Saksassa jalkapalloileva Robert Ivanov tietää, että koko maa pysähtyy seuraamaan EM-kisoja

Lomien viettäminen töiden parissa voi äkkiseltään kuulostaa tympeältä ajatukselta. Jalkapalloilija Robert Ivanov aikoo kuitenkin tehdä juuri niin. Unelmatyö, joku voisi sanoa.

Saksalaisessa Eintracht Braunschweigissa pelaava Suomen maajoukkueen vakiokasvo kertoo katsovansa vapaa-ajallaan niin paljon jalkapalloa kuin vain ehtii. Tyttöystävän mielestä lomat saisivat tosin sisältää jotain muutakin kuin vain futista.

Ivanov ei kuitenkaan malta odottaa kesäkuussa Saksassa käynnistyviä jalkapallon EM-kisoja.
– En tiedä vielä ehdinkö paikan päälle yhteenkään peliin, vaikka mielenkiintoa kyllä olisi. Mutta lähtökohtaisesti katson kyllä joka pelin. Niin harvinaista herkkua EM-kisat kuitenkin on, Ivanov fiilistelee.

Viime kesänä Saksaan siirtynyt toppari tietää, että saksalaisilla on kovat odotukset kotikisoja ajatellen.

– Ihan varmasti koko Saksa pysähtyy seuraamaan kisoja. MM-kisat menivät toissa vuonna Saksalta pahasti penkin alle ja nyt kansa odottaa parannusta. Mutta kyllä mulle on tullut sellainen fiilis, että täällä ollaan ihan positiivisin mielin näiden kisojen suhteen, Ivanov arvioi.

Voittajasuosikkia udeltaessa 29-vuotias ei epäröi hetkeäkään.

– Portugali. Ainakin, jos Ronaldo ei ole avauksen pelaaja, Ivanov laukoo.

Kärkikahinoihin hän ennustaa myös neljä vuotta sitten pelatuissa edellisissä EM-kisoissa niukasti hopealle jäänyttä Englantia sekä nuorentuneella joukkueella ja uuden valmennustiimin alaisuudessa kisoihin lähtevää isäntämaa Saksaa.

Omituinen kisakokemus jäi kaivelemaan

Suomen osalta EM-kisahaaveet kariutuivat lopullisesti vasta jatkokarsinnassa, jossa Wales oli selvin 4-1 lukemin vahvempi. Ivanov pelasi yhtä peliä lukuunottamatta kaikissa karsintaotteluissa ja kellotti itselleen lähes täydet peliminuutit.

Kisojen karkaaminen luonnollisesti ärsyttää, mutta Ivanovin katse on jo tulevassa.

– Totta kai se harmittaa hiton paljon. Se oli meille unelma ja tavoite, ja sanoin itsekin karsintojen aikana, että rannalle jääminen olisi suuri pettymys. Mutta tämä on elämää, välillä voittaa ja välillä häviää. Nyt mennään kohti Kansojen liigaa ja MM-karsintoja, Ivanov tiivistää.

Karsintalohkossa Suomen edestä kisapaikan napanneen Slovenian otteita hän aikoo seurata tarkasti.

– Toivon, että Slovenia on hyvä. Sitten ei harmita ihan niin paljoa.

Vaikka Suomea ei kesän kisoissa nähdä, kuuluu Robert Ivanov siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on ollut Suomen joukkueessa jalkapallon arvokisoissa. Ivanov murtautui Huuhkajiin toden teolla vuoden 2021 EM-kisoja edeltäneissä otteluissa ja ansaitsi paikan historiallisesti kisoihin päässeen maajoukkueen rosterissa.

Tuolloin Puolan pääsarjassa pelannut Ivanov istui lopulta kaikki kolme EM-ottelua vaihtopenkillä, mutta muistelee kokemusta ylpeydellä.

– Harmitti tietysti, että en päässyt pelaamaan, mutta olin silloinkin vain todella onnellinen, että sain olla mukana. Oli kiva elää historiaa, Ivanov muistelee.

Yksi asia Ivanovia jäi kuitenkin kisoista kaivelemaan. Perinteisen yhden tai kahden isäntämaan sijaan edelliset kisat pelattiin yhdessätoista maassa ympäri Eurooppaa. Ivanov kertoo, että varsinaista kisatunnelmaa ei päässyt aistimaan, kun joukkueen piti matkata maasta toiseen.

– Kokemus jäi vähän oudoksi. Harjoittelimme Venäjällä suljetulla leirillä, johon ei koronan takia päässyt kukaan ulkopuolinen. Sitten matkasimme Tanskaan ja Pietariin pelaamaan pelit. Sellaista kisahuumaa ei oikein ollut.

