Ville Kariola

Korsut suojaavat hyvin epäsuoralta tulelta. Edes maahan kahden metrin etäisyydelle korsun sisäseinistä uppoava kymmenen kilon kranaatti ei hetkauttaisi sisällä suojassa olevia sotilaita.

Suojassa kranaattisateelta ja tulimyrskyltä

Joona Aaltonen

Kaivinkone kouraisee kauhan täydeltä mäntymetsän soramaata ja kaataa sen rakenteilla olevan korsun suojaksi. Puurakenteet ja niiden päälle kasattu maaperä pitävät huolen siitä, että epäsuoran tulen yllättäessä on paikka, minne suojautua.

Käynnissä on vuotuisen Suoja-harjoituksen maavoimaosuus, jossa harjoitellaan linnoittamisen toimintamallia, eli materiaalien matkaa alkutekijöistään aina valmiiksi maansisäiseksi rakennukseksi.

– Harjoitukseen kuuluu muun muassa linnoittamismateriaalien tuottaminen, kuljettaminen paikan päälle, muun rakennusmateriaalin toimittaminen ja lopulta itse lopputuotteen rakentaminen, täsmentää harjoitusta johtava Pioneerikoulun johtaja, everstiluutnantti Petteri Korvala.

Vastaavanlaisia harjoituksia on pidetty vuodesta 2011 lähtien, joten sotatilanteessa elintärkeää oppia linnoitustöistä on puolustusvoimille matkan varrella kertynyt.

– Olen harjoitukseen erittäin tyytyväinen, myhäilee työn laadusta silminnähden ylpeä Korvala työmaan touhua seuratessaan.

Elintärkeää tällainen harjoittelu todellakin on. Tätä korostaa harjoitusta seuraamaan tullut pioneeritarkastaja, eversti Matti Lampinen:

– Linnoittamistoiminta on meillä erittäin korkealla prioriteettilistalla. Euroopassa nytkin käynnissä olevat kriisit todistavat, että epäsuoran tulen käyttö tuottaa konflikteissa kaikkein suurimmat tappiot.

Harjoituksessa poikkeuksellisen tärkeää on siviiliyhteiskunnan urakoitsijoiden, sotilaspuolen vaatimusten asettajien ja maanomistajien saumattoman yhteistyön kehittäminen.

– Jos emme tätä harjoittele näin normaalioloissa, en tiedä miten se voisi onnistua oikeassa tilanteessa, Lampinen huomauttaa.

Eversti Lampisen mukaan näin laajamittainen ja tiivis yhteistyö siviilipuolen toimijoiden kanssa on eurooppalaisessakin mittakaavassa ainutkertaista ja pohjaa pitkälti yleiseen asevelvollisuuteemme. Sen ansiosta moni siviilipuolellakin työskentelevistä toimijoista ymmärtää linnoittamisen merkityksen maanpuolustuksessa.

–Tälläkin harjoitustyömaalla vaikkapa kaivinkoneen kuljettaja voi varusmiespalveluksen konkreettisten harjoituskokemusten kautta muistaa, kuinka turvatonta on olla paljaassa maastossa, kun ilmasta kuuluu repivää ääntä ja kranaatteja alkaa tulla taivaalta, Lampinen selventää.

Eversti Matti Lampinen esittelee rakennustöitä: "Euroopan mittakaavalla näin hyvä yhteistoiminta sotilas- ja siviiliammattimiesten välillä on aivan ainutlaatuinen."

Linnoittamista tehdään varsin monipuolisella miehistöllä: töitä ohjaa aktiivisista reserviläisistä ja kantahenkilökunnasta koostuva linnoitustoimisto ja itse rakentamisesta vastaa YIT:n kahdessa vuorossa ahkeroivat työnjohtajat, kaivinkoneenkuljettajat ja timpurit. Vierailemamme rakennuspaikan työmaapäällikkö Antti Mustajärvi kuvailee harjoitustyöympäristöä puolustusvoimien kanssa joustavaksi ja mielenkiintoiseksi.

– Meillä on täällä työmaalla hyvä tekemisen meininki. On kiva päästä perinteisten rakennustyömaiden ulkopuolelle tänne, missä kaikki ei ole aivan niin millintarkkaa vaan luovuudellekin on tilaa – sitä jopa toivotaan, hän hehkuttaa.

Tekemisen meininki työmaalla näkyy myös päällepäin. Korsut valmistuvat alle kolmessa päivässä ja jäävät sen jälkeen puolustusvoimien käyttöön. Optimaalinen käyttöikä esimerkiksi erilaisissa harjoituksissa niillä on kymmenestä vuodesta ylöspäin. Kauaa ne eivät myöskään paljaina huuda olemassaoloaan ympäröivän maaston keskellä, vaan mukautuvat siihen kasvillisuuden myötä jopa vuodessa ilman naamiointitoimia.