Maastonvihreää joulua! – Valtio tarjoaa kalenterin
Kirjoittaja pohtii, mihin joulutunnelmaa tarvitaan varusmiespalveluksessa.
Joulu tuntuu hiipivän kauppoihin ja katukuvaan joka vuosi aina vain aikaisemmin. Viimeistään lokakuun lopulla on joulu jo valloittanut kauppojen makeishyllyt, ja marraskuun pimeneviä iltoja valaisevat kauppojen ja kotien kausivalot.
Yksi paikka kuitenkin löytyy, jossa joulun voi ainakin osin unohtaa. Paikka on tietenkin varuskunta.
Ei joulu toisaalta palveluksessakaan näkymätön ole.
Toisille lähestyvä joulu tarkoittaa jo kirkkaana helottavaa reservin aurinkoa, kun taas toisille joulu on välietappi palveluksessa.
Sotilaskodissa ahkerasti käyvät pääsevät palveluspäivän päätteeksi aistimaan joulun tunnelmaa, ja onhan monessa varuskunnassa tarjolla joulutorttujakin.
Jouluun liittyy varusmiesten keskuudessa myös huoli. Kenen on määrä sinnitellä valtion tarjoamalla kinkulla, kuka pääsee nauttimaan joulupöydän antimista oman perheen luona?
Joulukinkku, yleiskielisesti joulu kiinni varuskunnassa, ei ymmärrettävästi ole varustontulle mieluinen yllätys.
Toisaalta huonomminkin voisi olla. Mainilan laukausten aloittaman tapahtumakulun myötä joulunvietto siirtyi vuosikausiksi pommisuojiin ja juoksuhautoihin.
Tänäkään vuonna rauhallisesta joulusta ei kaikissa maailmankolkissa ole toivoakaan. Kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne näkyy Suomessakin.
Tuntuu siltä, että huumorille on julkisessa keskustelussa yhä vähemmän tilaa, vaikkei tässä sodassa ollakaan. Vai olisiko siinä juuri ero?
Äärimmäisten kriisien keskellä huumori voi tuoda edes vähän valoa pimeyteen. Sodan kauhujen keskellä huumoria tarvittiin selviytymiseen. Ja tarvitaan edelleen.
Ehkäpä me Suomessa olemme tulleet varovaisiksi. Parempi pitää huumori ja valtiolliset instituutiot erillään. Valtiollista viestintää tehdessä ei sovi lotrata makaaberilla huumorilla.
Samaan aikaan joulun varuskunnissa taikka kotona viettävät eivät voi kokonaan sulkea mielestään maailmanpoliittista tilannetta. Vakavoitunut viestintä on syönyt tilan ilonpilkahduksilta.
Siksi mietin, että pieni huumorin pilkahdus ei ehkä kuitenkaan olisi pahitteeksi – on kyseessä sitten kipeästä joulukinkusta nauttiva varusmies tai ähkyyn asti kotona joulupöydässä piehtaroinut muu mies. Kuten alokasjaksollakin sanotaan, vaikeat hetket sujuvat rattoisammin pilke silmäkulmassa.
Lisäksi varusmiehen näkökulmasta olisi mukavaa, jos viestinnässä joulu näkyisi jollakin tavalla, toki muistaen Puolustusvoimien institutionaalisen arvon.
Niinpä lokakuisen perjantain humoristisesta heitosta inspiroituneena lähdimme Ruotuväessä rakentamaan huumorilla höystettyä joulukalenteria.
Homma lähti liikkeelle vitsistä – valtio tarjoaa joulukalenterin. Jotenkin innostus tarttui, ja projekti lähti jalostumaan kohti todellista viestintäkampanjaa.
Haluamme näyttää joulukalenterillamme, että myös vakavista aiheista keskustellessa voi antaa hieman tilaa leikkimielisyydellekin.
Projekti on kulkenut monenmoisissa tyrskyissä, ja myötätuulta on usein seurannut ankara vastatuuli, kuin Freezing Winds 24 -harjoituksessa konsanaan. Toimituksena olemme kuitenkin onnistuneet luomaan 24 luukkua alkavaa joulun odotusta varten, ja toivon vilpittömästi voivamme tuoda joulumieltä jokaiselle, niin kasarmeilla kuin kotisohvilla.
