Sotakoirat ohjaavat kouluttajansa monipuoliseen työhön

Sotakoiria on käytetty antiikin ajoista lähtien aina näihin päiviin asti. Sotahistoriasta löytyy monia esimerkkejä koirien käyttämisestä. Sodissa on käytetty lääkintäkoiria, pommikoiria, panssarintorjuntakoiria ja jäljityskoiria.

Sotakoiranohjaajia koulutetaan Porin prikaatissa, Niinisalossa 20 varusmiestä jokaisesta saapumiserästä. Sotakoiranohjaajan koulutus kuuluu erityisosaamista vaativiin tehtäviin, joissa miehistön palvelusaika on poikkeuksetta 255 päivää. Kyseessä on hyvin uniikki koulutus, sillä tehtävään voi kouluttautua nykyisin ainoastaan Porin ja Kainuun prikaateissa. Niinisalossa tehtävään valitaan useita ryhmänjohtajia, sekä miehiä että naisia, jotka aloittavat tehtävän johtajakoulutuksen jälkeen.

– Jokaisesta saapumiserästä valitaan sotakoiraosastolle 16 henkilöä. Heistä neljä koulutetaan ryhmänjohtajiksi ja loput miehistötehtäviin sotakoiranohjaajiksi, kertoo Porin Prikaatin sotakoiraosaston johtaja, yliluutnantti Petteri Halme.

Yliluutnantti Petteri Halme vastaa koirakoulutuksen käytännön toteuttamisesta Niinisalossa. Hänen mukaansa sotakoirien koulutus on muuttunut vuosien varrella merkittävästi.

– Koirien käyttö on paljon laajempaa ja tarkempaa, nykyisin ne koulutetaan tiettyyn tehtävään. Ennen oli jälkikoiria ja vartiokoiria, nykyään koirien tehtävänimikkeet ovat paljon laajempia.

Puolustusvoimilla on käytössään kaiken kaikkiaan noin 120 sotakoiraa. Vuoden ikäisinä palvelukseen saapuville sotakoirille koulutetaan jäljestystä, tottelevaisuuskoulutusta sekä esine- ja henkilöetsintää. Porin prikaatissa palvelevat varusmieskoirat ovat toimineet muun muassa sotilaspoliisien ja tiedustelun mukana, mutta kansallisella tasolla niitä käytetään kaikissa puolustushaaroissa. Niinisalossa jokainen varusmies saa ohjattavakseen yhden tai kaksi nimikkokoiraa, jonka kanssa vietetään normaalia arkea päivittäin välittömästi peruskoulutuskauden jälkeen. Palveluksessa olevien terveiden koirien ihanteellinen palvelusaika on noin kahdeksan vuotta, mutta jos koira ei syystä tai toisesta sopeudu palvelukseen, esimerkiksi terveydellisistä syistä, ne voivat lähteä eläkkeelle aikaisemminkin. Sotakoirat ovat rodultaan pääasiassa saksan- ja belgianpaimenkoiria sekä labradorinnoutajia. Saksanpaimenkoira on ohjattavissa oleva rotu, jota luonnehditaan tasapainoiseksi, vahvahermoiseksi, itsevarmaksi ja ennakkoluulottomaksi.

Niinisalossa sotakoiranohjaajana palvelevat varusmiehet ovat kokoontuneet täydessä taisteluvarustuksessa hylätyn muonituskeskuksen eteen, missä päivän koulutus on valmiina alkamaan. Harjoituksessa varusmiehillä on edessään tyypillinen tilanne, jossa sotakoiraosasto harjoittelee kohteen etsintää yhdessä koiran kanssa. Kohteen etsinnässä pyritään hyödyntämään etenkin koiran hajuaistia. Harjoituksessa sotakoiranohjaajat kulkevat partioissa ryhmänjohtajat edellä. Joukossa on myös ensimmäistä kertaa koirien kanssa jäljestystä harjoittelevia. Sotakoiranohjaajien kouluttajana toimiva sotilasammattihenkilö Mika Mahlamäki painottaa varusmiehille ennen tositoimia, että koira on vain yksi työväline harjoituksessa, jottei harjoitukseen kuuluva sisätilojen tarkistaminen unohdu. Mahlamäki on piiloutuneena rakennukseen suojapuvussa, sillä koiran löytäessä kohteen sen annetaan purra. Harjoitus suoritetaan useamman kerran, ja jokaisella kerralla koira on löytänyt kohteen. Mahlamäen mukaan harjoitus sujui hyvin ja tavoitteisiin päästiin. Tämän jälkeen sotakoiranohjaajat lähtevät seuraavaan palvelukseen lenkille omien koiriensa kanssa.

Miehistöön kuuluva sotakoiranohjaaja, korpraali Juho Salomaa on nauttinut omasta palvelusajastaan. Hänen mukaansa koiran ja ohjaajan välinen suhde on tiivistä toimintaa.

Salomaa näkee koulutusosaston sopivan myös muillekin kuin jo paljon koirien parissa olleille. Tehtävässä ei vaadita aikaisempaa kokemusta koirien parista, mutta siitä voi olla hyötyä.

– Hienointa koko tekemisessä on ollut koirien kanssa oleskelu, hän tiivistää.

Salomaa kertoo, että koulutuksessa olevien koirien opettaminen vaatii usein monipuolista vuorovaikuttamista niiden kanssa. Jokainen koira on erilainen, joten niiden käytös on vaihtelevaa. Hän mainitsee koirien harvoin olevan uhkaavia varusmiesohjaajiaan kohtaan, tosin Salomaan mukaan koirat saattavat käyttäytyä ennalta-arvaamattomasti toimiessaan muiden, kuin omien ohjaajiensa kanssa.

– Varusmiehet eivät niinkään kouluta koiria, sen sijaan koirat ohjaavat meitä ja opettavat varusmiehet olemaan niiden kanssa, hän avaa.

Jääkäri Tiia Veijalaisen kiinnostus sotakoiranohjaajakoulutukseen on syntynyt pienestä pitäen. Hän pitää ainutlaatuisena kokemuksena sitä, että palveluksessa on päässyt tekemään paljon koirien kanssa asioita, joihin siviilissä ei ole mahdollisuutta.

Jääkäri Tiia Veijalaisen koira, Källi, on nelivuotias saksanpaimenkoira.

 

– Mielenkiintoisin muisto palvelusajaltani on Hangosta, jossa olimme harjoituksessa meritiedustelijoiden kanssa. Pääsimme yhdessä koiran kanssa matkustamaan veneellä ja illalla menimme nukkumaan taivasalle koira kainalossa, hän muistelee.

Veijalaisen nimikkokoira, Källi, on rodultaan saksanpaimenkoira. Hänen suhteensa omaan koiraan on läheinen, sillä tiivis yhdessätekeminen on jokapäiväistä.

– Koirani Källi on nelivuotias ilopilleri, joka osaa olla myös rauhallinen. Kaiken kaikkiaan se on todella taitava koira, joka tulee kaikkien kanssa toimeen: mielestäni aika täydellinen koira, hän kuvailee.