Suuronnettomuusharjoituksella selvitettiin tosiasiallista valmiutta

"Johtopäätös: Kriisitukijärjestelmä koostuu useista eri tason toimijoista. Toiminnan koordinointi eri toimijoiden kesken on ongelmallista", linjaa Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus viime lokakuisesta tasoristeysonnettomuudesta, joka vaati kolmen varusmiehen hengen.

Raaseporissa tapahtunut kiskobussin ja puolustusvoimien maastokuorma-auton raju törmäys oli valitettava tapaus, josta tiedottamisessa viranomaiset eivät onnistuneet. Esimerkiksi tieto kahden menehtyneen varusmiehen kuolemista levisi sosiaalisessa mediassa ennen kuin heidän vanhempansa olivat saaneet virallista tietoa kuolemista.

– Osa asioista hoitui hyvin, osa asioista ei niinkään hyvin. Se kertoo siitä, että jos ei varuskunta ole koskaan tämmöistä harjoitellut, niin osa asioista menee kohdalleen ja osa ei mene sitten sinne päinkään, maavoimien kenttärovasti Vesa Aurén toteaa.

Aurén koordinoi suuronnettomuuden psykososiaalisen tuen harjoitusta Santahaminan varuskunnassa torstaina 6. syyskuuta. Harjoituksessa keskityttiin viranomaisten yhteistyöhön psykososiaalisen tuen antamisessa ja onnettomuuden tiedottamisessa. Asioihin, joissa ainakin maavoimien joukko-osastoissa on parantamisen varaa.

– Harjoituksen fokus oli oikeastaan siinä, että kun tämmösiä tilanteita sattuu joskus myös pääkaupunkiseudulla, niin yhteiskunnan toimijoiden pitäisi olla valmiita toimimaan mahdollisimman hyvin ja järkevällä tavalla siinä tilanteessa, Aurén valottaa.

Tällöin eri viranomaiset ovat myös valmiimpia antamaan tukea ja resursseja puolustusvoimille tarpeen ilmetessä. Lisäksi laaja harjoitus valmistaa yhteiskunnan toimijoita siviilimaailmassa tapahtuviin suuronnettomuuksiin.

Harjoituksen todentuntuisuutta lisäsi ensihoitajien saapuminen onnettomuuspaikalle hälytysajona ambulanssilla.

Skenaario harjoituksessa oli Lahdesta maastoharjoituksesta palaavia varusmiehiä kuljettavan linja-auton ja kuorma-auton törmäys Porvoon moottoritien ja Lahdenväylän risteyksessä Helsingissä. Törmäyspaikka lavastettiin Santahaminan varuskunta-alueelle, jossa koko harjoitus toteutettiin: saarelle perustettiin kriisikeskus ja toiminta-alueen viranomaisten johtopaikka. Lisäksi varuskunnan terveyskeskus toimi harjoituksessa Töölön sairaalana, johon loukkaantuneet tositilanteessa vietäisiin.

Todentuntuisuutta harjoitukseen lisäsi kaksi maaliosastoa. Paikalla oli Kaartin jääkärirykmentin varusmiehiä, joiden rooli oli esittää harjoituksessa linja-autossa enemmän tai vähemmän loukkaantuneita varusmiehiä. Heidän omaisiaan harjoituksessa kuvasivat Metropolia Ammattikorkeakoulun terveydenhuoltoalan opiskelijat.

– Joskushan voidaan paperilla suunnitella: jos tämmöistä tapahtuu, niin mitä te teette? Se ei anna realistista kuvaa osaamisesta eikä pane toimijoita vastuuseen. Mutta sitten, kun meillä on maaliosastot, se, jonka tehtävä on mennä auttamaan, joutuu oikeesti näkemään vaivaa, että saa tilanteen haltuun ja hoidettua, Aurén perustelee maaliosastojen käyttöä.

Roolit jaettiin maaliosastoille edellisenä iltapäivänä, jolloin heille jäi hyvin aikaa eläytyä niihin. Harjoituksen jälkeen sekä varusmiehille että opiskelijoille pidettiin purkutilaisuudet. Näin varmistettiin, että jokainen ymmärsi, mistä harjoituksessa oli kysymys.

Kriisikeskus perustettiin Santahaminaan harjoitusteknisistä syistä, tosiasiassa sellaisen paikka olisi Helsingin keskustassa. Keskukseen saapui kriisityöntekijöitä Helsingin kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, Suomen Punaiselta Ristiltä sekä kirkon henkisen huollon työntekijöitä.

Lisäksi testattiin Helsingin kaupungin uutta kriisipuhelinjärjestelmää ensimmäisen kerran. Yksi Raaseporin onnettomuuden esille nostamista ongelmista oli, ettei puolustusvoimilla ollut suunnitelmaa oman tiedotuspuhelimen perustamisesta läheisille. Sadat huolestuneet puhelut tukkivat onnettomuuspäivänä Uudenmaan prikaatin tiedottajan ja esikuntapäällikön puhelimet.

– Puolustusvoimien rajallisilla resursseilla olisi hankalaa toteuttaa oma kriisipuhelin. Tällainen tehtävään koulutettujen, puolustusvoimien ulkopuolisten vastaajien virka-apu on yksi realistinen tapa järjestää kriisipuhelin, Aurén muistuttaa.

Puhelimen toimintaa testasivat harjoituksen uhrien omaiset ja palvelu todettiin toimivaksi: yksikään soittaja ei ollut joutunut jonottamaan tavoittaakseen kriisityöntekijän.

– Mukana olemisesta oli todella hyötyä: harvoin päästään tekemään näin pitkälle vietyjä harjoituksia suurten maaliryhmien kanssa ja perustamaan kriisikeskusta, Helsingin kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Pia Mäkeläinen kiittelee.

Myös maaliosaston palaute kriisikeskuksen toiminnasta oli suurelta osin positiivista. Ihmiset kokivat tulleensa yksilöinä ja rauhassa kohdatuiksi, vaikka kriisikeskuksen tila oli ahdas ja hälyisäkin.

Tiedotustilaisuus päätti suuronnettomuusharjoituksen iltapäivällä. Todentuntuisessa tilaisuudessa olivat mukana puolustusvoimien, Helsingin kaupungin, Töölön sairaalan, Onnettomuustutkintakeskuksen, poliisin ja pelastuslaitoksen edustajat.

Paikalla oli myös harjoitukseen roolitettuja toimittajia. Viranomaisten edustajat toteuttivat selkeän ja ymmärrettävän tiedotustilaisuuden toimittajien kärkkäistä kysymyksistä huolimatta; informaatio oli selkeästi saatu kulkemaan kaikille viranomaisille.

– Kyllä median rooli tässä harjoituksessa oli merkittävä. Ei me olla tämmöistä päästy harjoittelemaan, että on toimittajiakin sekoittamassa pakkaa, Mäkeläinen kertaa.

Sekä harjoitukseen osallistuneet viranomaiset että maaliosastot pitivät harjoitusta merkittävänä.

– Hyvä ja tärkeä harjoitus. Näin me yhdessä toimivat viranomaiset saamme kasvot tutuiksi toisillemme, vaikka ei ikinä toivoisi, että tositilanteessa joudutaan kohtaamaan, Onnettomuustutkintakeskuksen viestintäpäällikkö Sakari Lauriala tiivistää.