Naton muutoksen viestijä

Suomen Nato-suurlähettiläs Piritta Asunmaa on kokenut turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän on seurannut läheltä sotilasliiton mukautumista muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Muuttuneesta Natosta hän haluaa viestiä myös kotimaahan.

MUUTOKSEN Natossa voi katsoa käynnistyneen keväällä 2014 kärjistyneen Ukrainan kriisin ja myös Isisin nousun myötä. Piritta Asunmaa jakaa tämän kahden ja puolen vuoden muutoksen kolmeen vaiheeseen. Aluksi Nato lisäsi harjoitustoimintaa ja rotaatioperusteista läsnäoloa itäisissä jäsenmaissa.

Toisessa vaiheessa Walesin huippukokouksessa kehitettiin välittömän vastauksen joukot keihäänkärjeksi ja kolminkertaistettiin nopean toiminnan joukkojen vahvuus. Itäisiin jäsenmaihin perustettiin esikuntien ytimet, jotka olisivat koordinoimassa toimintaa kriisitilanteessa. Kolmas vaihe oli viime kesän Varsovan kokous, jossa päätettiin pysyvästä läsnäolosta kolmessa Baltian maassa ja Puolassa.

Naton muutoksessa ei ole kyse vain Ukrainan kriisistä, vaan myös kehityksestä Naton eteläisessä naapurustossa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

– Näihin etelän ongelmiin ei pystytä vastaamaan pelkästään sotilaallisin keinoin, yhteistyö muiden kansainvälisten toimijoiden, erityisesti EU:n kanssa, on välttämätöntä. Tarvitaan rajavalvontaa, poliisiyhteistyötä, tiedustelua ja kehitysyhteistyötä, Asunmaa selvittää.

Muutos ei ole vielä ohi, nyt vasta toimeenpannaan Varsovan kokouksen päätöksiä. Tavoite on saada Baltian maihin ja Puolaan ensi kesään mennessä vahvistetun pataljoonan vahvuiset taisteluosastot. Ne olisivat pysyväisluonteisia mutta rotaatiopohjalta toimivia. Nyt näissä maissa on Yhdysvaltojen joukkoja, kussakin noin komppanian verran.

Venäjä ei näe tarvetta Naton laajentumiselle eikä sotilaalliselle vahvistumiselle itärajoilla. Ovatko suunnitelmat aiheuttaneet reaktioita Venäjältä?

– Nato on läpinäkyvä organisaatio, jonka toiminta on puolustuksellista ja tapahtuu Naton kansainvälisten sopimusten puitteissa. Suunnitelmat kunnioittavat Nato-Venäjä -perussopimusta, jossa määriteltiin, että ei sijoiteta merkittäviä taistelujoukkoja uusiin jäsenmaihin. Sanaa merkittävä ei ole tarkkaan määritelty, mutta yleisen käsityksen mukaan vasta prikaati on merkittävä määrä, Asunmaa arvioi.

 

KYMMENETTÄ vuotta Brysselissä asuva Asunmaa on työskennellyt aiemmin EU:n turvallisuuspolitiikan parissa ja myös Washingtonin edustustossa hän seurasi turvallisuuspolitiikkaa.

– Olen ollut aina kiinnostunut transatlanttisista suhteista ja turvallisuuspolitiikasta. Kun kylmän sodan jälkeen oli 20 vuoden aika vakaa aika, saattoi turvallisuuspolitiikka ulkoministeriössäkin jäädä hieman taka-alalle. Näinä maailmanaikoina tarvittaisiin enemmänkin alasta kiinnostuneita ihmisiä, Asunmaa toteaa.

Kiinnostuksen turvallisuuspolitiikkaa näkee ja kuulee Piritta Asunmaasta. Kun hän pääsee keskustelemaan Natosta tai EU:n turvallisuuspolitiikasta, hänen katseensa on intensiivinen, äänensä selkeä ja esitystapansa looginen.

Suurlähettiläs sanoo Naton läsnäolon luovan vakautta Itämeren alueella myös Suomen näkökulmasta, koska se hälventää epätietoisuutta viidennen artiklan uskottavuudesta. Samalla on tosiasia, että niin Venäjän kuin Naton lisääntynyt sotilaallinen läsnäolo on kasvattanut myös riskejä. Natolle on siksi tärkeää, että puolustuksen ja pelotteen ohella se pitää kiinni poliittisesta dialogista Venäjän kanssa. Vuoropuhelussa halutaan keskittyä sotilaallisten riskien vähentämiseen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen.

