Tehdään pojista miehiä, jotka eivät lyö naisia
Kirjoittaja pohtii, miksi väkivaltaisen maskuliinisuuden malli hallitsee edelleen nuorten miesten asenteita.
Tuore tutkimus paljastaa huolestuttavia asenteita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan, erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivaltaa käytöksensä perusteella.
Nytkis ry:n teettämän tutkimuksen tulos hätkähdytti. Monella ensimmäinen reaktio oli kieltää tuloksen legitimiteetti – eihän noin voi olla. Siitä lähtien, kun olemme olleet vaahtosammuttimen kokoisia, on meille miehille tehty selväksi, että tyttöjen lyöminen on raukkamaista.
Kuten sanotaan, armeijassa on kaikenlaisia ihmisiä. Intin aikana olen kohdannut useamman henkilön, jotka eivät salaile kuuluvansa niihin, joiden mielestä naiset voivat “ansaita” väkivallan. Konkreettisiminnin muistan yhden julistaneen, että “kun nainen lähtee horovaatteissa klubille, on ihan oma syy, jos jotain käy”.
Heidän maailmankuviensa taustalta paljastuivat usein samat lähteet – Andrew Taten kaltaiset somepersoonat, joiden väkivaltaista naisvihaa tihkuvat videot ovat levinneet jokaisen nuoren verkkokalvoille. Tällaiset uustaantumukselliset ideologiat ja niiden promoottorit selittävät varmasti osan tutkimustuloksesta.
On erikoista, että nämä samat miehet tuomitsevat esimerkiksi venäläisten tekemät raiskaukset ja muut sotarikokset siviilejä kohtaan Ukrainassa, mutta samaan aikaan puheellaan hyväksyvät naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan omassa arjessaan. Hyvä sotilas sitoutuu suojelemaan naisten ihmisoikeuksia kaikkialla.
Kehtaan väittää, etteivät somessa ultramaskuliinisuutta toitottavat ole itse keksineet naisten vihaamista. Idea ei ole uusi, sillä miehet ovat sulkeneet naisia koteihin, kapeisiin kauneusihanteisiin ja pois yhteiskunnallisesta keskustelusta jo tuhansia vuosia.
Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään, mutta naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, jossa on nähtävä rakenteellinen ja kulttuurinen taso.
Kapeimmillaan siis asiat, joita olemme oppineet.
Varusmiespalveluksella on ainutlaatuinen asema ja tilaisuus vaikuttaa nuorten miesten asenteisiin ja arvomaailmaan. Monille nuorille palvelus on ensimmäinen kosketus itsenäiseen elämään ja vastuuseen.
Haluaisin, että varusmiespalveluksessa keskityttäisiin aidosti tekemään pojista miehiä – eli voitaisiin pysähtyä käsittelemään sitä, millaista on olla mies. Kun kasaan on koottu lähes koko ikäluokka nuoria aikuisia, olisi hyvä mahdollisuus pohtia avoimesti, miten oppimamme mallit toimivat keskenään.
Ahtaaksi rajattu miehisyyden malli satuttaa konkreettisesti naisia, mutta vahinkoa se tekee myös miehille.
Monet nuoret miehet pelkäävät yhä, että jos he eivät käyttäydy kuten "miehen kuuluu", uhkaa heitä se, että heitä pidetään epämiehekkäinä.
Miehinen identiteetti vaarantuu, kun joutuu puhumaan tunteistaan ja kokemuksistaan.
Ahdasta identiteettiä vaarantaa se, ettei ole joukon ensimmäisenä lähdössä tappelemaan toisen miehen kanssa tai kommentoimassa ohi kulkevan naisen takamusta. Tai ainakin jos vastaavaa käytöstä lähtisi tuomitsemaan, saattaa varusmiestoveri pohtia, onko tuo nyt ihan neiti, kun se ei ymmärrä läppää. Tämä jättää monet miehet rutistumaan ahdistukseensa, kykenemättä puhumaan tunteistaan.
Naisiin kohdistuva väkivalta loppuu, kun sen tekijät lopettavat sen. Tämä on mahdollista vain, kun me miehet alamme ottamaan kunnolla vastuuta toisistamme. Veli hyvä, jos kiveksesi kestävät kokonaisen valtion puolustamisen, ei naisten puolustaminen vie niitä sinulta pois.
Siis huomauta, kun kuulet raiskausvitsin. Muista, että se voisi olla yhtä hyvin kerrottu siskostasi tai äidistäsi. Puhukaa keskenänne miehenä olemisen kysymyksistä, jotta ainoat vastaukset eivät tulisi internetin höyrypäiltä.
Miehenä oleminen hämmentää. Niin minuakin. Siksi meidän on kasvatettava toisiamme.