Kasarmeista huokuu historian havina

Suomen autonomian aikana rakennettiin Suomeen lukuisia varuskuntia ja kasarmeja, joista enää muutama on varusmieskäytössä.

Suomessa on lukuisia kasarmirakennuksia, jotka ovat peräisin jo Venäjän vallan eli Suomen autonomian ajalta. Majuri Marko Maaluoto Pääesikunnan henkilöstöosastolta on tehnyt tutkimusta kasarmien historiaan liittyen ja kertoo, että Venäjän vallan aikaisten vielä jäljellä olevien kasarmien rakentaminen on tapahtunut käytännössä kolmessa aallossa. 

– Ensimmäinen vaihe alkoi pian Suomen sodan jälkeen vuonna 1809, jolloin erityisesti Helsinkiin, tulevaan pääkaupunkiin, ryhdyttiin rakentamaan useisiin paikkoihin suuria kasarmialueita, kuten vuonna 1822 valmistunut Kaartin kasarmi, Maaluoto kertoo.

Toinen suurempi vaihe alkoi, kun asevelvollista suomalaista ja osin myös venäläistä sotaväkeä varten rakennettiin kasarmialueita ympäri Suomea 1880-luvun alussa. Kolmas eli viimeisin rakentamisen kannalta keskeinen vaihe alkoi 1910-luvulla ennen ensimmäisen maailmansodan alkua.

– Näiden päävaiheiden välissä on toki täydennysrakennettu jo olemassa olevia kasarmialueita ja rakennettu joitain pienempiä kasarmeja ympäri Suomea. Tultaessa 1900-luvun alkuun ja ensimmäiseen maailmansotaan, niin Suomessa on ollut venäläistä sotaväkeä arviolta jopa 60 000 sotilasta, joten he ovat tarvinneet paljon majoitustiloja, Maaluoto selittää.

Kasarmeja rakennettiin Maaluodon mukaan Venäjän vallan aikana kymmeniä. Pelkästään Helsingissä kantakaupungin alueella oli neljä suurta kasarmialuetta sekä Santahamina, Suomenlinna ja pienempien saarten merilinnoituksen osia. Muualle Suomeen kasarmeja rakennettiin esimerkiksi Haminaan, Hämeenlinnaan, Riihimäelle, Turkuun, Lappeenrantaan ja moniin muihin kaupunkeihin. 

Suurimmalta osin kaikki Venäjän vallan aikana rakennetut kasarmialueet ovat yhä olemassa, mutta sotilaskäytössä niistä on enää harva. Vuosikymmenien saatossa vanhoja kasarmirakennuksia on siirtynyt muun valtionhallinnon ja yksityisen sektorin käyttöön. 

– Esimerkiksi Helsingissä reilusta sadasta autonomian ajan sotilaskohteesta puolustushallinnon käytössä on enää kolme. Muissa kohteissa on tätä nykyä valtion muita virastoja, oppilaitoksia ja liiketoimintaa sekä asuntoja. Ainakin pariin kohteeseen suunnitellaan parhaillaan hotellitoimintaa, Maaluoto kertoo.

– Nämä kaikki jäljellä olevat kasarmirakennukset ovat historiallisesti arvokkaita ja siten suojeltuja kohteita. Joissain tapauksissa myös maisemat ovat suojellut, eli esimerkiksi lippukentille ei saa rakentaa uudisrakennuksia. Ulkoasu ja rakennusten sijoittelu kertoo edelleen hyvin niiden alkuperäisestä käytöstä, Maaluoto kuvailee.

Kasarmien uudisrakentaminen on ollut Suomessa Maaluodon mukaan viime vuosina melko vähäistä. 

– Nykyisiä kasarmirakennuksia peruskorjataan jatkuvasti, jotta ne vastaisivat paremmin nykyajan vaatimuksia kaikilta osin ja olisivat viihtyisämpiä erityisesti niissä aikaa viettäville varusmiehille, Maaluoto toteaa.

Varusmieskäytössä autonomian aikaisista kasarmeista on Maaluodon mukaan enää Santahamina ja Suomenlinna helsingissä, Riihimäen varuskunta, Heikkilän kasarmi Turussa sekä Hamina. Santahaminan kasarmialue on yksi Suomen vanhimmista sotilaskäyttöön rakennetuista alueista ja sen punatiiliset kasarmirakennukset ovat peräisin 1910-luvulta. 

