Simulaatio käynnistyy, kun Viron edustalla tapahtuu ekoterrori-isku, jonka kohteeksi joutuu käynnissä oleva kaasuputken rakennustyö. Opiskelijoiden kuvitteellinen peli saa alkunsa Venäjän syyttäessä Viroa totuuden piilottelusta. Tapahtuman 49 osallistujaa aloittavat kiivaat neuvottelut siitä, miten Itämeren kuvitteellinen tilanne ratkaistaan.
Kilpailijat on jaettu seitsemään ryhmään, jotka edustavat Suomea, Ruotsia, Venäjää, Viroa, Saksaa, Puolaa ja Yhdysvaltoja. Joukkueiden jäsenille on kerrottu etukäteen intressit, joita valtioiden tulisi pyrkiä ajamaan pelissä eteenpäin. Yksi simulaation järjestäjistä, Helmi Rantala, kertoo kahdeksan järjestön voimin toteutetun tapahtuman herättäneen paljon mielenkiintoa jo ennen haun alkamista.
– Hakemusten määrä yllätti meidät. Ne olivat kaikki erittäin kovatasoisia ja hakijat aiheeseen hyvin perehtyneitä, Rantala muistelee.
Valitut osallistujat saivat tietää ryhmiensä jäsenet vasta simulaatiota edeltävänä iltana, jotteivät he voineet hioa yhteisiä suunnitelmia etukäteen. Itämeren alueen valtioita edustavia ryhmiä on kannustettu selkeyttämään simulaation kulkua jakamalla keskenään erilaiset tehtävät, kuten pääneuvottelijan ja mediaseuraajan roolit.
Helsingin yliopiston valtio-opin opiskelija Milla Pylvänäinen osallistuu konfliktinratkaisusimulaatioon ensimmäistä kertaa. Hän toimii Venäjän pääneuvottelijana. Kiinnostus kansainvälistä politiikkaa ja diplomatiaa kohtaan sai Pylvänäisen osallistumaan konfliktinratkaisun ja kriisinhallinnan harjoitteluun. Hänellä on aiempaakin kokemusta vastaavista tapahtumista.
– Osallistuin Model European Parliamentiin, jossa ratkaistiin ongelmia Euroopan parlamentin kaltaisissa komiteoissa. Käytännönläheinen tekeminen on hyvä tapa oppia, Pylvänäinen toteaa.
Pylvänäinen on valmistautunut simulaatioon lukemalla etukäteismateriaalin ja perehtymällä sekä Suomen että oman joukkueensa maan eli Venäjän turvallisuuspolitiikkaan. Itämeren kriisi on aiheena hänen mieleensä sen ajankohtaisuuden takia.
– Aihe on kiinnostava erityisesti siksi, koska käsiteltävät maat ja niihin kohdistuvat kriisit ovat Suomen näkökulmasta tärkeitä, Pylvänäinen kertoo.
Maanpuolustus-korkeakoulun kadetti, Taneli Ripatti toimii Nato-yhteysupseerina Puolan tiimissä. Hän osallistui konfliktinratkaisusimulaatioon myös viime vuonna, jolloin aiheena oli Ukrainan kriisi. Silloin Ripatti toimi pelissä Ukrainan separatistien ryhmässä. Hyvät kokemukset viime kerrasta ja hänen kiinnostuksensa maailmanpolitiikkaa kohtaan saivat hakemaan tapahtumaan myös tänä vuonna.
– Tapahtuma on vielä edellistä houkuttelevampi monipuolisten asiantuntijaluentojen muodossa. Suurin ero edelliseen simulaatioon on, että tämä skenaario enteilee vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, Ripatti kertoo.
Ripatti on seurannut Itämeren alueen sotaharjoituksia aktiivisesti. Hän pitää tämän vuoden aihetta olennaisena sen toimintaympäristön kannalta. Ripatin ensimmäinen toive oli osallistua simulaatioon Venäjän tiimissä.
– Urani kannalta olisi ollut mielenkiintoisinta toimia Venäjän tiimissä, mutta konfliktin alkutilanteen kuultuani olisinkin toivonut olevani Viron joukkueessa. Kokemus on opettavainen missä ryhmässä tahansa, Ripatti lisää.
Toiminnantäyteinen simulaatiopäivä on kiireinen. Pelin keskeisenä tekijänä on interaktiivinen kartta, johon tilanteet päivittyvät reaaliajassa. Kartalla näkyvät esimerkiksi ilmatilaloukkaukset, valmiustilan korottamiset ja alusten kaappaukset.
Järjestäjätiimi valvoo pelin kulkua sekoittaen sitä välillä kehittämillään konflikti- ja kriisitilanteilla. Esimerkiksi Ruotsin ympäristöasioita ajavaan ryhmään solutetaan "myyrä", joka pyrkii tuomaan esille positiivista kannanottoa ydinasesopimukseen. Simulaation kulkuun mahtuu muun muassa terrori-iskuja, hätäkokouksia, kiistoja kansalaisoikeuksien toteutumattomuudesta sekä kohtalokas mellakka.
Valtiot kiistelevät merkittävimpään kiistaan, kaasuputkeen, liittyen siitä pitäisikö sen rakennustyöt lopettaa – tai edes keskeyttää – ottaen terroriuhat huomioon. Kaasuputkea kuvataan yhteisneuvotteluissa jopa terroristien ideaalisena maalina. Matka yhteisen sopimuksen saavuttamiseksi on lukuisten neuvotteluiden hektinen kokonaisuus.
Lopussa konflikti on todella polttava, kun simulaatiota on jäljellä alle puoli tuntia. Vaikka sotaan ajautuminen käy lähellä, opiskelijat onnistuvat pääsemään yksimieliseen sopimukseen loppuneuvottelussa. Kaikki osapuolet kokevat Itämeren alueen turvallisuustilanteen kiristyneen ja suostuvat vähentämään sotilaallista valmiuttaan sekä siirtämään joukkojaan kauemmas kriisialueelta.
Lisäksi aktiivisen sotilaallisen toiminnan kiihdyttämisen sijaan kriisialueelle sovitaan perustettavaksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) tarkkailuoperaatio kriisien torjumiseksi. Kaasuputken rakennustyöstä ei ehditä päästä yhteisymmärrykseen.
Pelin järjestämisellä halutaan kehittää ajattelutapoja kriisitilanteita varten. Helmi Rantala kertoo, että simulaation pyrkimyksenä on kehittää valtio- ja sotatieteilijöiden yhteistä osaamista sekä herättää ajatuksia yhteistyön merkityksestä kriisitilanteessa.
– Oli hienoa nähdä miten eri alojen opiskelijoiden taustat ja kyvyt pelasivat yhteen. Kaikkien osaamista osattiin hyödyntää, Rantala toteaa.
Viime vuoden peliin itse osallistunut Rantala on muiden järjestäjien kanssa erittäin tyytyväinen tämänvuotiseen tapahtumaan.
– Tämä olisi voinut päättyä kolmanteen maailmansotaan, mutta osallistujat onnistuivat saamaan aikaan sopimuksen, jonka myötä välitön sodan uhka hälveni, Rantala kertoo.
Talvesta asti suunnitellussa Konfliktinratkaisusimulaatio 2017:ssa nähtiin luennoitsijana muun muassa kansanedustaja Pekka Haavisto. Tapahtumaan osallistui Maanpuolustuskorkeakoulun kadetteja sekä valtio-opin opiskelijoita kaikista Suomen yliopistoista.