Nyt meni vihkoon!

Istun alokasjakson viimeisenä iltana yksikön kylmällä lattialla yli sadan alokkaan kanssa. Tunnelma on haikea, mutta odottavainen. Edessäni tutut alikersantit seisovat rivissä. Vuorotellen jokainen heistä tarttuu vihkoon ja alkaa lukea ääneen oman nimen kohdalta alokkaiden kirjoituksia. 

Aiemmin vihko on kiertänyt tuvissa, jolloin jokainen alokas on voinut kirjoittaa vapaasti kommentteja omista ryhmänjohtajistaan. Vihko kulkee varuskunnissa nimellä sikalista.

Sikalista on monessa varuskunnassa käytössä oleva epävirallinen perinne, jonka kautta omille alikersantille voi antaa kehuja tai kritiikkiä. Vaikka omassa yksikössäni annettiin positiivisiakin kommentteja, varusmiehet pääasiassa haukkuivat estoitta omia ryhmänjohtajiaan. 

Nimettömänä kirjoitetut kommentit eivät jaksaneet enää naurattaa, kun niissä toistuivat jatkuvasti eri muodoissa toisen ulkonäön kommentointi tai homovitsit.

Kuluneiden viikkojen aikana olen jutellut muutaman palvelustoverin kanssa tapahtuneesta ja huomasin keskusteluiden myötä, että sikalistaperinne elää nykyään varuskunnissa ympäri Suomea. 

Kokemukset sikalistoista ovat erilaisia: jotkut ovat kokeneet, että kirjoitukset ovat pysyneet asiallisina, kun taas toiset yhtyvät tunteeseeni siitä, että kommenteissa  ylitettiin hyvän maun raja.

Sikalista on ilmiönä mielenkiintoinen. Olen pohtinut, miksi varuskunnissa halutaan pitää yllä perinnettä, jonka tarkoitus on nolata tuvan esimies. 

Alokkaat haluavat päästä purkamaan ensimmäisten viikkojen aikana kertynyttä turhautumista vihkoon ja parhaimmassa tapauksessa hyville letkautuksille voidaan nauraa yhdessä. 

Pahimmassa tapauksessa kritiikki on asiatonta tai se kohdistuu yhteen alikersanttiin, mikä ei ole kenellekään mukavaa. Kun yksikköni ryhmänjohtajat lukivat kommentteja vihkosta, naispuolinen alikersantti sai eniten asiattomia kommentteja.

Luulen, että sikalistaperinteen ajatellaan olevan myös osa johtajaksi kasvamista. Johtajan pitää olla valmis vastaanottamaan alaisiltaan palautetta, myös negatiivista. 

Rakentavaan palautteeseen ei kuulu toisen kiusaaminen missään muodossa, eikä johtajankaan tarvitse sietää henkilöön meneviä asiattomuuksia. 

Epävirallisten perinteiden avulla kohotetaan ryhmän yhteishenkeä, mikä on tärkeää varusmiespalveluksen lisäksi myös esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa. Palauteen saaminen on uudelle johtajalle varmasti jännittävää, minkä vuoksi pitäisin sen erillään rennosta ja porukkaa yhteenliimaavasta ajanvietosta.

Sikalistan läpikäynnin yhteydessä jätetään usein viimeiset jäähyväiset alokkaiden ja alikersanttien kesken. Ikävät hyvästit jäävät kalvamaan mieltä pitkäksi aikaa, joten omat sanavalinnat kannattaa miettiä tarkkaan. 

Tuskin kukaan haluaa kuulla viimeisiksi sanoiksi, kuinka maha pömpöttää tai korvat höröttää oudosti.