Taisteluharjoitus luo mieleenpainuvia inttimuistoja

Hiekka pöllyää rutikuivan havumetsän laitamilla. Saavumme Salon perukoille Rannikkoprikaatin alokkaiden ensimmäiseen taisteluharjoitukseen. Ilmatieteen laitoksen mukaan juuri päättyneen heinäkuun keskilämpötila oli Suomen historian korkein, mutta kuumuus vaivaa edelleen niin sotilaita kuin siviilihenkilöitäkin. Eletään elokuun alkua.

Taisteluharjoituksen johtajan apulaisen, yliluutnantti Markku Sipilän mukaan yhtään varsinaista lämpöhalvausta ei ole havaittu juuri esiin tullutta epäilyä lukuun ottamatta. Hän on johtanut kyseistä taisteluharjoitusta vuodesta 2012 lähtien. Salon perukoilla sijaitsevan taisteluharjoituksen elohopea on kivunnut silti korkeammalle kuin aikoihin.

Kuuluisa harjoitusalue sijaitsee talvisodan aikana ruotsalaisin vapaaehtoisvoimin rakennetun Kiikalan lentokentän kupeessa. Monet reserviin siirtyneet sotilaat levittävät huhuja harjoitusalueen tapahtumista tasaisin väliajoin. Puhetta on ollut aseita varastelevista mummoista ja väärinpäin lentävistä linnuista. Vaikka tarinoita on vaikea ottaa todesta, tarkoituksena on säikytellä varusmiespalveluksensa aloittavia nuorukaisia.

– Kiikalasta on kehitelty vaikka millaisia huhuja. Kun harjoitukseen osallistuu, kauhukertomukset unohtuvat mielestä, kertaa Sipilä.

Ilman huhujakin maastoharjoitus on unohtumaton koettelemus. Kun perustaidot ovat kunnossa, alokkaan tie vie harjoittelemaan maastoon. Monelle nuorelle kyseessä voi olla elämänsä ensimmäiset varsinaiset yöt metsän siimeksessä.

– Välillä tämä on kuin kesäleiri lukuun ottamatta aseita ja patruunoita, naurahtaa alokas Eemeli Perklen.

Ensimmäinen harjoitus on täynnä taistelukoulutusta tiukkojen aikataulujen kera, mutta Perklen on omien sanojensa mukaan viihtynyt maastossa.

Kiikalan harjoitusalueen pölyt saadaan pian huuhdeltua Rannikkoprikaatin alokkaiden kurkusta kahvilla tai virvoitusjuomilla, sillä alikersantti Aatu Martineero johtaa osastoaan kohti odotettua sotilaskotiautoa.

Alokkaat ovat taisteluharjoituksessa koko palvelusviikon ajan. Torstaina varusmiehille on järjestetty vapaampaa iltaohjelmaa.

Sotilaskodin palveleva myyntiauto kurvaa harjoitusalueen laidalle ja varusmiehet tankkaavat ruokavarastojaan. Kun sotilaskotisisaret alkavat myydä tuotteita, varusmiehet asettautuvat omatoimisesti siistiin jonoon.

Monet ostavat kaloripitoisia herkkuja sipseistä karkkipusseihin, kun taas joillekin riittää kupillinen mustaa kahvia. Myyntiauton saapuminen auttaa jokaista jaksamaan maastoharjoituksen aikana.

Kiikalan harjoitusalueen laitamilla sijaitsee myös metsäisiä lähteitä ja kirkasvetisiä lampia. Varusmiehille on tarjoutunut mahdollisuus käydä uimassa raskaan taisteluharjoituksen keskellä. Huudot kaikuvat puiden lomasta, kun alokkaat ryntäävät veteen.

Kouluttajat huutavat aikamääreitä polskiville varusmiehille, jotta jokainen halukas ehtii pulahtamaan raikkaaseen metsälampeen. Aikatauluista ollaan tarkkana.

Päivän päätteeksi rauhoitutaan hartauden pariin. Sotilaspastori Henri Kivijärvi puhuu väsyneille varusmiehille utuisen ilta-auringon tarkkaillessa mäntyjen välistä. Osalle iltahartaus on odotettu hengähdystauko, kun taas monet odottavat pääsyä muiden ilta-askareiden pariin. Kivijärvi ymmärtää ja pohdiskelee samalla muita keinoja varusmiesten tavoittamiseksi.

– Olen joskus järjestänyt varusmiesten yhteisiä keskustelukerhoja, jossa pääsee purkamaan ajatuksiaan. Ne olivat hyvin suosittuja, säestää Kivijärvi.

