Karhun metkut

Jessikka Aro laittoi väitteensä Venäjän disinformaatiosta, trollitehtaista ja toimittajien painostuksesta kansien väliin.

Yrjönkadulla, vanhan kirkon lähellä sijaitsevassa rakennuksessa käy kylmästä aamusta huolimatta kova kuhina. Ulkona on parkissa poliisipartio ja ovesta sisään astuessa ensimmäinen näky on yrmeä vartija. Joonialaisten ja korinttilaisten pylväiden koristama valkoinen sali täyttyy nopeasti ihmisistä. Monella on kädessään verenpunainen kirja, josta tiedotusvälineet ja kuppikunnat tulevat varmasti puhumaan seuraavat viikot. Kyseessä on monessa kohussa riepotellun toimittajan, Jessika Aron, teoksen “Putinin trollit”, julkaisutilaisuus, jonne myös Ruotuväki on kutsuttu.

Kirjan ensimmäinen painos on jo myyty loppuun. Espoon, Helsingin ja Vantaan kirjastopalvelu Helmetissä teosta on saatavilla vain yksi kappale ja varauksia on jo yli 600. Kirjalle ei löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista vielä luokittelua. Kaakkois-Suomen kirjastot ovat luokitelleet teoksen kansainvälinen politiikka -luokkaan. Kirjan luokittelu saattaa aiheuttaa päänvaivaa; onko kyseessä faktateos vai kokoelma mielipiteitä ja kokemuksia.

Kirjan väitteet Suomen turvallisuustilanteesta koskettavat myös puolustusvoimia, sillä kirjassa väitetään, että Suomi ei ole niin turvallinen maa kuin on luultu. Pohjoismaissa toimittajat ovat kuitenkin poliisin, valtion ja lakien suojelemia. Entä ne toimittajat, tutkijat ja aktivistit, joita ei suojella?  
Teoksen on painanut suomalainen Johnny Kniga, jonka kustantaja Jaakko Pietiläinen kertoo Putinin trollien olevan poikkeuksellisen tärkeä kirja.

-Maantieteellinen sijainti tekee kirjasta ja aiheesta kiinnostavan, jopa pelottavan. Disinformaation levittämistä eivät rajat pidättele. Kanavat ja tavat ovat kaikille tuttuja. Kirja osoittaa demokratian ja sananvapauden kipupisteitä ja aukkoja, Pietiläinen tähdentää

Julkaisutilaisuuden päähenkilö Jessikka Aro on tyytyväisen näköinen ja halailee useita ihmisiä. Avauspuheenvuorossaan Aro kuitenkin vakavoituu.

-Pelkään kirjan julkaisun takia oman ja haastateltavieni henkien puolesta, Aro toteaa.

Aro aloitti kirjan työstämisen vuonna 2016 ja siitä tähän päivään on tapahtunut paljon. Häntä on ahdisteltu sosiaalisessa mediassa, hänelle on lähetetty uhkauksia ja levitetty disinformaatiota, jossa häntä syytetään muun muassa valehtelusta ja juttujensa tekaisusta. Aro kertoo yllättävän esimerkin.

-Yksi entisistä ystävistäni on uhannut tappaa minut luettuaan valeuutisen, hän kertoo.
Venäjän ensimmäinen uhri on Aron mielestä Venäjän omat kansalaiset, joiden oikeuksia kavennetaan. Oikean tiedon levittäminen on Aron mielestä paras vastaisku, vaikka Venäjä yrittääkin tehdä kaikkensa hallitakseen nettiä.

Aro haastatteli kirjaansa muun muassa Thomas Nielseniä, Patrik Oksasta, Trude Petterseniä ja Jakub Kalenskyä, jotka ovat tutkineet Venäjän disinformaatiota ja joutuneet lopulta itsekin sen kohteeksi.
Toimittaja Nielseniltä on esimerkiksi kielletty Venäjälle matkustaminen. Luultavasti syynä on maata kritisoivat kirjoitukset. Hän ei ole kuitenkaan luovuttanut, vaan on haastanut Venäjän tiedustelupalvelun oikeuteen.

-Halusin tuoda asian valokeilaan. En ole koskaan tehnyt mitään väärää, saanut edes ylinopeussakkoa.

Emme voi hyväksyä, että toimittajia kohdellaan näin. Älä hyväksy epäreilua kohtelua, vaan jatka työtä ja taistelua, hän uhoaa.

Jessikka Aro paneelikeskustelussa Patrik Oksasen, Thomas Nielsenin, Martin Kraghin ja Jakub Kalenskyn kanssa. Heitä yhdistää disinformaation ja trollauksen kohteeksi joutuminen.

Tutkija Martin Kragh joutui lokakampanjan kohteeksi julkaistuaan Venäjän trolleja käsittelevän artikkelin yliopistonsa sivuilla. Jutusta tuli nopeasti sivun ladatuimpia tekstejä. Pian häntä syytettiin amerikkalaiseksi agentiksi ja MI6:n vakoojaksi. Tiedot liikkuvat niin nopeasti somessa, että Kragh ei ehtinyt oikaisemaan vääristettyjä faktoja. Hän kertoo, että psykologista kokemusta valheiden kohteena olemisesta ja niiden vaikutuksesta ystäväpiiriin on vaikeaa kuvata kirjassa.

Toimittaja Jakub Kalenskyn mielestä olisi tärkeää dokumentoida mahdollisimman paljon Venäjän disinformaatiota, koska useimmilla ihmisillä ei ole hajuakaan, miten heihin vaikutetaan.

- Meillä pitää olla dataa, jota voi näyttää ihmisille, hän tähdentää.

Venäjällä on Pettersenin mukaan vielä muutamia vapaasti ajattelevia ja kirjoittavia toimittajia. -Meidän on tuettava heitä mahdollisimman paljon, jotta he eivät luovuta ja alistu painostuksen alla, Kalensky toteaa.