Lilli Hatinen

Fyysikko ja aktiivireserviläinen Axi Holmström kehuu reserviläisporukkaa hauskoiksi ja hyvällä tavalla sekopäiksi. – Yritämme myös kertoa, että jos tulette mukaan kokeilemaan, niin sieltä löytyy hyvää porukkaa.

Tutkija ei jää tuleen makaamaan

Pasi Pouta

Fysiikan väitöskirjaopiskelija Axi Holmström on aktiivireserviläinen muun muassa ampumatoiminnassa, nuorten turvakursseilla ja Helsingin reserviupseeripiirin ja Helsingfors SvenskaReservofficersklubbin hallituksessa. Hän näkee nuorten kurssit ja upseerien esimerkin tärkeinä nuorten maanpuolustusinnon kasvattajina.

– Axi on ehdottomasti niitä, jotka tekevät asioita.
Näin kertoo Axi Holmströmin ystävä hänen aktiivisuudestaan reserviläistoiminnassa. Heti Holmströmin haastattelun alussa käy selväksi, että Holmström todella tekee. Hän on Helsingfors Svenska Reservofficersklubbin sihteeri, ampumaupseeri ja varapuheenjohtaja. Hän on Helsingin reserviupseeripiirin hallituksessa sekä nuorten toimikunnan puheenjohtaja. Hän on mukana ampumatoimikunnassa ja koulutustoimikunnassa ja johtaa lisäksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) turvakurssejalukiolaisille.
– Ja mitä kaikkea muuta nyt tulee, Holmström miettii ja lisää pitävänsä muun muassa sinisen reservin meritaitokilpailun ekoaserastia syksyisin.
Tämä kaikki on vasta Holmströmin vapaa-aikaa reserviläisenä. Työkseen hän tekee väitöskirjatutkimusta, jossa hän suunnittelee uudenlaista jäähdytyssovellusta CERN:in kuuluisan hiukkaskiihdyttimen yhteen detektoriin. Detektorilla tarkkaillaan hiukkasten liikettäkiihdyttimessä.
– Ajatus olisi, että toteuttaisin jäähdyttimen sellaisella ilmiöllä kuin termoakustiset lämpökoneet, missä käytetään äänienergiaa lämmön pumppaamiseen.
Vastaavia laitteita voidaan käyttää moneen – niitä on käytetty esimerkiksi Ben & Jerry’s -jäätelön jäähdyttämiseen. Myös hänen aiemmat projektinsa ovat olleet monikäyttöisiä. Maisterintutkielmassaan hän käytti kvanttineuroverkkoja päättelemään autojen ratin signaalin perusteella, milloin väsynyt kuljettaja on suistumassa kaistalta. Maisterintutkinnon jälkeen hän on ollut mukana kahdessa projektissa, joissa kehitettiin ultraäänellä toimivia lääketieteellisiä laitteita.

Maanpuolustustahdon Holmström on saanut jo kotoa.
– Meillä on aina ollut jotenkin hyvin isänmaallinen koti, muttei mitenkään liioitellusti. Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä katsoimme aina Tuntemattoman sotilaan. Kaikilla oli sellainen asenne, että Suomi on hieno maa, jota kannattaa puolustaa.
Isänmaallisuudesta kehittyi pikkuhiljaa luonteva ajatus vapaaehtoisen palveluksen suorittamisesta. Viimeinen sysäys aktiiviseen maanpuolustustoimintaan tuli, kun hän osallistui lukioikäisenä MPK:n järjestämälle lukiolaisten turvakurssille. Seuraavana vuonna hän toimi samalla kurssilla apukouluttajana ja osallistui nykyisen reserviupseerikerhonsa pistoolikurssille. Siellä Holmström osoittautui luonnostaan taitavaksi ampujaksi.
– Nykyisen reserviupseerikerhoni puheenjohtaja sanoi, että sinähän alat tulla ampumaan. Seuraava kerta on kahden viikon päästä.
Holmström ehti osallistua ampumatoimintaan puolisen vuotta, kunnes astui palvelukseen Parolassa Helsingin ilmatorjuntarykmentissä. Hän kävi reserviupseerikurssin ja palveli ammusilmatorjunnan tulenjohdossa ja taistelunjohdossa.  
Palveluksen jälkeen Holmström liittyi reserviupseerikerhoon ja päätyi pian sen hallitukseen. Tällä hetkellä hän on vetämässä olennaisena toimijana ampumatoimintaa ja lukiolaisten turvakursseja – samoja, jollaiseen hän itse osallistui lukiolaisena.