Seesteinen tunnelma valtasi Kiikalan harjoitusalueen, kun sotilaspastori Henri Kivijärvi puhui varusmiehille iltahartaudessa. Samaan aikaan aurinko pilkisti mystisesti puiden välistä.

Perinteisesti Kiikala on herättänyt reserviläisissä paljon muistoja, kun ensimmäinen taisteluharjoitus on syöpynyt unohtumattomasti monen verkkokalvoille.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan jähmettyä vanhoihin tapoihin muistoista huolimatta – koulutuskokeilujen kautta sotilaskoulutusta yritetään viedä eteenpäin. Rannikkoprikaati on yksi kolmesta joukko-osastosta, jossa tänä syksynä pilotoidaan uutta alokasjaksoa.

Uudistustyö on osa suurempaa Koulutus 2020 -ohjelmaa, jonka tarkoituksena on uudistaa varusmiehille annettavaa sotilaskoulutusta. Hyvät käytännöt otetaan puolustusvoimissa laajemmin käyttöön jo koulutuskokeilujen aikana tai niiden päätyttyä.

Rannikkoprikaatin taisteluharjoituksessa muutos näkyy siten, että koulutuksen sisältö ja aikataulu määritetään entistä tarkemmin. Harjoituspäivät koostuvat erillisistä koulutuskokonaisuuksista eli moduuleista.

Sen lisäksi harjoituksen kouluttajille on tarjolla valmiita pohjia ja malleja sotilaskoulutusta varten. Merikomppanian varapäällikön, luutnantti Niko Norilon mielestä kokeilujen suurimpia hyötyjä on koulutuksen yhtenäistäminen.

– Rannikkoprikaatissa iso osa varusmiehistä vaihtaa yksikköä peruskoulutuskauden jälkeen. Osa lähtee laivoille, osa aloittaa Upinniemessä uudessa tehtävässä erikoiskoulutusjaksolla rannikkojoukoissa tai aliupseerikoulussa. Sotilaiden tietojen ja taitojen on oltava yhdenmukaisia riippumatta siitä, missä alokasaikansa on viettänyt, täydentää Norilo.

Palattaessa takaisin varuskuntaan Rannikkoprikaatissa jatketaan kokeilua sisäampumasimulaattorista, jonka voimin varusmiehet voivat harjoitella ampumista kasarmin olosuhteissa. Se säästää patruunoita ja antaa yksityiskohtaisempaa tietoa ampujan kehityskohteista.

Henkilökunnalta muutokset edellyttävät kykyä uudistua. Koulutuksen pitämistä varten tavoitteiden on oltava selkeitä ja valmis runko koulutukselle helpottaa kokeilujen läpiviemistä. Resurssit koitetaan käyttää tehokkaasti hyödyksi.

Tavoitteena on tehdä koulutuksesta sujuvampaa, jonka lisäksi ajankäyttöä halutaan tehostaa. Usko kokeilujen onnistumiseen on vahva.

– Tällä ratkaistaan varmasti sellaisia kipupisteitä, jotka ovat hyvin tyypillisiä varusmiespalveluksen aikana. Turha ja ainainen kiire vähenee ainakin, kommentoi Norilo.

Kun seuraa taisteluharjoituksen tohinaa Kiikalan lentokentän lähimetsissä, Rannikkoprikaati on ottanut varusmiespalveluksen uudistamisen tosissaan.

– Kokeilut vastaavat varmasti nykypäivän varusmiesten odotuksiin, kun puhutaan tietotekniikan hyödyntämisestä ja simulaattoreista, pohtii Rannikkoprikaatin komentaja, kommodori Vesa Tuominen.

Hän on tarkastamassa harjoitusta ja jalkautuu joukkojen pariin. Tuomisen mukaan komentajan läsnäolo ja sitä kautta luottamuksen rakentaminen joukoihin on komentajan keskeisimpiä tehtäviä niin kokeilujen kuin taisteluharjoitusten läpiviemisessä. Uskaltavatko sitten heinäkuussa palveluksensa aloittaneet varusmiehet tulla juttelemaan joukko-osaston komentajalle?

– Kyllä. Nuoret ovat valppaita ja rohkeita. Välillä meitä johtajia haastetaan hyvillä kysymyksillä, hymyilee Tuominen.

Kuumuuden keskellä pulahdus metsälammen raikkaaseen veteen helpotti kummasti. Pitkään varusmiehet eivät ehtineet pulikoida, sillä rannalla kouluttajat huusivat jämäkästi aikamääreitä.