Palveluksessa on niin vahvasti sisällä, että lukeminen vaatii itsekuria ‒ Intti ja opiskelu eivät kulje käsi kädessä
Kirjoittaja tuskailee valintakokeisiin osallistumisesta intin aikana.
On taas koittanut se aika vuodesta, kun Suomen nuoriso saa ilouutisia yhteishaun tuloksista. Koska itse olen aivan tavallinen kuolevainen, en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan pelkästään lukiotodistuksen kirjainyhdistelmän avulla. Suuntana on siis valintakokeet.
Tähän tulevaisuutta määrittävään koitokseen valmistautumista vaikeuttaa huomattavasti arki Puolustusvoimien palveluksessa.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että yliopiston valintakoemateriaalin läpikäynti intin vapaa-ajalla on yhtä tuskaa. Palveluksessa on niin vahvasti sisällä, että sitä on vaikea heittää syrjään edes pariksi tunniksi.
Pitkien päivien jälkeen kertaaminen voi olla täysin turhaa, kun aivot käyvät vielä ylikierroksilla rankasta päivästä. Tuvassa materiaalin selaaminen on yhtä tyhjän kanssa, kun muut häröilevät ja häiritsevät ankaraa luku-urakkaa.
Onneksi useammista hyvin varustelluista sotilaskodeista löytyy kirjasto, jossa voi sentään lukea rauhassa. Sekin on lopulta laiha lohtu, kun paikoin lyhyet iltavapaat pitäisi käyttää lepoon eikä itsensä kuormittamiseen.
On hieman ristiriitaista, että samaan aikaan kannustetaan jatko-opiskeluun, mutta sitä edellyttäviin toimenpiteisiin, kuten valintakokeisiin, ei anneta mahdollisuutta valmistautua.
Koko vyyhdin valitettavasti huipentaa se, että pääsykokeisiin osallistumiseen täytyy lähtökohtaisesti käyttää henkilökohtaisia lomapäiviä. Varusmiestoimikunnat ovat onneksi ottaneet tämän vääryyden puheeksi, mutta vielä siihen ei olla saatu muutosta.
Itse joudun suorittamaan kokeen muualla kuin missä palvelen eli matkustamiseen täytyy varata tovi. Joudun siis väkisinkin käyttämään yhden lomapäivän koko reissua varten.
Osa korkeakouluista vieläpä vaatii koetta suoritettavan paikan päälle, joten henkilökohtaisen loman saattaisi joutua käyttämään väkisin.
Vaikka saisikin järjestettyä kokeen lähelle palveluspaikkaa, asennoituminen on tuskin kohdallaan herätessä aamuvahvuuslaskentaan huudon saattelemana, kun ajan voisi käyttää vielä viime hetken kertaamiseen.
Minkä vuoksi siis vähäisiä lomapäiviä täytyisi tuhlata tulevaisuudelle välttämättömiin koetilaisuuksiin? Eikö olisi kaikkien edun mukaista, jos kokeisiin menijöille annettaisiin suoraan yksi ylimääräinen vapaapäivä, niin asiasta ei tarvitsisi enää taistella.
Kyseessä on kuitenkin nuorille varusmiehille se seuraava askel elämässä, joka voi kääntää ihmisen elämän täysin. Annetaan siis taistelijoille mahdollisuus onnistua!
