Kun sanat hukkuvat meluun, uskalla pyytää toistamaan
Kirjoittaja pohtii miten viestiaselajin oppeja voisi soveltaa taisteluharjoituksien ulkopuolella.
"Toista."
Yksi sana voi ratkaista paljon.
Tämä yksinkertainen periaate kiteyttää toimintamallin, joka on jäänyt mieleeni viestiaselajiin koulutettuna varusmiehenä.
Jos viesti ei mene perille ensimmäisellä kerralla, se pyydetään toistamaan. Jos jokin jää epäselväksi, mitään ei oleteta.
Moni minua onnekkaampi voi palveluksensa aikana välttää kenttäradion ja viestivälineet. Viestintää ei kuitenkaan voi välttää kukaan – ei varusmiespalveluksessa eikä elämässä.
Harva paikka tekee viestinnän merkityksen yhtä näkyväksi kuin varusmiespalvelus.
Samat sanat valmistavat sodan ajan tehtäviin ja ovat osa kasarmilla jaettua arkea, jossa toisilleen aluksi vieraat ihmiset kasvavat vähitellen joukoksi.
Viesti voi olla lyhyt käsky ennen liikkeelle lähtöä, kartan äärellä käytävä keskustelu marssireitistä tai ilmasuojaan heittäytyessä metsän hiljaisuuden rikkova huuto: "Suojaan!"
Viestintää on myös on käsimerkein ilmaistu peukku ryteikköön syöksyneen ryhmän kanssa, radiossa toistetut vakiomuotoiset sanomat sekä teltan kamiinan valossa kerrottu huono vitsi, joka saa väsyneen ryhmän nauramaan vielä pitkänkin harjoituspäivän jälkeen.
Ennen kuin voidaan toimia yhdessä, on ymmärrettävä yhdessä. Siksi viestintä on palveluksessa yhtä tärkeä taito kuin fyysinen suorituskyky. Varusmiehen pitäisi arvostaa ja kehittää sitä samalla vakavuudella.
Viestin meluun katoamiseen ei tarvita edes paukkupatruunoiden pauketta. Joskus kiire ja stressi vievät aikaa palveluskaverin kuuntelemiselta ja kohtaamiselta. Pitkien päivien aiheuttama väsymys voi saada yksinkertaisenkin asian kuulostamaan epäselvältä tai silkalta kettuilulta.
Vielä useammin tyydymme pintapuoliseen matalataajuiseen yhteisymmärrykseen emmekä pysähdy kysymään tarkentavia kysymyksiä tai rakentamaan aitoa ymmärrystä joukostamme.
Viestimiehen perustaistelumenetelmään kuuluu, että käskyt kuitataan vastaanotetuiksi, koordinaatit toistetaan ääneen, epäselvät kohdat tarkistetaan ennen kuin toimitaan ja yhteyksiä seurataan jatkuvasti, sillä maasto, sää ja etäisyys voivat muuttaa ne hetkessä epävarmoiksi.
Eikä kukaan pidä sitä osaamattomuutena tai ajan haaskauksena.
Päinvastoin. Viestin ymmärtämisen varmistaminen on osa onnistunutta toimintaa. Opetellut toimintamallit ja huolellisuus mahdollistavat onnistumisen myös kaikkein haastavimmissa tilanteissa.
Silti taisteluharjoitusten ulkopuolella toimimme usein toisin.
Kuinka monta väärinkäsitystä syntyy siksi, ettei kukaan uskalla kysyä uudelleen, pysähdy todella ymmärtämään ja huolehdi yhteyksien tilasta?
Kuinka monta turhaa ristiriitaa olisi voitu välttää, jos joku olisi sanonut: "En ole varma, ymmärsinkö oikein. Kertoisitko vielä tarkemmin?"
Viestintä vaatii taitoa ja harjoittelua.
Se edellyttää jatkuvasti vaihtelevissa olosuhteissa omien ja toisen lähtökohtien tunnistamista, yhteisen kielen löytämistä ja kykyä mukauttaa oma viestinsä maastoon sopivaksi.
Viestimies oppii Nato-aakkoset, radioliikenteen perusteet ja vakiomuotoiset käskyrungot. Samalla hän oppii jotain, josta on hyötyä myös panssaroidun viestikontin ulkopuolella.
Yhteinen tavoite saavutetaan uteliaisuudella, selkeydellä ja rohkeudella varmistaa, että toinen todella tuli kuulluksi ja oma viesti ymmärretyksi.
Ehkä tärkein viestiperuste, jonka palveluksessa voi oppia, on lopulta hyvin yksinkertainen.
"Toista. Haluan ymmärtää."
