Merivoimat osana kokonaisuutta

Merivoimien tuore komentaja, lippueamiraali Jori Harju käyttää usein sanaa kokonaisuus keskusteltaessa merivoimien tulevaisuudesta.

Puolustusvoimat käy veronmaksajien kukkarolla suurin toivein tulevien vuosikymmenten aikana. Pohjanmaa-luokan alusten käyttöönoton jälkeen Hamina-luokan ohjusveneet tulevat ikänsä loppuun 2030-luvulla. Niiden korvaaminen tarkoittaa, että suorituskyvyn ylläpidon rahoitustarve ei tule jatkossa ainakaan pienenemään. Suomalaisten maanpuolustustahto on perinteisesti vahva, mutta miten voidaan turvata, että kansalaiset ymmärtävät puolustusvoimien tarpeet yhtä hyvin tulevaisuudessa?

– Maanpuolustus ja maanpuolustustahdon ylläpito ei ole pelkästään puolustusvoimien tehtävä. On koko yhteiskunnan tehtävä osoittaa, miksi itsenäisyys on puolustamisen arvoinen, painottaa merivoimien komentaja, lippueamiraali Jori Harju.

Suomen merivoimat on komentaja Harjun mukaan kiinteä ja tarpeellinen osa suomalaista maanpuolustusta.

– Tarvitsemme kokonaisuuden, johon kuuluu maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat. Jokainen tarvitsee toistaan ja yhdenkin pois ottaminen romuttaisi puolustusjärjestelmäämme, Harju täsmentää.

Päätökset näiden uusien korvettien hankinnasta, eli Laivue 2020 -hankkeesta, ovat lähestymässä. Näiden päätösten tekoa Harju tulee luotsaamaan tuoreena merivoimien komentajana seuraavien vuosien ajan. Hänen mukaansa monitoimikorvetit ovat merivoimien suorituskyvyn kannalta merkittävä hankinta: niiden avulla kyetään muodostamaan laajojakin tilannekuvia, valvomaan pinnan päältä ja alla sekä käyttämään uudenlaisia ohjuksia ja miinoitteita. Tällä hetkellä olevaa suorituskykyä tullaan siis korvaamaan hieman uudella tavalla, joka Harjun mukaan tarjoaa merivoimille aivan uudenlaisen kokonaisuuden.

– Nämä alukset kykenevät toimimaan Itämeren olosuhteissa aina. Eli meillä tulee olemaan kyky toimia siellä niin talvella, myrskyssä kuin paremmissakin kelissä. Se, että aluksia on neljä, mahdollistaa puolestaan toiminnan samanaikaisesti usealla eri operaatiosuunnalla, hän selvittää.

Laivue 2020 -hanketta on kuultu kritisoitavan siitä, että korvettien kaltaiset isot taistelulaivat olisivat liian helppoja kohteita vastustajalle. Tätä Harju, jonka mukaan suuret taistelulaivat ovat osaa myös tulevaisuuden merisodankäyntiä, ei kuitenkaan allekirjoita. Hän muistuttaa, että isokin kohde on vaikea paikantaa, vain jos se pysyy paikallaan.

– Kohteen havaitseminen, paikantaminen, seuraaminen ja siihen kineettisesti vaikuttaminen on vastustajalle varmasti haasteellista. Uudet alukset ovat suurempia kuin nykykalusto, mutta niiden suojana on liikkuvuus, saariston suoja ja omat vahvat torjuntakehät. Tätä kokonaisuutta hyödyntäen en näe suurta ongelmaa, hän toteaa.

– Tarvitsemme myös suuria aluksia voidaksemme olla Itämeren alueella jäänmurtokykyisiä talvella. Niiden lisäksi tarvitaan tietenkin pienempiä, matalassa vedessä nopeasti kulkevia Hamina-luokan tyyppisiä aluksia, Harju vielä lisää.

 

Kauemmas tulevaisuuteen katsoessaan Harju näkee ammattitaitoisen, ketterän ja suorituskykyisen joukko-osaston, joka yhä 2030-luvullakin mukautuu eteentuleviin tilanteisiin ja osaa käyttää tehokkaasti sille osoitettua resursseja, suorituskykyä ja henkilöstöä.

