Ahvenanmaan tuhatpäinen reserviläisjoukko haluaa lisävastuuta maanpuolustuksesta

– Täällä on nyt vapaaehtoista tyhmän työtä tarjolla. Maksaa valtiolle tasan nolla euroa.

Jonas Back sovittelee ylleen taisteluliiviä ja esittelee kotipihallaan pressun päälle asettamaansa asekokoelmaa, punapistetähtäinpistooleineen kaikkineen.

– Haluatteko kokeilla? Back tarjoaa ja nauraa sydämellisesti.

Automatkan aikana ikkunan ohitse vilisseet maisemat ovat valaneet kaikkiin lämpöä, kuin mummolareissu, joka jatkuu ikuiselta tuntuvaan auringonlaskuun. 

Herttaiset maalaiskylät ja kumpuilevat pellot ovat niin seesteisiä ja idyllisiä, että ne riisuvat jokaisen vastaantulijan aseista – varsin kirjaimellisesti.

Nämä pellot ja kylät ovat nimittäin Ahvenanmaalla, joka on demilitarisoitu alue. Se tarkoittaa, että saaristoon ei saa tuoda joukkoja, perustaa sotilastukikohtia eikä sitä saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin.

Järjestelyn juuret ulottuvat aina 1800-luvun puoliväliin, jolloin Venäjä oli tukkanuottasilla Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa osana Krimin sotaa.

Vuoden 1856 rauhansopimuksen mukaan Ahvenanmaan saaria ei saanut linnoittaa eikä siellä "tule säilytettäväksi tai rakennettavaksi mitään sotilaallista tai merilaitosta".

Suomen itsenäistyttyä Ahvenanmaasta tuli YK:n edeltäjän Kansainliiton päätöksellä osa Suomea, mutta sille annettiin samalla laajat itsemääräämisoikeudet ja demilitarisointi vahvistettiin uudelleen – tuo sopimus vuodelta 1921 on voimassa yhä tänäkin päivänä.

Talvisodan jälkeen myös Neuvostoliitto vaati kahdenkeskiset takeet demilitarisoinnista. Ahvenanmaalta on siis otettu sotavoimat pois kolminkertaisella lukolla.

Ahvenanmaalaiset ovat täynnä puhtia

Demilitarisointi ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö paikalliset olisi valmiita puolustamaan isänmaata hinnalla millä hyvänsä. Back, joka on Ahvenanmaan reserviläisyhdistyksen puheenjohtaja, toteaa, että ahvenanmaalaisten maanpuolustustahto on huipussaan, erityisesti Venäjän aloittaman sodan myötä.

Ålands reservister rf perustettiin vuonna 2022 ja se sai heti valtaisan suosion. Reserviläistaitojen petraamiselle oli kysyntää Ahvenanmaalla, jonka 30 000 asukkaasta reilu tuhat on Backin arvion mukaan reserviläisiä.

Yksi tapa vaalia reserviläishenkeä on ampumataidon harjoittaminen. Siksi Backilla onkin niin hulppea arsenaali kotonaan. 

Jonas Backia harmittaa, ettei hän pääse osallistumaan haastaviin ammuntoihin Ahvenanmaalla, vaikka henkilökohtaisen aseistuksen puolesta hänellä olisikin siihen rahkeet. Kuva: Amos Kautto

Back käy usein radalla ampumassa niin pistooleilla kuin kivääreillä. Rata on vain varsin alkeellinen, hän pohtii murheellisena.

Backia kismittää muutenkin se, että Ahvenanmaalta löytyisi tahtoa vaikka mihin ponnistuksiin maanpuolustuksessa, mutta vahvasti politisoitunut keskustelu demilitarisaatiosta rajoittaa todella montaa osa-aluetta ahvenanmaalaisessa maanpuolustustoiminnassa. 

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikki haaveet taisteluharjoituksista Ahvenanmaalla voi unohtaa.

Antakaa kaikkenne!

– Putki irti! ryhmänjohtajan käsky kaikuu marraskuisessa hämärtyvässä metsässä.

Seitsemän taistelijan ryhmä on yllätetty näiden edetessä kapeaa hiekkatietä. Edestä kohdistuva tulitus pakottaa perääntymään putkessa. Yksitellen taistelijat irtautuvat jonosta, ja juoksevat avojonon keskeltä, "putkesta", muiden suojatessa vetäytyvää.

Säkylässä on käynnissä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) paikallispuolustusharjoitus Soldatens grundkurs 3 (Sotilaan peruskurssi 3). 

