Väsyneetkin varusmiehet selviävät

Natisevat sängyt ja kuorsaavat tupalaiset. Varusmiespalveluksessa väsymystä on vaikea välttää. Mutta onko univaje jopa vaaraksi?

Puolustusvoimat, Helsingin yliopistosairaala ja Tampereen yliopisto käynnistivät tammikuussa 2016 tutkimuksen varusmiesten unitottumuksista. Alustavia tuloksia tutkimuksesta esiteltiin Sotilaslääketieteen aikakauslehdessä alkuvuonna ja laajemmat tulokset ovat parhaillaan valmistumassa. Tällä hetkellä niistä voidaan kertoa ainakin seuraavaa:

Kaksi kolmesta varusmiehestä arvioi, että heidän yöunensa määrä oli vähentynyt palvelukseen astumisen jälkeen. Noin neljänneksellä yöuni väheni kaksi tuntia tai enemmän. Lähes puolella uneliaisuus päivän aikana lisääntyi, mutta neljänneksellä se väheni. Unettomuudesta kärsi neljäosa varusmiehistä, joista suurimmalla osalla se liittyi palvelukseen, eli heillä ei ollut ilmennyt selkeää unettomuutta ennen palvelusta. Edellä mainitut luvut koostuivat perusterveiden verrokkien tutkimustuloksista, eivätkä esimerkiksi psykiatriseen konsultointiin ohjatuista varusmiehistä.

Puolustusvoimien logistiikkalaitokselta kerrotaan, että varusmiesten punkkien patjat maksavat noin 22 euroa kappaleelta. Patjat vaihdetaan noin neljän vuoden välein.

Tutkimuksen vetäjänä toimii Helsingin yliopiston psykiatrian professori Tiina Paunio. Hänestä erityisen kiinnostavaa tähän mennessä valmistuneissa tuloksissa on sisäsyntyisen vuorokausirytmin, kronotyypin, vaikutus, joka näyttäisi osoittautuvan hyvinkin merkittäväksi tekijäksi varusmiehen jaksamisen kannalta.

– Kronotyypillä tarkoitetaan käytännössä sitä, onko aamu-, iltatyyppinen tai vuorokausirytmiltään joustava ihminen. Tutkimuksemme data näyttäisi osoittavan, että iltatyyppiset varusmiehet ovat päiväaikaan uneliaampia, heidän yöunensa on hieman lyhyempi ja unenlaatu tehottomampi aamutyyppisiin verrattuna, Paunio kertoo.

Tutkimuksen osallistuneista varusmiehistä noin kolmasosa luokitteli itsensä selkeästi iltatyyppisiksi ihmisiksi.

Kronotyypin määrittämää luonnollista vuorokausirytmiä on vaikea muuttaa. Kronotyyppiin vaikuttavat perinnölliset tekijät, ikä ja kehityksen vaihe. Iltatyyppisyys korostuu nuorilla ja nuorilla aikuisilla, mutta iän myötä vuorokausirytmi rupeaa aikaistumaan ja vanhukset ovat usein aamutyyppisiä. Täydellinen "tottuminen" aamuherätyksiin ja tätä kautta uneliaisuuden vähentyminen iltaihmisillä on vaikeaa ja osalla lähestulkoon mahdotonta.

– Selkeästi iltatyyppisille kello kuuden aamuherätykset ovat hankalia. Iltatyyppinenkin yksilö pystyy kyllä aikaistamaan rytmiänsä jonkin verran, mutta se on haastavaa niille, jotka ovat erityisen vahvasti iltatyyppisiä. Heitä on noin 10–15 prosenttia nuorista aikuisista ja heille palveluksenaikaiseen vuorokausirytmiin sopeutuminen on vaikeaa ja aamuherätykset hankalia, Paunio selventää.

Hiljaisuus kasarmeilla alkaa kello 22. Yksiköstä riippuen herätys tapahtuu aikaisintaan puolu kuudelta ja keskiarvollisesti noin kuudelta. Näin ollen mahdollisuus yleisten suositusten mukaisiin, kahdeksan tunnin yöuniin on periaatteessa olemassa.

