme turvaamiseksi se on jopa välttämätöntä.
Olisi älytöntä menettää voimavara siksi, ettemme kykene kantamaan vastuuta tuvissa käytävästä keskustelusta.
Taakka on etenkin meidän miesten harteilla. Sen voisimme keventää.