Ahvenanmaalaisista koostuva ryhmä perääntyy turvalliseen tasaan ja taistelijat ryhmittyvät nopeasti tien laitaan kuulemaan palautetta. 

– Ääntä voisi käyttää enemmän, kommentoi kouluttajana toimiva John Wik, ja muistuttaa piippukontrollista.

Paukkupatruunoilla ammuttuja vetoja on edeltänyt lyhyt teoreettinen osuus ja muutama veto ilman ampumatarvikkeita. 

Ryhmä kokoontuu lipastamaan paukkupatruunoita vaitonaisina uutta suoritusta varten. Katseet ovat intensiivisiä, ilmeet vakavia. Nyt on päästy tositoimiin.

Lippaat ovat täynnä, ja ryhmä lähtee etenemään avojonossa. Vihollinen avaa tulen räiskyen. Ryhmä vastaa tuleen Jonas Backin johdolla ja ryhtyy perääntymään, toistaen saman harjoituksen.

– Poikki! huutaa Wik.

Juokseminen mäkisessä maastossa täydessä taisteluvarustuksessa saa hien pintaan hyisessä mäntymetsässä. Hiljaisuuden rikkoo vain kaikkensa antaneiden kurssilaisten hengitys.

Toinen kerta paukkupatruunoilla sujuu jo huomattavasti paremmin. Piippukontrolli pysyy juostessa, ja käskyt toistetaan kuuluvalla äänellä. 

– Harjoitus onnistui hyvin, ja jokainen paransi suoritustaan näinkin lyhyessä ajassa valtavasti, Wik kehuu.

Suoritukseensa silminnähden tyytyväinen joukko kerää varusteensa ja pakkautuu pakettiautoon. Suunta on takaisin kasarmille. 

Koska aikaa on rajatusti, ovat reserviläisten koulutusohjelmat intensiivisiä. Kuva: Amos Kautto

Logistiikka vaatii uhrauksia

Sijainti Etelä-Suomen ja Pohjanmaan välissä on ruotsinkieliselle maanpuolustuskurssille oivallinen. Matka Vaasan seudulta Satakunnan Säkylään on suurinpiirtein sama kuin etelärannikon Loviisasta.

Yhdelle suurelle ryhmälle matka harjoitukseen on tosin tuottanut enemmän suunnittelua. Ahvenanmaalaisilla vapaaehtoisilla vaihtoehtoina on joko noin seitsemän tunnin matka autolautalla tai lentäminen ja auton vuokraus mantereelta.

Haastavammasta matkasta huolimatta ahvenanmaalainen Nina Viktorsson on kiitollinen mahdollisuudesta päästä harjoittelemaan. Hän kehuu kurssien olevan aina hyvin järjestettyjä ja arvostavansa sitä, että MPK tarjoaa mahdollisuuden osallistua kursseille myös ruotsiksi.

Viktorssonin mielestä ahvenanmaalaisten on myös tärkeä näyttää, että he ovat aivan yhtä kiinnostuneita ja valmiita puolustamaan maata kuin mantereella asuvatkin. Hän kertoo nytkin kurssilla olevan useita tuttuja, esimerkiksi naapuri kotipuolesta on lähtenyt mukaan.

– Mielestäni on tärkeää harjoitella myös mantereella, jotta jokainen tietää, miten toimia, jos jotakin tapahtuisi, hän julistaa.

Viikonloput vaativat kuitenkin aina hieman enemmän järjestelyä, ja helpointa olisi toki harjoitella lähempänä kotia, Viktorsson harmittelee.

Monet ahvenanmaalaiset menettävät ansioitaan, kun he joutuvat ottamaan perjantain töistä vapaaksi päästäkseen osallistumaan viikonloppukursseille mantereella.

Kurssille osallistuva Dan toteaa, että vaikka matkustaminen onkin reserviläisenä tuttua puuhaa, tarjoaisi mahdollisuus harjoitella myös Ahvenanmaalla todellisen mahdollisuuden ylläpitää reserviläisen taitoja.  

– Neljä kertaa vuodessa harjoitteleminen kovilla panoksilla ei tuo tarvittavaa rutiinia aseenkäsittelyyn, Dan naurahtaa.

– Tällä hetkellä ainoa tie viikottaiselle harjoittelulle Ahvenanmaalla on hankkia aselupa urheiluampumista varten.

Kurssit Ahvenanmaalla eivät olisi pois mantereelta

Koulutusten välinen tauko on nopeasti ohi. Ryhmä siirtyy vitsaillen ja lauleskellen sunnuntaiaamun koleudesta hetkeksi sisään. Vuorossa on viikonlopun viimeinen koulutus, taisteluensiapu.