Täysiä areenoita kautta maan

Nyt edessä ovat jälleen yhden isäntämaan kisat jalkapallomaa Saksassa. Paluu perinteiseen malliin miellyttää Ivanovia.

Yhden kauden maassa pelannut keskuspakki pitää maan jalkapallokulttuuria ainutlaatuisena.

– Ensimmäistä kertaa tunnen sen, miten koko kaupunkia kiinnostaa ihan älyttömästi, miten oma joukkue pelaa. Kun voitetaan sen voi tuntea, että on pystynyt itse tekemään koko kaupungin onnelliseksi. Kun taas hävitään ei tee mieli mennä mihinkään, Ivanov kertoo kotikaupungistaan Braunschweigista.

Väkiluvultaan noin Tampereen kokoinen Braunschweig on ollut mieluisa kotipaikka Ivanoville ja hänen tyttöystävälleen. Fanit tervehtivät idyllisessä keskustassa, Hampuriin ja Berliiniin ajaa parissa tunnissa.

– Tosi rauhallinen paikka, paitsi tietysti viikonloppuna, kun on pelipäivä, Ivanov naurahtaa.

Toisella sarjatasolla pelaavan Eintracht Braunschweigin kausi päättyi lopulta helpotukseen, kun putoamiskamppailussa ollut joukkue säilytti sarjapaikkansa. Ivanov oli läpi kauden takuuvarma avauksen pelaaja. Väliin jäi vain kourallinen pelejä loukkaantumisten ja pelikiellon vuoksi.

Vaikeuksista huolimatta fanit seurasivat joukkuetta ympäri maata. Suuret yleisömäärät toisella sarjatasolla ovat tehneet helsinkiläiseen vaikutuksen.

– Joka peli on täynnä, ihan sama missä pelataan. Oli se sitten 15 000 tai 60 000 ihmisen stadion. Se on ihan hiton siistiä!

Käsi lippaan maalin merkiksi

Robert Ivanovin tie Saksan kentille ei ole ollut se kaikkein tavallisin. Urheilullisessa perheessä Itä-Helsingin Kontulassa kasvanut Ivanov ei ollut ikäluokkansa suurin lupaus, eikä koskaan esiintynyt juniorimaajoukkueissa.

Matka huipulle rakentui askel askeleelta Suomen kolmannelta sarjatasolta toiselle ja sieltä lopulta Veikkausliigaan. Suomen pääsarja puolestaan avasi oven Puolaan, jossa Ivanov pelasi kolme kautta ennen Saksaan siirtymistä.

Varusmiespalveluksensa aikaan Ivanov pelasi vielä Suomen kakkosdivaria FC Myllypuron riveissä, eikä jalkapalloammattilaisuudesta ollut mitään takuita. Ura jäi käytännössä tauolle Parolannummen 2. ohjusilmatorjuntapatterissa vietetyn puolivuotisen ajaksi.

– En käynyt syksyllä yksissäkään treeneissä ja pelasin vain yhden pelin. Valmentaja tuli hakemaan minut autolla Hämeenlinnasta ja vei Keravalle pelaamaan. Tein siinä ainoassa matsissa sitten maalin ja tuuletin vetämällä kättä lippaan. Sitten lähdin suoraan takaisin kasarmille, Ivanov muistelee huvittuneena.

Täysin ilman jalkapalloa Ivanov ei kuitenkaan jäänyt armeijassakaan, voittihan hän Parolannummen joukkueen riveissä sotilaiden SM-kilpailujen pronssia. Joukkueessa pelasivat hänen lisäkseen muun muassa Italiassakin pelannut Jusu Karvonen sekä jo vuosia Suomen toiseksi ja kolmanneksi korkeimpia sarjatasoja tahkonnut Rudi Dieter.

Yleisesti armeijasta on jäänyt Ivanoville positiivinen muistijälki. Hän myöntää kuitenkin olleensa vähän hankala nuori ja käskyjen vastaanottaminen ikätovereilta aiheutti toisinaan hankaluuksia. Erimielisyys alikersantin kanssa puhelimen käyttämisestä siivouspalveluksen aikana johti kerran esitutkintaan asti.

Intissä tavattujen kavereiden ja armeijan yhteishengen muisteleminen saa kuitenkin hymyn pitkänhuiskean puolustajan huulille. Myös metsäleirit olivat Ivanovin mieleen. Jalkapallon ja varusmiespalveluksen luonteessa hän näkee yhtäläisyyksiä.

– Intissä oppii hyvin, miten tärkeää yhteistyö on. Jos et tee omaa osuuttasi, niin kaikki muut kärsivät vierellä. Kannattaa auttaa teltan kasaamisessa, jos mielii nukkumaan. Yhtä lailla futiksessakin tehdään joukkueena töitä yhteisen päämäärän eteen.