– Tasavallan presidentti Sauli Niinistön aloitetta lentotoiminnan turvallisuuden ja jännitteiden vähentämiseksi on Natossa arvostettu. Asia oli myös esillä, kun Niinistö tapasi Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin, Asunmaa sanoo.

 

EDISTYNYTTÄ kumppanuutta (enhanced opportunities partnership) tarjottiin Walesin huippukokouksessa viidelle maalle. Sen turvin Suomi, Ruotsi, Georgia, Australia ja Jordania pääsevät tiiviimpään poliittiseen dialogiin ja käytännön yhteistyön parantamiseen. Tämä näkyy sekä operaatioissa että mahdollisuutena sijoittaa omia työntekijöitä Naton rakenteisiin.

Tänä vuonna Suomi ja Ruotsi on kutsuttu kolmeen puolustusministeri- ja kahteen ulkoministerikokoukseen. Kokouksissa on ollut joku maille avoin osio. Varsovan huippukokouksessa Suomi ja Ruotsi saivat kutsun Varsovan huippukokouksen tärkeimpään osioon eli päämiesillalliselle.

– Tämä kulminoi meidän kumppanuutemme. Vaikea nähdä, että poliittisessa dialogissa voidaan mennä tätä syvemmälle kumppanimaana, mutta käytännön yhteistyötä voidaan syventää, Asunmaa tuumii.

Kutsut Naton huippukokouksiin eivät ole kuitenkaan taattuja.

– Oletan, että meidän kanssa halutaan jatkaa dialogia, sillä Suomi ja Ruotsi ovat niin keskeisiä kumppaneita. Jokaisesta kutsusta tehdään kuitenkin erikseen päätös Naton neuvostossa eli vaaditaan kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä.

Ero jäsenyyden ja kumppanuuden välillä ei ole hävinnyt. Asunmaa muistuttaa, että oli kyse kuinka tiiviistä kumppanuudesta tahansa, kumppanuus ei tuo Nato-jäsenyyden keskeisintä etua eli turvatakuita. Toisaalta kumppanuus ei myöskään tuo Naton velvoitteita. Kumppanimaita ei voi velvoittaa osallistumaan yhteiseen puolustukseen.

 

NATO-KESKUSTELU on ollut aina aktiivista Suomessa mutta Ruotsissa se on vasta viime aikoina voimistunut. Syyskuussa Ruotsissa julkaistiin laaja turvallisuuspoliittinen selvitys, joka keskittyi Nato-jäsenyyteen. Hallituksen ja pääopposition tilaamassa selvityksessä todettiin Ruotsin olevan kriisitilanteessa täysin riippuvainen ulkopuolisesta avusta.

Ruotsissa porvarillinen oppositioblokki kannattaa Natoa. Lisäksi syy ruotsalaisen keskustelun ryöpsähtämiseen voi olla se, että aluepuolustuksen alasajo Ruotsissa on aiheuttanut ihmisille turvallisuusvajeen tunnetta.

– Keskustelua on meillä käyty pidempään mutta Ruotsissa se on intensiivisempää. Meillä Naton kannatus ja vastustus on ollut vakaampaa, Asunmaa pohtii.

Suomessa laadittiin aiemmin arvio Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Itsenäinen asiantuntijatyöryhmä luovutti sen ulkoministerille viime keväällä. Asunmaan mukaan raporttien on tarkoituskin vauhdittaa julkista keskustelua.

– Nato-arvio ruokki keskustelua ja saavutti siten tavoitteensa. Myös kesällä julkaistu ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja tuleva puolustusselonteko pitävät keskustelua yllä. Toivon sen olevan korkeatasoista.

 

OULUSSA syntynyt Piritta Asunmaa on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta poliittisesta historiasta. Vuonna 1999 hän suoritti toisen tutkinnon arvostetussa ranskalaisessa Kansallisessa hallintokoulussa (ENA), joka on kouluttanut lukuisia poliittisia johtajia ja huippuvirkamiehiä.

Urheilua ja lukemista harrastava Asunmaa on tehnyt lähes neljännesvuosisadan mittaisen uran ulkoasiainhallinnossa, josta yli puolet on kulunut ulkomaan komennuksilla. Kahden lapsen äiti sanoo uran ja perheen yhdistämisen onnistuvan. Perhe on seurannut mukana maailmalla mutta nyt lapset ja mies asuvat Suomessa.

– Nyt asun ensimmäistä kertaa yksin Brysselissä. Nuorempi poikani on parhaillaan Panssariprikaatissa varusmiehenä ja on oikein motivoitunut sekä tyytyväinen palveluspaikkaansa, Asunmaa sanoo.

 

 

Näköislehdet