Aiheena on kiristys- ja painesiteen oikeaoppinen käyttö. Seitsemän ahvenanmaalaisen ryhmä seuraa koulutusta keskittyneesti. 

Jokainen pääsee vuorollaan kokeilemaan kiristyssiteen laittamista itselleen. Pareittain harjoitellaan painesiteen käyttöä. Lyhyiden harjoitusten jälkeen siirrytään takaisin ulos. 

Joukko harjoittelee ensiaputaitoja ja evakuointia taistelutilanteessa. Kouluttaja harmittelee, ettei aika riitä paukkupanoksilla aidon tilanteen simuloimiseen. 

Paukkupanosten puuttumisesta huolimatta tunnelma raskaan viikonlopun viimeisessä harjoituksessa on hyvä.

Vaikka Ahvenanmaalta harjoituksiin matkustaminen tuottaa haasteita, ovat kurssilaiset äärimmäisen motivoituneita. Kuva: Amos Kautto

Kouluttajanakin usein toiminut Jonas Lindén kehuu viikonlopun tunnelmaa erinomaiseksi, kuten aina. 

– Kurssilaiset ovat erittäin motivoituneita harjoittelemaan ja suhtautuvat kaikkiin harjoituksiin suurella mielenkiinnolla, Lindén ylistää. 

Motivoituneilta ryhmän jäsenet todella vaikuttavatkin. Lähes jokainen on ostanut omia varusteita, vaikka koulutuksia varten olisi ollut mahdollisuus lainata varusteet Porin prikaatista. 

Ryhmän ja kaikkien kurssilaisten motivaatiota kehuu myös Daniela Back. Hän kertoo osallistuneensa kaikille kolmelle ruotsinkieliselle sotilaan peruskurssille, joiden lisäksi hän on ollut mukana myös suomenkielisissä koulutuksissa.

Vaikka kurssit ovat aina hyvin järjestettyjä ja osallistujat motivoituneita, nostaa myös Back esiin haasteet, jotka syntyvät Ahvenanmaalta mantereelle matkustettaessa.

– Olemme mieheni kanssa molemmat aktiivisia osallistujia, mutta meillä on kotona lapsia, joten kursseille osallistuminen tuottaa lisähaastetta.

– Järjestelyt olisi niin paljon helpompi hoitaa, jos kursseja voitaisiin järjestää Ahvenanmaalla, Back jatkaa.

Vaikka MPK:n toiminta olisi mahdollista myös Ahvenanmaalla, ei Back aikoisi kuitenkaan vähentää harjoittelua mantereella.

– Harjoittelu kotona helpottaisi arjen hoitamista, mutta se ei missään nimessä olisi pois harjoittelusta kauempana kotoa.

Reserviläisten neljä teesiä

Jonas Back pitää keskustelua demilitarisoinnin tarpeellisuudesta tyhjänpäiväisenä – se ei ole hänen mielestään tämän päivän huoli. 

Sen sijaan, että byrokratian rattaat jauhaisivat suuritöisten lainmuutosten myllyä etanan nopeudella, haluaa Back toteuttaa pieniä mutta tärkeitä toimia, jotka voidaan panna vikkelästi täytäntöön.

Back ottaa esiin manifestin, johon on kirjattu neljä teesiä.

Yksi. Ahvenanmaalle on saatava kunnollinen ampumarata. 

Backin mukaan sovelletulle reserviläisammunnalle (SRA) ei ole Ahvenanmaalla tällä hetkellä mitään edellytyksiä. Hän kertoo, että saaristosta löytyy kyllä alkeellinen pistooli- ja kiväärirata, mutta mitään dynaamisempaa ammuntaa ei toistaiseksi voi harjoittaa. 

Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaankin on kirjattu tavoite 1 000 ulkoampumaradasta vuosikymmenen loppuun mennessä. 

Ohjelmassa vieläpä nimenomaisesti todetaan, että hallitus "edistää uusien ampumaratojen perustamista ottaen huomioon alueellisen tarpeen – –".

Back levittelee käsiään turhautuneena: eikö Ahvenanmaa nyt nimenomaan olisi se paikka, jonne ampumarata kannattaisi sijoittaa? 

Jonas Backin mielestä Ahvenanmaan puolustuksen parantamiseksi on paljon parempiakin keinoja kuin remilitarisaatio. Kuva: Amos Kautto

Kaksi. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminta on sallittava Ahvenanmaalla. 

