Taakse poistu vai back away
Kirjoittaja pohtii muuttuvaa kieliympäristöä Puolustusvoimissa.
Palvelukseni ensimmäisenä päivänä, kun muhkea sipulisäkki oli purettu ja kurkkusalaatit puettu, aloin tutustua uusiin palvelustovereihini. Huudellessani "hei, mikä mies, mikä siivousalue", sain vastaukseksi monta moroa, morjesta ja jopa yhden heipan. Vastaus joka löi minut ällikällä oli: Wah gwan my guy.
Nopeasti kävi ilmi ettei tuore taistelutoverini puhunut sanaakaan suomea. Kaveri oli syntynyt Suomessa, mutta asunut koko elämänsä Iso-Britanniassa. Illatiivi ja ablatiivi olivat miehelle täysin tuntemattomia käsitteitä.
Sotilaskoulutuksen oppiminen alkoi tietysti perusteista. Asennon ja levon ottamista, sekä muotoon järjestymistä harjoiteltiin aina niin ihmisläheisten kouluttajien opastuksella. Koulutukset toteutettiin tietysti suomeksi.
Yhdellä käskysanalla toteutetut komennot tarttuivat tupakaveriini helposti. Hän yksinkertaisesti matki muiden toimintaa ja oppi tunnistamaan tietyt sanat. Mitä taistelutoverimme ei kielimuurin vuoksi ymmärtänyt, tulkattiin hänelle.
Ammattitaitoiset kouluttajamme olivat yleensä englannin kieliopin pänttäämisen sijaan keskittyneet kertaamaan telamiinan toimintaperiaatteita. Yksinkertaiset käskyt kuten taakse poistu, lepo tai asemaan, taipuivat usein mielenkiintoisiin muotoihin. Mieleni kovalevylle ovat iskostuneet esimerkiksi käskyt back away, rest ja go to station.
Näillä vielä pärjättiin, mutta kun tuli aika toteuttaa monimutkaisempia harjoitteita, meni monella kouluttajalla sormi suuhun. Miten sitä nyt selittäisi tulenavaustasan ja tulialueen rajat englanniksi? Ovatko ne fire open level ja fire area border, vai miten se taivutus toimikaan? Tässä kohtaa useimmat ammattisotilaat ulkoistivat opetusvastuun kieltä paremmin taitaville alokkaille.
Jäin näitä tapahtumia seurattuani pohtimaan, olisiko Puolustusvoimien syytä korostaa kielitaidon tärkeyttä kaikilla tasoilla. Yhteinen kieli on kuitenkin yhteistyön edellytys.
Ajatus upseeristosta päättämässä divisioonien liikkeistä rikkinäisellä rallienglannilla hirvittää. No go that way ja now go that way kuulostavat rallienglannilla lausuttuna erehdyttävästi samalta. Sotatilanteessa ei väärinkäsityksiä toiminnasta saa tapahtua, sillä seuraukset voivat olla katastrofaalisia.
Samaan aikaan suomen kielen taito heikkenee suomalaisten nuorten keskuudessa jatkuvasti englanninkielisten ilmausten ja slangisanojen yleistyessä. Sanat, kuten sigma, aight ja skibidi ovat monelle mortille arkipäivää, mutta ne saavat helposti niin kouluttajan kuin kolumnistin hämilleen.
Puolustusvoimat eivät tietenkään voi siirtyä käyttämään työkielenä pelkkää englantia, tai slangia, mutta jotenkin on muuttuvaan kieliympäristöön reagoitava. Mahdollisessa konfliktitilanteessa ei kielimuuri voi olla yhteistyön esteenä.
Kommunikaation on oltava sujuvaa niin liittokunnan kesken, kuin varusmiespalveluksessa kouluttajien ja koulutettavien välillä. Yksinkertainen ensiaskel tässä prosessissa olisi englanninkielisen käskysanaston ja sotilastermistön tuominen Nato-aakkosten rinnalle osaksi varusmiesten arkea. Kenties kantahenkilökuntaa voitaisiin kouluttaa tulkitsemaan meemikielen koukeroita?
Emmehän halua päätyä tilanteeseen, jossa kielimuuri johtaa erillisen slangia ja finglishiä käyttävän sigmarykmentin perustamiseen. Tosin ajatus englanninkielisestä joukko-osastosta ei ole Nato-Suomessa mahdoton.