– Niitä on rakennettu periaatteessa kahdessa vaiheessa siten, että etelässä on lähempänä vuotta 1910 valmistuneita ja pohjoisempana puolestaan vähän myöhemmin 1910-luvulla valmistuneita. Santahaminan vanhimmat kasarmirakennukset ovat 1860-luvulta. Nämä puiset rakennukset ovat olleet tyhjillään jo vuosikymmeniä, Maaluoto kertoo.

Nykyäänkin kasarmeina olevat rakennukset ovat Maaluodon mukaan olleet alkujaan 1-2 komppanian kasarmeja. Näiden rakennusten portaita ovat siis jalkaväen ja tykistön sotilaat kuluttaneet jo reilut 100 vuotta. Alkujaan niissä oli venäläistä sotaväkeä ja Suomen itsenäistyttyä juuri perustettujen silloisten puolustusvoimien joukkoja. 

– Ehkä yhden erikoisimmista historioista omaa nykyinen Urheilukoulun kasarmi, koska autonomian aikana siellä oli ilmapurjehduskomppania. Kalustoon kuului kiintopalloja ja vapaasti purjehtivia ilmapalloja, joita käytettiin tähystykseen, tiedusteluun ja merkinantoon Suomenlahdella. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä samalla kasarmilla valmistettiin ja koottiin lentokoneita, olihan Santahamina tuolloin Ilmavoimien päätukikohta, Maaluoto mainitsee.

Santahaminassa käytössä olevat rakennukset ovat säilyneet hyvin ja ovat hyvässä kunnossa edelleen.

– Jotkut rakennukset ovat olleet vähällä käytöllä tai tyhjillään vuosikymmeniä, jonka johdosta ne ovat korjaamisen tarpeessa. Kasarmit ovat kuitenkin aikanaan rakennettu hyvin ja siksi niiden uudiskäyttö on täysin mahdollista, Maaluoto kertoo.

Toinen Helsingissä sijaitseva vanha sotilasalue on Suomenlinna. Sen rakentaminen alkoi jo Ruotsin vallan aikana 1740-luvulla ja autonomian aikana sen kehittäminen jatkui.

– Historiaan liittyy olennaisesti rannikon puolustus ja merellinen toiminta, jonka peruja on siellä edelleen toimiva Merisotakoulu. Autonomian aikana se oli Venäjän Itämeren laivaston yksi keskeisiä tukikohtia ja 1900-luvun alussa linnoituksesta tuli osa niin sanotun Pietari Suuren merilinnoituksen meririntamaa. Tämä muodostettiin Pietarin suojaksi ja se koostui Suomenlinnan ohella useista muista Suomen rannikon linnakesaarista. 

Suomenlinna toimi sukellusvenelaivueen kotisatamana 1930-luvulla. Merisotakoulun ohella keskeisin Suomenlinnassa toiminut ja vaikuttanut joukko on Suomenlinnan rannikkorykmentti perinnejoukkoineen.

– Suomenlinnasta tuli ”normaali” kaikkien tavoitettava kaupunginosa vuonna 1973, kun Merisotakoulun aluetta lukuun ottamatta Puolustusvoimat siirtyi sieltä pois, Maaluoto toteaa.

Riihimäen varuskunnassa sijaitsee nykyään muun muassa Puolustusvoimien tutkimuslaitos ja sotilaslääketieteellinen keskus. Maaluoto kertoo, että Riihimäen varuskuntaa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1910, mutta ensimmäiset venäläiset tulivat kaupunkiin jo vuotta ennen turvaamaan rautatieliikenteen keskeistä solmukohtaa. 

– Venäläisten joukkojen ensisijaisena tehtävänä Riihimäellä oli varmistaa juuri Pietarista Suomeen tulevan rautatien käyttömahdollisuudet. Tämä rakennusvaihe käsitti noin 100 rakennusta, joista puolet oli näitä edelleenkin nähtävillä olevia punatiilikasarmeja, Maaluoto kuvailee.

Rakentaminen jatkui ensimmäisen maailmansodan alkuvuosiin asti. Kasarmialue on hyvin säilynyt ja siellä on myös siellä palvelleita joukkoja varten rakennettu kirkko.

