Varusmiespalveluksesta valokeilaan ja valkokankaalle
Kirjoittaja pohtii viihteen tuomista osaksi varusmieskoulutusta.
Pääsin vastikään haastattelemaan kahta näyttelijää ja sain loistavan idean. Se on mielestäni niin nerokas, että sen kuuluisi olla totta.
Pohjustan ensin hieman.
Haastattelemani näyttelijät esittävät loppuvuodesta julkaistavassa TV-sarjassa varusmiehiä, ja roolisuoritukset näyttävät hämmästyttävän hyviltä. Näyttelijät kertoivat minulle saaneensa Puolustusvoimilta tiiviin koulutuksen varusmiehen perustaidoista. Syvempää sotilaallista kokemusta heillä ei ennestään ollut.
Yhdistämällä lyhyen koulutuksen erinomaisiin kykyihin näyttelijöinä saatiin ruuduille täysin uskottavat varusmieshahmot. Näyttelijät puolestaan olivat sitä mieltä, että tämän yhdistelmän pohjalta heistä saisi pienellä hiomisella kelpo sotilaita myös tosielämän skenaarioihin.
Saanen siis esitellä mullistavan ideani – Puolustusvoimien Teatterikoulun.
Erilaisilla viihdytysjoukoilla on aina ollut tärkeä rooli sotakentillä. Taide on toiminut usein apuvälineenä, kun on ollut tarve ajatella jotain muutakin kuin vain sotimista. Ja onhan Puolustusvoimilla toki erilaisia soittokuntia väkeä viihdyttämään, mutta tarjontaa voisi laajentaa koskemaan myös teatteria.
Konseptini mukailisi Urheilukoulun rakennetta. Mukaan valittaisiin parhaat ja motivoituneimmat. Koulutus sisältäisi perinteisen varusmieskoulutuksen lisäksi asiantuntevaa näyttelijäntyön ohjausta.
Havittelen itse näyttelijän uraa ja tajusin haastattelun yhteydessä, että olisin voinut löytää täysin uudenlaisen motivaattorin ikäviin varusmieshommiin sillä verukkeella, että hyvän näyttelijän täytyy osata esittää motivoitunutta. Samalla olisin myös oppinut todellisia taitoja. Voisin kuvitella, etten ole ainoa, jonka motivaatio kumpuaa vahviten luovasta työstä.
Teatterikoululla voisi olla myös oma varusmiesteatteri, jonka esitysten lipputuloilla saataisiin kuitattua joitain kuluja.
Laitoksen varusmiesnäyttelijöitä voisi tietenkin varata aina tarpeen tullen esiintymään esimerkiksi Yleisradion tai Kansallisteatterin produktioihin. Kulttuurialan rahoituksen kaventuessa tämä tarkoittaisi käytännön kokemusta alalle pyrkiville – maamme johtaville kulttuuri-instituutioille puolestaan lähes ilmaista työvoimaa.
Ideaalinen koulutushaara Teatterikoulun varusmiehille voisi olla tiedustelija. Tässä joudun nyt hieman astumaan tiedustelijoita kouluttavan Urheilukoulun varpaille, mutta taitava näyttelijä voisi soluttautua ties minne. Sodan ajan sijoitus voisi siis olla useimmille tiedustelija, ja osalle viihdytysjoukot.
Palveluksen jälkeen halukkaat voisivat hakeutua töihin esimerkiksi näyttelijäaliupseereiksi. Työ mahdollistaisi näyttelijäntyön sivutyönä, samankaltaisesti kuin urheilualiupseerin työ mahdollistaa ammattiurheilun.
Otin pohdinnoissani huomioon lähes kaiken, myös sijainnin. Päädyin siihen, että Teatterikoulu olisi järkevä sijoittaa Merisotakoulun yhteyteen Suomenlinnaan. Syynä tähän on tietysti läheinen Suomenlinnan kesäteatteri. Puolustusvoimat voisi vuokrata tiloja koulun toimintaan, jolloin valtio pystyisi myös hienosti tukemaan kulttuuria.
Puolustusvoimat tarjoaa jo nykyisellään erinomaiset mahdollisuudet hyödyntää omaa erityisosaamistaan niin varusmiespalveluksessa kuin vakituisissa työtehtävissä. Koen silti, että viihteen merkitystä jokseenkin aliarvioidaan ja sille voisi antaa enemmän tilaa.
Jälkikäteen ajateltuna minusta olisi voinut tullut huippusärmä sotilas, jos minua olisi käsketty esittämään sellaista. Toivottavasti pääsen jonain päivänä valkokankaalle kehittämään taitojani.
