"Jouluaatto oli yksi sotapäivä muiden joukossa" – Talvisodassa edes joulu ei pysäyttänyt taisteluita, mutta jouluperinteistä pyrittiin pitämään kiinni

85 vuotta sitten joulua vietettiin ankarissa olosuhteissa vailla rauhaa.

Mainilan laukaukset antoivat alkusysäyksen Suomen ja Neuvostoliiton välille syntyneelle talvisodalle marraskuun lopussa vuonna 1939. Joulukuuhun mennessä taisteluita oli käynnissä useilla rintamilla Suomen itärajalla, kun suomalaiset kävivät puolustussotaa puna-armeijan hyökkäystä vastaan.

Suomalaiset onnistuivat estämään puna-armeijan ensipäivien rynnistyksen menestyksekkäillä torjuntataisteluilla. Lisäksi joulukuun aikana Suomi saavutti vastahyökkäyksillä pieniä osavoittoja muun muassa Laatokan pohjoispuolella Tolvajärvellä.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalaisen mukaan joulua valmistauduttiin viettämään epävarmoissa tunnelmissa.

– Monesta kodista puuttuivat läheiset ja ihmisten mieltä kalvoi epätietoisuus tulevasta. Pelko läheisten menettämisestä oli arkipäivää, eikä sodan loppumisesta ollut merkkejä.

Jouluun mennessä raakojen taisteluiden seurauksena oli kaatunut noin 4500 suomalaista sotilasta.

Joulua vietettiin keskellä taisteluita

Jouluaattoon mennessä sodan alun kiivaimmat taistelut olivat käyty ja tilanne oli rauhoittunut suurimmilta osin asemasodaksi. Taistelut eivät kuitenkaan rauhoittuneet edes joulunpyhiksi. Jouluaatto oli yksi sotapäivä muiden joukossa.

Eri yksiköiden sotapäiväkirjat kertovat, että joulua vietettiin rintamalla monin eri tavoin.

– Jossakin etulinjan joukkoyksikössä saattoi olla merkintä, että vihollisen tykistötuli hiljeni ja ilta sujui melko rauhallisesti. Toisaalta löytyy puolestaan merkintöjä vihollisen etenevistä hyökkäysvaunuista, joista muutama tuhottiin. On myös lähteitä, joissa kerrotaan koko päivän sujuneen rauhallisesti, Karjalainen kertoo.

Rintamalla kuolemanpelko oli läsnä koko ajan. Joulupyhien aikana käytyjen taisteluiden seurauksena noin 400 suomalaista sotilasta kaatui. Sotaa siis käytiin toden teolla.

Sodasta huolimatta joulua pyrittiin viettämään rintamalla. Korsuihin oli tuotu muun muassa joulukuusia luomaan tunnelmaa. Joulukuusen koristelu oli pieni mutta merkityksellinen tapa tuoda jouluperinteet kenttäolosuhteisiin.

Joissakin yksiköissä oli mahdollisuus päästä käymään joulusaunassa. Lisäksi jouluruokaa, kuten kinkkua oli tarjoiltu sotilaille. Aikalaislähteistä käy myös ilmi, että jouluvirsiä laulettiin rintamalla taisteluiden tuoksinnassa.

– Monista aikalaislähteistä piirtyy kuva hartaasta, surumielisestä ja kaihoisasta tunnelmasta. Sotilaat kaipasivat joulun aikana läheistensä luo normaaliin elämään.

Sotilaspappien pitämät hartaustilaisuudet olivat merkityksellisiä. Niiden aikana sotilailla oli mahdollisuus muistella läheisiä. Kuva SA-kuva

Sotilaspapit toivat toivoa ankeuden keskelle

Talvisodassa lomia ei myönnetty sotilaille, eikä edes joulu tuonut tähän käytäntöön muutoksia. Suurin osa asevelvollisista vietti joulua rintamalla ilman mahdollisuutta päästä käymään kotona läheisten luona.

Helpotusta koti-ikävään tarjosivat rintamalla vierailleet sotilaspapit. He järjestivät sotilaille hartaustilaisuuksia ja hiljentymishetkiä. Näiden tilaisuuksien aikana sotilailla oli mahdollisuus muistella kotia ja lähimmäisiä, joiden kanssa joulunvietto ei ollut sodan takia mahdollista.

Karjalaisen mukaan sotilaspappien rooli oli erittäin merkityksellinen ja tärkeä sotilaiden jaksamisen kannalta.

– Talvisodan loppuvaiheessa palveluksessa oli yli 300 sotilaspappia. Määrä oli yli kolminkertainen siihen, mitä oli kaavailtu ennen talvisodan alkua.

Sotilaspappien suuri määrä kertoo siitä, että hengn voimalle oli sodan olosuhteissa niin tarvetta kuin kysyntääkin. Varsinkin jouluna sotilaspappien järjestämissä tilaisuuksissa monille sotilaille oli tärkeää rukoilla rauhan ja läheisten puolesta.

Kenttäposti mahdollisti yhteyden kotirintamalle

Erityisesti joulun tienoilla niin sotilaille kuin kotiväelle oli tärkeää päästä jakamaan kuulumisia ja tunteita kirjeiden välityksellä.

Kirjeet olivat monille kaikkein kaivatuimpia lahjoja. Niistä saatiin tietoa läheisten kuulumisista. Karjalaisen muistuttaa, että ihmisten mieltä kalvanut epävarmuus nykyisestä ja tulevasta loi kirjeille elintärkeän merkityksen yhteydenpidossa.

– Kirjeistä huokuu suomalaisen miehen ja naisen moninainen elämänkirjo. Ne pitävät sisällään surua, kaipuuta, iloa, pelkoa ja muita ihmissielun syvimpiä sopukoita koskettavia tunteita.

Kirjeiden lisäksi kotirintamalta oli myös mahdollisuus lähettää pieniä joululahjoja rintamalle. Tyypillisestä joulupaketista saattoi löytyä esimerkiksi villasukkia tai muita lämpimiä vaatteita sekä kotileivonnaisia.

Kenttäpostin kautta kulki talvisodan aikana kymmeniä miljoonia postilähetyksiä. Sodan alussa postin kulkua vaikeutti suuret määrät kirjeitä sekä kuljetuskaluston ja henkilökunnan vähäinen määrä.

– Kenttäpostin kautta kulki ensiarvoisen tärkeä henkinen yhteys etulinjan korsusta kotirintaman lieden ääreen. Kirjeyhteys kotiin oli yksittäisen taistelijan jaksamisen kannalta kultaakin kalliimpaa, Karjalainen toteaa.

Kirjeet olivat usein odotetuimpia lähetyksiä, koska niiden kautta sai tietoa läheisten kuulumisista. Kuva SA-kuva