Ivanov nostaa esille myös sen, miten varusmiehenä ja jalkapalloilijana pääsee tutustumaan ihmisiin, joita ei muuten ikinä tapaisi. Samalla sosiaaliset taidot kehittyvät, kun joukkue- tai tupakavereiden kanssa täytyy puhaltaa yhteen hiileen.

– Kyllä minä olen ylpeä siitä, että olen käynyt intin. Saksassa jengi on välillä ihan shokissa, kun kerron armeijasta, kun siellä se ei ole samalla tavalla pakollinen, hän kertoo.

Robert Ivanov nauttii elämästään Saksassa. Kuva: Oskar von Essen

Sukulaiset joutuivat jättämään kotinsa

Ainakaan vielä Saksassa ei ole pakollista varusmiespalvelusta, vaikka asia onkin noussut yhä vahvemmin pöydälle Ukrainan sodan alettua. Sota on koskettanut Ivanovia myös henkilökohtaisesti.

Ivanov kasvoi lapsuutensa vahvasti venäläisen kulttuurin ympäröimänä. Inkeriläisen äidin ja venäläisen isän poika kantaa juuriaan ylpeydellä, vaikka on joutunut etenkin Suomessa kohtaamaan paljon ennakkoluuloja.

– Onhan se ikävää, että ihmiset arvostelevat taustan takia, koska sille kukaan ei voi mitään. Olen aina sanonut ihan avoimesti olevani todella ylpeä siitä, että minut on kasvatettu venäläiseen kulttuuriin. Se kulttuuri itsessään on niin rikas. Kaikki käytöstapani ja arvoni kumpuavat nimenomaan sieltä, Ivanov kertoo.

Sodan syttymisen jälkeen Ivanov on ottanut aktiivisesti kantaa Ukrainan puolesta ja kertonut Harkovan alueella asuvien sukulaistensa ahdingosta. Sukulaiset joutuivat tänä vuonna jättämään kotinsa Venäjän voimistuneiden iskujen vuoksi ja asuvat nyt Ivanovin Suomessa asuvien sukulaisten luona.

– Eivät he tietenkään halunneet missään vaiheessa lähteä kotoaan. Tilanne alkoi kuitenkin olla sellainen, että lähteminen oli ainoa tapa pysyä hengissä, hän kertoo.

Venäjää myötäilevän ja Ukraina-tuen leikkaamista kannattavan politiikan nousu on aiheuttanut Saksassa huolta ja levottomuutta. Ivanov sanoo, että yhteiskunnalliset keskustelut jäävät pukukopissa usein pintapuolisiksi, mutta saksan kielen opettajansa kanssa hän on päässyt juttelemaan aiheesta.

– Hän on eläkkeelle jäänyt rehtori ja seuramme pitkäaikainen fani. Hän tietää näistä asioista paljon ja osaa kertoa niistä todella mielenkiintoisesti. Joukkueen sisällä saatan välillä kysellä jotain, mutta se on aika kädenlämpöistä, Ivanov avaa.

Kaikki aikanaan

Ivanovin vapaat toukokuussa päättyneen kauden jälkeen eivät kestä kauaa. Mies valittiin maajoukkueen mukaan kesäkuun alussa pelattaviin harjoitusotteluihin, joissa vastaan asettuvat EM-kisoihin valmistautuvat Skotlanti ja Portugali.

Näiden otteluiden jälkeen Ivanov suuntaa puolisonsa kanssa lomailemaan Etelä-Ranskan aurinkoon, kunnes työt Saksassa jatkuvat kesäkuun lopussa. Seuran laatima treeniohjelma on käytössä lähes koko kesän.

Vaikka uudet kulttuurit ja maailman näkeminen kiinnostavat Ivanovia, ei hänellä vielä ole intoa jättää Saksaa taakseen. Ei ainakaan ennen kuin kieli on kunnolla hallussa. Jalkapalloilijan elämä on maassa tasapainoista ja Ivanov on tyytyväinen arkeensa. 

– Saksaan siirtyminen oli multa erittäin onnistunut valinta. Sopimus loppuu ensi vuonna, mutta minulle ei olisi mikään ongelma jäädä pidemmäksikin aikaa, hän toteaa.

Ivanovin suunnitelmissa on pelata vielä ainakin seitsemän vuotta ulkomailla. Ajatus paluusta Suomeen uran viimeisinä vuosina kuitenkin viehättää. Osoitekin olisi Suomessa selkeä.

– Kontula, Ivanov virnistää.

 

Jalkapallon EM-kilpailut pelataan 14.6.-14.7. Saksassa.