Ruotuväen varusmiehille teettämän kyselyn mukaan 78 prosenttia nukkuu kuitenkin vähemmän kuin seitsemän tuntia yössä. Kyselyssä yleisimmiksi unta häiritseviksi tekijöiksi kerrottiin tuvan äänet (31 %), pölyisyys/ilmanlaatu (28 %) ja huono sänky/patja (15 %).

Paunio kuitenkin muistuttaa, että vaikka teoreettisesti nukkumiselle annettaisiin aikaa 8 tuntia, uniaika on eri kuin vuoteessaoloaika.

– Iltatyyppisille ihmisille rauhoittuminen voi olla hankalaa ja nukahtamisviive on pitkä, Paunio kertoo.

Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri, lääkintäkomentajakapteeni Kai Vilkman nostaa esille myös unta häiritseviä tekijöitä, joita on vaikea mitata.

– Joillekin voi olla aikamoinen kulttuurishokki nukkua tuvassa, jossa on 12 ihmistä. Välttämättä ei omaa rauhaa löydy, jos vieressä toiset räplää kännykkää tai pelaa nettipokeria. Se on hyvä kysymys noudatetaanko hiljaisuutta, mutta "hiljainen tunti" on oikein hyvä menetelmä unen saamiseksi, Vilkman sanoo.

Hiljaisella tunnilla tarkoitetaan kello 22–23 välistä aikaa, jolloin esimerkiksi käytävillä kulkeminen on kiellettyä.

Ruotuväen kyselyyn vastasi yli 1300 varusmiestä. Kaikki graafit perustuvat kyselystä kerättyyn dataan.

Sotilaslääketieteen aikakauslehdessä todetaan, että pitkään jatkuessaan univaje ja vuorokausirytmin häiriöt voivat altistaa monille terveysongelmille, tunnesäätelyn vaikeuksille ja työkyvyn menetykselle. Piileekö varusmiesten väsymyksessä siis isompia riskejä?

Sekä Paunio, että Vilkman painottavat, että hälyttävää on, jos mahdollisuudesta huolimatta varusmies ei pysty nukkumaan. Pelkästään unen vähyydestä johtuva väsymys ei ole vaarallista, jos se on ohimenevää.

Sotilaan käsikirjan mukaan 90 prosenttia ihmistä jaksaa työskennellä 9 vuorokautta 3–5 tunnin yöunilla. Vilkman allekirjoittaa tämän.

– Kokemuksieni perusteella reilun viikon jaksaa työskennellä lyhyillä yöunilla. Mutta kokonaan ilman unta se ei tietenkään onnistu, Vilkman kommentoi.

– Kyllä sitä ihan tarkoituksella haetaan kovia tilanteita ja kuormitusta, jotta sotilas oppii toimimaan paineen alla myös väsyneenä. Nuori terve ihminen kestää lyhyemmilläkin yöunilla, kunhan se saadaan jossain vaiheessa kuitattua. Riskejä ei tietenkään oteta, hän jatkaa.

Väsymyksen aiheuttamien riskien pienentämiseksi Vilkman kertoo esimerkiksi sen, että rankan metsäleirin jälkeen varusmiehiä ei päästetä suoraan lomalle, vaan ensin palaudutaan kasarmilla. Myös sotilaskuljettajien riittävä lepoaika on taattu, jotta ajomääräyksiä ei suoriteta liian väsyneenä.

– Perusterve nuori aikuinen pystyy kyllä palautumaan asepalveluksesta, koska kyseessä on ohimenevä vaihe. Jos varusmies alkaa oireilla laajemmin ja hänellä ilmenee esimerkiksi masennuksen oireita, on se signaali johon tulee pysähtyä. Näissä tilanteissa on hyvä pyytää apua varuskunnan terveysasemalta, Tiina Paunio arvio.

Wilkman vahvistaa tämän. Hän kuitenkin muistuttaa hoitokeinojen rajallisuudesta, jos varusmies potee todellista unihäiriötä.

– Jos varusmies ei pärjää, hän tulee vastaanotolle. Silloin otamme kantaa siihen mikä on vain väsymystä ja unenpuutetta, ja mikä on psykiatrinen unihäiriö. Varsinaisten unihäiriöiden hoitokeinot ovat meillä niukassa, koska emme voi nuorille ihmisille syöttää unilääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta ja muita ongelmia. Silloin joudutaan monesti miettimään, että voiko tämä mies olla palveluksessa, Wilkman huomauttaa.