– Venäläisten lähdettyä kasarmialue siirtyi Suomen Puolustusvoimien haltuun, jolloin sinne tuli tykistö- ja viestijoukkoja. Viime sotien aikana se oli yksi suurimmista koulutuskeskuksista. Sotien jälkeen siellä jatkui tykistö- ja viestijoukkojen koulutus. Vuonna 1960 tykistön koulutuksen siirryttyä muualle, kasarmialueesta kehittyi viesti- ja elektroniikka-alan koulutuspaikka. Nykyään varuskunnassa toimivat Puolustusvoimien tutkimuslaitos ja Sotilaslääketieteen keskus, Maaluoto mainitsee.

Heikkilän kasarmi on Turussa Pihlajaniemessä sijaitseva kasarmialue, joka sijaitsee 1500-luvulta periytyvän Wähä-Heikkilän kuninkaankartanon mailla. Merivoimien esikunnan kanslian päällikkö, komentaja Keijo Karila kertoo, että Heikkilän kasarmi ei enää ole varusmiesten majoituspaikka.

– Heikkilän kasarmilla ei enää varsinaisesti majoitu varusmiehiä, mutta Merivoimien esikunnassa, johon myös Laivaston soittokunta lukeutuu, palvelee työtehtävissä päivittäin muutamasta taistelijasta noin kymmeneen varusmiestä pääasiallisesti viestinnän- ja soittokunnan tehtävissä valokuvausmiehinä, varusmiesgraafikkona tai soittokunnassa soittajina, Karila luettelee.

– Nämä kaikki ovat kuitenkin kirjoilla hallinnollisesti Rannikkolaivastossa, mutta Turun varuskunnassa, johon myös Heikkilän kasarmialue kuuluu, Karila toteaa.

Heikkilän kasarmi rakennettiin Itämeren Laivaston joukoille vuosina 1915–1917, ja siitä tuli silloin Meriväen kasarmi. Heikkilän kasarmialueen päärakennus on alkujaan suunniteltu Venäjän Itämeren laivaston kasarmiksi ja se valmistui vuonna 1917. Venäläiset eivät kuitenkaan varsinaisesti ehtineet ottaa rakennusta käyttöön ennen vuoden 1917 lokakuun vallankumousta.

Heikkilässä on ollut sijoitettuna myös Ilmavoimien yksiköitä. Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset perustivat Heikkilään vesilentoaseman, johon sijoitettiin Venäjän Itämeren lentoasema. Suomalaisten joukkojen haltuun Heikkilän vesilentoasema otettiin 12.4.1918 täysin koskemattomana.

Sukellusveneiden ja panssarilaivojen rakentamisen alettua Turussa 1927 sijoitettiin rakennusvalvontaa ja alusten tuleva miehistö Heikkilän kasarmille. Alusten rakennusvaihe kesti vuodet 1927-1936.

Talvisodassa Heikkilän kasarmialuetta pommitettiin 70 palopommilla, joista 3 osui
päärakennukseen sytyttäen pienehkön tulipalon ja palon jälkiä on edelleen näkyvissä ullakon rakenteissa.

Jatkosodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 Jalkaväkirykmentti 6 siirrettiin Turkuun Heikkilään. Siinä oli useita Porin rykmentissä aikoinaan palvelleita upseereita ja aliupseereita. Joulukuussa 1952 nimeksi tuli 3. prikaati ja vuoden 1957 alussa se muutettiin Porin prikaatiksi. Porin prikaati siirrettiin 1963–1964 Säkylään.

Heikkilän kasarmialueella toimii nykyään useita toimijoita pääasiassa Puolustusvoimien organisaatiosta. 

–  Merivoimien esikunnan ja siihen kuuluvan Laivaston soittokunnan lisäksi Heikkilän kasarmialueelta löytyy monia Puolustusvoimien eri toimijoita kuten Porin prikaatiin kuuluva Lounais-Suomen aluetoimisto, 2. Logistiikkarykmentin esikunta ja Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen alaisia osia, Karila mainitsee. 

– Vaikka Heikkilän kasarmialue ei ole tällä hetkellä aidattu, se on kuitenkin sotilasalue, jonne pääsy on luvanvaraista mahdollistaen kylläkin Varsinais-Suomen aluetoimistossa asioinnin, Karila toteaa.

– Lähialueelle suunnitellaan uutta asuinaluetta Heikkilän kasarmialueen viereen. Sillä tulee luonnollisesti olemaan vaikutuksia alueella liikkumiseen, ja tämän vuoksi on suunnitelmissa saada sotilasalue selkeästi aidattua lähivuosina, Karila kertoo.