Back kertoo, että puolustusministeriö on toistuvasti kieltänyt MPK:n toiminnan Ahvenanmaalla, koska sen rahoitus tulee puolustushallinnolta.

Puolustushallinnon rahoittaman toiminnan Ahvenanmaalla puolestaan nähdään olevan ristiriidassa demilitarisoinnin lakipykälien kanssa.

Nurinkurista Backin mielestä on se, että itse maanpuolustuskurssien sisältöjen ei ole todettu olevan ristiriidassa minkään sopimuksen tai lain kanssa, vaan nimenomaan rahoituspohja hiertää valtionjohdossa.

Backin mukaan tämä ongelma on yksinomaan laintulkinnallinen ja olisi ratkaistavissa yksinkertaisella poliittisella päätöksellä puolustusministeriöstä.

Vielä yksi ässä Backin hihasta löytyy: viime kädessä kiistan voisi ratkaista perustamalla MPK:lle sisarorganisaatio, joka voi antaa ahvenanmaalaisille koulutusta ahvenanmaalaisin ehdoin.

– Jos se olisi meistä kiinni, niin se kurssi alkaisi vaikka jo huomenna. Mutta tällä hetkellä MPK on ainoa organisaatio, joka saa antaa tätä koulutusta.

Kolme. Asevelvollisuuslakia on muutettava ja MPK:n vastuuta kasvatettava.

Koska ahvenanmaalaiset on Suomen lain mukaan toistaiseksi vapautettu asevelvollisuudesta, on ani harva maakunnan asukas suorittanut palvelusta vapaaehtoisesti.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan kiinnostus maanpuolustusta kohtaan on kasvanut roimasti, ja moni harmitteleekin nyt olevansa yli kolmikymppinen. He eivät voi enää suorittaa asepalvelusta ja siten liittyä reserviin.

Siksi Back penää, että MPK tai Puolustusvoimat perustaisi ohjelman, jossa ei-asevelvolliset – niin ahvenanmaalaiset kuin naisetkin – voisivat suorittaa jonkinlaisen tutkinnon ja sen hyväksytysti suoritettuaan antaa sitoumuksen Puolustusvoimille osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.

Tällä hetkellä MPK:n kurssien kautta ei ole reittiä reserviin, mutta Backin ehdotuksen myötä Ahvenanmaalle voisi muodostaa oman virallisen siviilireservinsä; eräänlaisen miliisin. Virossa toimiva Kaitseliit vastaa paljolti tällaista mallia.

Entäpä olisiko Back valmis menemään niin pitkälle, että ulottaisi yleisen asevelvollisuuden myös ahvenanmaalaisiin?

– Ehdottomasti. Kyllä.

Neljä. Ahvenanmaalle on perustettava maakuntakomppania.

Back on sitä mieltä, että saarelle pitäisi perustaa maakuntakomppania, siis Ahvenanmaan tapauksessa eräänlainen siviileistä koostuva valmiusjoukko, joka voitaisiin sijoittaa Ahvenanmaan merivartioston ja Rajavartiolaitoksen alaisuuteen.

Maakuntakomppania toimisi ahvenanmaalaisten viranomaisten tukena kriisitilanteissa, ja vaikka kyseessä olisikin osittain siviilijoukko, saisivat he myös sotilaallista koulutusta Uudenmaan prikaatissa.

Back ehdottaa, että maakuntakomppanian normaalit tehtävät, kuten kohteen suojaus ja partiointi olisivat osa toimintaa myös Ahvenanmaalla niin pitkälle kuin laki sen sallii.

Pelkästään komppanian perustaminen ei Backin mukaan vaadi sen suurempia ponnisteluita.

– Jotkut näistä asioista voi tehdä nyt, vaikka ei muutettaisi yhtäkään lakia.

Keskitytään olennaiseen

Puheet Ahvenanmaan demilitarisoinnista voivat Backin puolesta vaieta.

– Lopetetaan se keskustelu ainakin vähäksi aikaa. Ei tehdä nyt siitä ongelmaa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki miettivät, pitäisikö se purkaa vai ei.

Back painottaa, että hänellä on täysi luotto Puolustusvoimiin ja sen kykyyn turvata Ahvenanmaan alue. Hänen mielestään ahvenanmaalaisilla olisi vain lisäkeinoja alueen puolustamiseksi.

– Vaikka meillä on palohälytin, niin kyllä meillä voisi olla myös sammutin.

Jonas Back uskoo, että ahvenanmaalaisilla olisi halua osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan enemmän, jos se olisi saarella mahdollista. Kuva: Amos Kautto