Hänen mukaansa nyt Laivue 2020 -hankkeen myötä käyttöönotettava pintatorjuntajärjestelmä on varmasti käytössä vielä 2030-luvulla ja 2040-luvullakin. Hankkeen korvetit hän puolestaan näkee käytössä aina 2050-60 -luvuille saakka.

– Ja varmasti tulee vielä uusia suorituskykyjä tulevien vuosikymmenien aikana, Harju lisää ja viittaa muun muassa kybervaikuttamiseen ja uuteen pienempään tunkeutumiskykyiseen valvontaan. Tekniikka kehittyy, ja tarjoaa mahdollisuuksia myös sotilasteknologialle, eikä vielä edes tiedetä, mitä suorituskykyjä 2030-luvulla on tarjolla.

Vaikka uusia suorituskykyjä tuleekin, Harjun mukaan vanhoista ei olla luopumassa. Esimerkiksi aikoinaan puolustusvoimien kolmanneksi suurimman aselajin, rannikkotykistön, alasajon Harju kiistää. Vaikka kiinteä rannikkotykistö onkin pienenevä osa merivoimien puolustuskokonaisuutta, ei se ole minnekään katoamassa.

– Rannikkopuolustus on integroitu vain osaksi muuta puolustusta. Tykkijärjestelmät on vielä olemassa, rauta ei ole mihinkään mennyt. Tarkoitus ei ole ajaa mitään alas, vaan strategisen suunnittelun yhteydessä katsoa koko puolustusvoimien kanssa eri suorituskykyjen kokonaisuutta, Harju kuvailee.

 

Ahvenanmaa on aihe, joka aina ajoittain nousee esiin puolustuspoliittisissa keskusteluissa. Alue on ollut demilitarisoituna aina Krimin sodan päättymisestä, vuodesta 1858 saakka. Suomi on kuitenkin velvoitettu puolustamaan Ahvenanmaata, jos sen demilitarisointia uhataan ulkopuolisen toimijan taholta. Miten merivoimat pystyy varautumaan puolustamaan Ahvenanmaata, samalla kunnioittaen demilitarisointia?

– Hyvin, amiraali Harju toteaa lakonisesti.

Pyydettäessä hieman avaamaan tätä, Harju toteaa, ettei Ahvenanmaa ole sen kummoisempi maa-alue, kuin mikään muukaan vastaava saaristo.

– Yhtälailla voimme harjoitella Ahvenanmaan puolustamista muualla kuin paikan päällä. Ahvenanmaata ympäröi merialue, jonka kuitenkin tunnemme ja jolla tarvittaessa osaamme toimia, Harju valottaa.

– Toki ongelmana on, että alueella ei voida tehdä valmisteluja, koska se on demilitarisoitu. Päätökset sinne menemisestä ja sen alueen puolustamisesta pitää siis tehdä riittävän ajoissa, hän korostaa.

 

Ulkomaalainen maanomistus nousi uutisotsikoihin toden teolla viime syksynä. Sen mahdolliseen uhkaan merenkululle ja -puolustukselle Harju ei kuitenkaan jaksa uskoa. Airiston Helmi -tapauksessa sekoitettiin hänen mukaansa usea iso asia: talousrikokset, sisäinen turvallisuus ja ulkoinen turvallisuus. Suoranainen uhka maanpuolustukselle ei siis ollut niin suuri, kuin mitä mediassa annettiin ymmärtää.

– Toki se voi olla uhka, mutta saaristo- ja väylärakenteemme niin Suomenlahdella kuin Saaristomerelläkin tarkoittaa, että se uhka on kierrettävissä. Se olisi aikamoinen itsemurhatehtävä lähteä saaristomme alueelle torppaamaan jotain väyläaluetta ja viedä sinne pieniä vihreitä miehiä tai sotilaita. En siis pidä sitä kauhean suurena uhkana, Harju naurahtaa.

– Onhan se tietenkin mahdollista, että joku väyläalue laitetaan tukkoon tavalla tai toisella, mutta yleensä sellaiset tukokset ovat raivattavissa ja kierrettävissä, hän vielä lisää kuitenkin.

Ulkomaalaisten maanomistamista rajoittavan lainsäädännön Harju näkee kuitenkin tarpeellisena. Hänen mukaansa on alueita, jossa olisi toivottavaa, että maanomistusolosuhteet olisivat puolustukselle nykyistä positiivisempia.