Turvakurssit ovat Holmströmin näkemyksen mukaan tärkeässä osassa, kun nuoria halutaan saada kiinnostumaan maanpuolustustoiminnasta. Nuoret viedään esimerkiksi Syndalenin metsään, ehkä sateeseen ja hiekkaan. Samalla he pääsevät tutustumaan sotilaalliseen toimintaan. Kurssit ovat innostaneet monia naisia suorittamaan vapaaehtoisen palveluksen ja toisaalta monilla helpottaneet armeijaan astumista.
– Pojistakin moni on sanonut, että kurssin jälkeen tuntuu paremmalta astua palvelukseen.
Maanpuolustustoiminnan on Holmströmin mukaan oltava mielenkiintoista, jotta nuoret pysyisivät siinä mukana. Porukan on oltava mukavaa ja innostunutta. Nuorisoupseerien omalla esimerkillä ja asenteella on suuri merkitys. Nuoret pitää toivottaa selkeästi tervetulleiksi ja vetäistä mukaan toimintaan.
– Olemme puhuneet juuri nuorten toimikunnassa siitä, miten nuorisoupseerien pitää oikeasti ottaa yhteyttä ihan puhelimella.
Helsingin reserviupseeripiiristä käydään suoraan puhumassa palvelustaan lopettaville kokelaille Suomen Reserviupseeriliittoon liittymisen hyödyistä.
Holmström näkee, että suomalaisten maanpuolustustahto on varsin korkea ja se on todella hieno asia. Kertausharjoitukset eivät hänen mielestään yksin riitä pitämään yllä korkeaa taitotasoa.
– Onhan se hyvä, että on aktiiviharrastajia. Kertausharjoituksia on sen verran vähän. Jos menet reserviin ja sinut kutsutaan kertausharjoitukseen kymmenen vuoden kuluttua, sehän on melkein kuin aloittaisit nollasta.

Kun toimittaja kysyy, mitä varusmiespalvelus ja reserviläistyö on antanut fyysikon työhön, Holmström vastaa suoraan ja selkeästi.
– Sitkeys. Fyysikon työ on epäonnistumista, epäonnistumista, epäonnistumista – kunnes yhtäkkiä sitten onnistuukin. Kaikki tutkimus on suurimman osan ajasta pelkkää kokeilua ja epäonnistumista. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan pitää vain mennä.
– Kun on pitkään kamppaillut jonkun asian kanssa ja saa ahaa-elämyksen: ”Jes, olin oikeassa, nyt se toimii!”, se tuntuu todella hyvältä, Holmström puhisee eläytyen.
Reserviläistoiminnan ja tutkimustyön yhdistäminen on sikäli luontevaa, että tutkimusta ei ole pakotettu säännölliseen päiväohjelmaan ja aikataulut on helpompi sovittaa yhteen.
– Ensin käy töissä, sitten käy kokoustamassa ja sitten jatkaa töitä, Holmström selittää.
Toisaalta reserviläistoiminta ja ampuminen antavat paljon fyysikon työhön. Johtajakoulutuksesta on hyötyä luentojen ja laskuharjoitusten pitämisessä sekä alaisten ja opiskelijoiden ohjauksessa, joskin niihin tarvitaan toisenlaista lähestymistapaa kuin armeijassa. Lisäksi kaksi maailmaa toimivat vastapainona toisilleen.
– Pidän ammunnasta, ammunta on niin mahtava harrastus. Kun on koko ajan ympäriinsä juoksemista ja tiukka aikataulu, on rentouttavaa päästä ampumaradalle. Siinä ei voi samalla ajatella työasioita. Kun menet sinne, se on meditatiivinen tila, missä asiat tehdään juuri eikä melkein ja aina samassa järjestyksessä. Pitää keskittyä vain yhteen asiaan ja unohtaa kaikki muu hetkeksi.