Paunio kertoo, että yksilöiden kyky sietää valvomista ja toimia univajeessa vaihtelee. Valvomista ei voi hirveästi harjoitella, mutta univajeen sietokykyyn vaikuttavat muun muassa edeltävän valveen laatu sekä psyykkinen ja fyysinen terveys. Hyvä fyysinen kunto, tasapainoinen arki sekä terveelliset elämäntavat parantavat kykyä palautua univajeesta. Lisäksi hänen mukaansa väsymys vaikuttaa motivaatioon. Näin univajeeseen liittyvä väsymys voi esimerkiksi heikentää motivaatiota palvelusta kohtaan.

– Lyhytkin univaje voi madaltaa mielialaa, ja pitkään jatkuneena unettomuus on selkeä masennuksen riski. Ainakin iltatyyppisille varusmiehille yksi lisätunti unta aamulla todennäköisesti vähentäisi väsymystä ja parantaisi toimintakykyä. Samalla pitäisi kuitenkin tarkistaa iltarutiineja, ettei esimerkiksi kännykkää käytettäisi myöhään iltaisin, Paunio sanoo.

Vilkman on samaa mieltä, mutta ottaa esiin yhteiskunnallisen näkökulman, jos esimerkiksi myöhäisempää heräämistä todella suunniteltaisiin.

– Kyllähän lisätunti auttaisi jaksamaan varsinkin niitä iltatyyppisiä varusmiehiä. Mutta yhteiskunta on ruuvattu melko tarkkaan päivärytmiin, ja se ei koske vain puolustusvoimia. Joissain joukko-osastoissa kokeilu erilaisista heräämisajoista ja aikataulutuksesta olisi kuitenkin ehdottomasti kokeilunarvoinen, Vilkman toteaa.

Mitään konkreettisia toimia myöhäisemmästä heräämisajasta ei ole käynnissä. Joitain kokeiluja riittävän levon takaamiseksi on kuitenkin tehty: Porin prikaatissa kokeiltiin toimintamallia, jossa varusmiehillä olisi mahdollisuus käydä nukkumaan välittömästi vapaa-ajan alettua siten, ettei iltavahvuuslaskentaan tarvitse herätä. Tällä hetkellä joukko-osaston komentajalla on mahdollisuus määrätä tällainen toimintatapa.

Lienee kuitenkin edelleen hyvin yleistä, että varusmiesten taistelu väsymystä vastaan tukeutuu perinteiseen tyyliin päiväuniin ja lomiin. Paunio ja Wilkman arvioivat, että etenkin iltatyyppisillä ihmisillä korostuu lomilla univelkojen poisnukkuminen.

– On tärkeä huolehtia siitä, että kuroo univajetta kiinni aina

silloin, kun se on mahdollista. Varusmiesten kannattaa pyrkiä

lomillaankin pitämään yllä säännöllisestä vuorokausirytmiä ja muutenkin elää terveellisesti, Paunio sanoo.

Lyhyitä päiväunia Paunio kutsuu kaksiteräiseksi miekaksi.

–Jos on merkittävä univaje, jota ei pysty seuraavan yön unella korvaamaan, voi vajetta lievittää päiväunilla. Myös rentoutuminen voi auttaa. Heti päiväunien jälkeen ei kuitenkaan ole turvallista tehdä korkean riskin toimintaa, sillä osa ihmisistä ehtii niidenkin aikana nukahtamaan syvään tai olla herättyään unelias ja tokkurainen.

Pauniolla ei juurikaan herännyt vetämänsä tutkimuksen tuloksista suuria huolenaheita.

– Univaje on yleistä nuorilla, esimerkiksi tutkimillamme yliopisto-opiskelijoilla. Itse asiassa varusmiesten toimintakyky ja ylipäätänsä uni ei merkittävästi poikennut opiskelijoiden tilanteesta. Nuorten ihmisten elämässä kaikki suuret muutokset voivat provosoida ongelmia ja ilman muuta asepalvelus on yksi sellainen.