Lupaus Suomen suurimmasta kuntokoulusta tuotti pettymyksen

Kiivetessäni rappusia hengästyn jo kerroksen kohdalla ja kulkiessani ulkona kesähelteessä alan hikoilla kuin sika. Huoleni konkretisoituivat astuttuani vaa'alle.

Poissa on ajat, jolloin harpoin ylös kotini läheisiä kuntoportaita painoliivi päällä. Juostuani vielä kotiin raskaan treenin jälkeen saatoin tuntea eläväni. Näistäkään ajoista ei ole kulunut edes vuotta.

Saapuessani varusmiespalvelukseen uskon olleeni elämäni kunnossa. Matka nykyhetkeen on ollut pitkää ja loivaa alamäkeä. Kuntoni on päässyt repsahtamaan täysin huomaamattani. 

Syy tähän löytynee tavallisesta armeija-arjesta.

Henkisesti kuormittavat päivät sekä fyysisesti kuormittamattomat tehtäväni ovat saaneet minut laiskistumaan kasarmilla. 

Kaikista tarjolla olevista vapaa-ajan mahdollisuuksista iltaisin päätin useimmiten jäädä punkan pohjalle makaamaan. Tylsän päivän jatkeeksi parhaalta palauttavalta toimenpiteeltä tuntui nopeasti hankittu tyytyväisyydentunne. Aliupseerikurssin aikana mukavin vaihtoehto oli pyytää sotkuun lähtevää kaveria tuomaan evästä samalla, kun itse jäin tapittamaan netflixiä. 

Onko Puolustusvoimien markkinoima ”Suomen suurin kuntokoulu” vain myytti? 

Uskon, että väittämä perustuu useimpien palvelustehtävien fyysisyyteen. Seurattuani koko aliupseerikurssin ajan tiedustelijoiden ja jääkäreiden vierestä, en voi kuin todeta markkinoinnin perustuvan faktoihin. Samalla hiukan jopa kadehdin heidän saamaa "oikeaa" inttikokemusta. 

Omaksi palvelustehtäväkseni kuitenkin valikoitui toimittaja. Minulle tarjottiin mahdollisuus mennä aliupseerikouluun, aselajina viesti. AUK:ssa minulle valkeni nopeasti tavallisen päivän kaava. Koulutuksen teknisyydestä johtuen monet päivät kuluivat oppitunneilla. 

Aliupseerikoulun jälkeen taas toimittajaksi siirtyessäni päivät taas alkoivat kulua ajaessa ja kirjoittaessa. 

Harmillista tilanteessa on se, että en voi loppujen lopuksi etsiä syyllistä muualta kuin peilistä. Kaikista helpointa olisi syyttää palvelustehtäviäni passivoitumisesta, mutta tämä on vaikeaa tosiasioiden valossa. Yksi tehtäväni monista minulle suomista eduista on päivittäiset mahdollisuudet liikuntaan.

Nuorena ja aktiivisena ihmisenä minulla on urheillessani parhaimmillaan täysin kuolematon olo. Olen oppinut huolettoman elämäntavan. Arjessani en ole koskaan seurannut ruokavalioita tai painoindeksejä monien tapaan. 

Kaikille urheilu ei ole ollut lapsesta asti suuri osa identiteettiä.  Jokainen on omalle terveydelle velkaa tehdä inttiajasta oman kuntokoulunsa. Lannistavan arjen ei pidä antaa käydä mielen päälle passiivisuuteen asti. 

En muista, että intissä minulle olisi kertaakaan suositeltu urheilua vastapainoksi tylsille ja venyville päiville. Olen joutunut huomata tämän itse. Urheilua harrastettaessa henkisesti väsyttävien päivien lomassa 

Suosittelen jokaista varusmiestä pysymään urheilurutiineissaan. Mikäli tällaista ei ennestään ole, intti on mitä parhain aika aloittaa. Pienillä päivittäisillä päätöksillä korvata jokailtainen laiskottelu kävelylenkillä tai koripallolla on merkittävä vaikutus vuoden aikana. Terveyshyötyjen lisäksi hyvänolontunne auttaa jaksamaan seuraavanakin päivänä.

Suomen suurin kuntokoulu on rakennettava ruohonjuuritasolta.