Hyväsydäminen kohtaaminen auttaa varusmiestä jaksamaan
Kirjoittaja piristyy jo vastaantulijan hymynkareesta.
Plim-plom! Ovikello kilahtaa, ja astun sisään kelloliikkeeseen maastopukuun sonnustautuneena. Ympärilläni levittäytyy pitkät rivit lasivitriinejä, joissa on esitteillä tuhansien eurojen edestä arvokkaita rannekelloja.
– Moi. Olisko sulla myydä uutta ranneketta tähän kelloon, mun vanha hajosi, kysyn varovasti kauppiaalta.
Myyjä tietää varmasti, että en ole päivän rahakkain asiakas. Olen saapunut tänne vaihtaakseni halvimpaan kelloon halvimman mahdollisen rannekkeen.
Onnekseni olen aina saanut ystävällistä asiakaspalvelua myös budjettishoppailun yhteydessä.
Palveluksen aikana tottuu kituuttamaan arjessa pienillä päivärahoilla. Välillä se voi aiheuttaa stressiä taloudellisesta toimeentulosta.
Vaikka olen korkeakouluopiskelijana oppinut elämään säästeliäästi, niin eron huomaa silti.
Opiskelijaelämää rytmittää aktiivinen sosiaalinen elämä, mutta armeijan askeettinen arki ei juuri tarjoa mahdollisuuksia elää muuta kuin inttiarkea. Opiskellessa voi tulla ja mennä miten lystää, kun taas palveluksessa pitää marssia tiukan ulkoisen aikataulun mukaan.
Lyhyiden lomien aikana saa korkeintaan karvaan muistutuksen vapaudesta.
Siksi ventovieraalta saatu pienikin huomionosoitus tai ymmärrys lämmittää. Nuo kohtaamiset pysyvät mielessä pitkään.
Osakseni saama ystävällisyys ei rajoitu ainoastaan asiakaspalvelutilanteisiin, vaan se ilmenee usein täysin spontaanisti.
Esimerkiksi seuratessani lomapuvussa Susijengin EM-välieräottelua eräässä täpötäydessä ravintolassa aloimme juttelemaan naapuripöydän miehen kanssa. Keskustelimme koripallosta ja intistä, ja pelin puoliajalla hän tarjosi minulle kylmän juoman.
Luulen, että yhteinen armeijakokemus auttaa keskustelun avaamisessa. Tuttu maastopuku herättää muistoja ja luo välittömän yhteyden osapuolien välille.
Inttihän on sukupolvikokemus. Ravintolassa kohtaamani mies osoittautui reserviupseerikoulun käyneeksi reserviläiseksi, joka oli vastikään kokoontunut yhteen vanhojen palvelustoverien kanssa.
Pienellä ystävällisellä eleellä hän vahvisti myös seuraavan sukupolven palvelusmotivaatiota.
