Maanpuolustuksessa tarvitaan naisen näkökulmaa

Elisabeth Rehn ei aio viettää eläkettä yksin kotona istuen, vaan haluaa edelleen tehdä työtä paremman maailman puolesta.

Talviasunnossaan Kauniaisissa Elisabeth Rehn tarjoaa tarinoiden ja elämänkokemusten ohella teetä ja keksejä. Politiikan ja ihmisoikeustaistelun veteraanilla on edelleen kalenteri täynnä tehtävää.

– No, voidaan sanoa, että intoni maanpuolustukseen, politiikkaan ja varsinkin maailman tapahtumiin ei ole hävinnyt minnekään. Istun joka ilta seuraamassa ei vain kotimaan, vaan niiden jälkeen myös ulkomaiden tiedotusvälineitä, jotta saan erilaiset väritykset maailman tapahtumista, Rehn kertoo.

– Tämä kauhistuttaa aika lailla, maailman meno jossa johtavat päättäjät eivät ole luotettavia ja jossa totuuden jälkeinen aika on mennyt näin pitkälle. Mikä kovasti koskettaa itseäni, ovat kansainväliset selkkaukset ja niistä tulevat seuraukset, kuten turvapaikanhakijat ja vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan.

Pelkkää kauhistelua ja toivottomuutta tulevaisuuden suhteen Rehn ei kuitenkaan suosittele kenellekään, ja listaa itsensä niiden joukkoon jotka luottavat tulevaisuuteen.

– Mutta toisaalta on epäonnistuttu siinä, että on joko liian paljon peloteltu sillä, tai sitten nollattu ettei sillä ole mitään vaikutusta. Suren sitä, että nuoriso on rasittunut tästä, eikä tiedä onko meillä tulevaisuutta ja kannattaako lapsia synnyttää. Se on kaikkein pahinta tässä.

Kokemusta kansainvälisestä työstä kriisialueilla Rehnillä riittää, ja se näkyy nykyään erityisesti hänen kiinnostuksessaan rauhanturvaamistyötä kohtaan. Sodan todellisia uhreja ovat Rehnin mukaan juuri ne, joilla on vähiten mahdollisuutta vaikuttaa sotaan ympärillään. Tehdessään raportteja YK:n turvallisuusneuvostolle hän kävi läpi 14 konfiktialuetta, haastatellen siellää paikallisia ihmisiä heidän kokemuksistaan.

– Se on niin uskomatonta, kun siellä on paikanpäällä. Haastateltiin naisia ja tyttöjä, että miltä sota maistuu ja miltä sodan uhrina oleminen maistuu. Sitten olin myös kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokunnan jäsenenä kuusi vuotta, ja silloin jouduin näkemään todellisia sodan uhreja, lapsisotilaita ja muita Itä-Ugandassa ja Kongossa, Rehn hiljenee hetkeksi.

Puolustusministerin lisäksi Rehn on ehtinyt olla urallaan paljon muutakin, vaikka tästä ministeriydestään hänet muistetaan Suomessa parhaiten.

– Joka kerta korjasin, kun minut esiteltiin entisenä puolustusministerinä. "Unohditte sanoa, että olen entinen tasa-arvoministeri", eihän siitä kukaan välitä! Minä luulen, että nainen puolustusministerinä on kuitenkin lähestyttävämpi, uskaltaa olla ihmisten kanssa, Rehn pohtii.

– Ei vain kulje ihanissa paraateissa, vaikka tietenkin oli ihanaa kulkea paraateissa, onhan se aivan loistavaa ja upeaa. Mutta minä en häikäisty siitä, kyllä se työ ihmisten parissa on se tärkein. Luulen, että se on naishomma vähän, että se jotenkin käy miesministerin kunnialle, Rehn arvelee.

Ihmisläheisyyden tulisi Rehnin mukaan näkyä myös, kun tehdään kovia päätöksiä turvallisuuteen liittyen.

– Kaikissa päätöksissä mitä tehdään, on henkilöiden etua katsottava. Eli voiko suorittaa tehtävänsä hyvin, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon mukaan. Se on tärkeimpiä velvollisuuksia kaikista, ja se koskee niin niitä jotka ovat armeijan vihreissä ja harmaissa tai sinisissä ja niitä jotka siviileinä palvelevat. Kunnioitusta tarvitaan kaikkien eri asteiden välissä.

Suomalaista asevelvollisuutta Rehn pitää todella tärkeänä.

– Oikeutemme maamme puolustamiseen on yksi oikeus, joka on kaikin tavoin ihmisoikeus. Olen vähän pettynyt siihen, että meillä monet tytöt jäävät tämän tiedon ulkopuolelle. He eivät ymmärrä mitä maanpuolustus merkitsee ja mikä kaikki siihen kuuluu, jopa punaisen ristin ensiapukurssi on osa sitä koska ei milloinkaan tiedä milloin joutuu kolarin todistajaksi tai jotain muuta. Ja silloin pitää olla tietoa ja osaamista.

Toisaalta Rehn ymmärtää hyvin, miten vaativaa varusmiespalveluksen uudistaminen on, ja millaisista resursseista ja hankinnoista on kyse jos järjestelmää aletaan uudistaa.

– Katson, että pitäsi olla puoliyleinen asevelvollisuus sikäli, että sitä hakevat sekä naiset että miehet, mutta siinä olisi myös mahdollisuus puolustusvoimien komennon katsoa tarvittava määrä. Toivon, että löydämme innostusta katsoa vaihtoehtoisia malleja, mielestäni myöskään siviilipalveluspuoli ei ole toiminut niin hyvin kuin mahdollista.

– Pitäsi luoda verkostoa, josta saadaan koulutusta ja opetetaan meille taitoja joita tarvitsemme, eikä vain sotaa vastaan. Kehotan pohtimaan, millainen kutsuntojen pitäisi olla, informatiivisempi ja pitäisikö niiden osoittaa miksi tarvitsemme turvallisuutta ja puolustusta.

Jokaista ihmistä Rehn kehottaa hyppäämään suin päin mukaan haluamaansa.

– Mitä tahansa ryhtyy tekemään ja epäröi, niin älä mieti. Jos se tuntuu liian vaikealta haasteelta, niin ota se haaste. Et voi kuin mokata pahimmassa tapauksessa, hän neuvoo.

– Helsingin Sanomat kysyi kuolinsiivouksestani, että kuinka suhtauduin kaikkeen ajasta läpi menemiseen. Kun kävin läpi kaikkea, niin neljäsosa yllätti, itkin surusta ja ilosta neljäsosan, olin ylpeä neljäsosasta, ja häpesin aivan kamalasti neljäsosaa. Kaikki mokat joita oli tullut ehtyä! Sen opin kuitenkin, että in the bitter end, se end ei ole bitter, vaan kaikki on kokemusta.