Jehovan todistajien erityisasemaa ehdotetaan purettavaksi

Puolustusministeriön työryhmä ehdottaa vapautuslain kumoamista. Aseettomat vaihtoehdot suorittaa maanpuolustusvelvollisuus ovat kehittyneet pitkälle.

Huhtikuussa Helsingin hovioikeus totesi tuomiossaan, että Jehovan todistajien vapautus ase- ja siviilipalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä. Tuomion jälkeen puolustusministeriö asetti aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä pohtimaan työryhmän, joka luovutti mietintönsä puolustusministeri Jussi Niinistölle eilen maanantaina. Ryhmä ehdottaa Jehovan todistajien vapautuslain kumoamista.

Työn aikana esiin nousi useampia vaihtoehtoja. Nykytilan jatkaminen ja vapauslain soveltamisen laajentaminen jäivät kuitenkin sivuun, sillä ne eivät poistaisi nykyistä ongelmaa yhdenvertaisuuden suhteen. Työryhmän puheenjohtajan, puolustusministeriön ylijohtaja Teemu Penttilän mukaan ehdotus on paras löydetyistä vaihtoehdoista, monesta syystä.

– Nykykäytäntö on ristiriidassa perustuslain kanssa. Siinä poiketaan maanpuolustusvelvollisuudesta ja yksi ryhmä asetetaan eriarvoiseen asemaan, Penttilä pohtii.

Toisaalta ryhmä pohti maanpuolustuksen käsitettä, joka on laajentunut huomattavasti vuodesta 1987, jolloin Jehovan todistajien vapautuslaki säädettiin. Maanpuolustusvelvollisuuden voi nykyisin hoitaa käytännössä täysin siviilityyppisin tehtävin.

– Aiemmin termi liitettiin vahvasti aseelliseen maanpuolustukseen. Tämän päivän uhat vaativat kuitenkin monenlaista varautumista. Se antaa mielestämme tilaa aseettomalle palvelukselle, erilaiselle pelastuspalvelulle tai muulle vastaavalle, Penttilä selvittää.

Myös siviilipalvelus palvelusmuotona on kehittynyt viime vuosina, eikä tällä hetkellä ole vahvassa kytköksessä puolustushallintoon.

– Jehovan todistajien suhtautuminenkin on viime vuosina muuttunut, ja nykyisin vakaumus mahdollistaa Suomen kansalaisten ja yhteiskunnan suojelemisen silloin, kun sen voi tehdä aseettomasti, Penttilä sanoo.

Hän on myös huolissaan hovioikeuden antaman tuomion seurannaisvaikutuksista. Mikäli lainsäädäntö pidettäisiin nykyisellään, on mahdollista, että asepalveluksesta kokonaan kieltäytyvien määrä kasvaisi, ja ennakkotapauksen nojalla he selviäisivät ilman rangaistusta.

– Syntynyt tilanne jatkuessaan aiheuttaisi asevelvollisuusjärjestelmän näivettymisen. Silloin sen toimivuus saattaisi hyvinkin dramaattisesti laskea, Penttilä tuumii.

Mietintönsä loppuun työryhmä kirjasi aiheita, joita selvitystyön yhteydessä nousi esiin, ja joista olisi tarpeen käydä lisäkeskustelua. Yksi niistä oli menettelytapa, jossa Pääesikunta antaa lausuntonsa uusiista siviilipalveluspaikoista. Prosessin edetessä näitäkin osa-alueita voidaan tarkastella.

–　Ensin odotamme laajalta lausuntokierrokselta saatavia näkemyksiä. Mielestäni puolustushallinto voi olla aktiivinen siinä, kun selvitellään yhtymäkohtia siviilipalvelukseen. Sillä tavalla voidaan korostaa, että siviilipalvelus on aivan erillinen palvelusmuoto tästä aseellisesta palveluksesta, Penttilä huomauttaa.

Mielenkiintoista jatkokeskustelua siviilipalveluksen tulevaisuudesta ja mahdollisesta kansalaispalveluksesta tulisi Penttilän mielestä jatkaa. Projektin lopputavoite on, että koko totaalikieltäytyjäongelmaan löydettäisiin ratkaisu, ei vain Jehovan todistajien osalta.

– Prosessi saadaan osaltamme loppuun syksyllä, kun lausunnot on analysoitu ja tarvittavat muutokset tehty. Sitten on　poliittisen puolen päätettävissä, lähdetäänkö tätä viemään eteenpäin, hän toteaa.

Penttilä kertoo puolustusministeriön olevan mielellään mukana kehittämistyössä, mutta laajempi keskustelu eri tavoista suorittaa maanpuolustusvelvollisuus kuuluu maan hallitukselle ja viime kädessä eduskunnalle.

–　Me hoidamme täällä aseellisen puolen toiminnan kehittämistä ja varmistamista, siviilipalveluksen puoli kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle. Kokonaisuuden kehittäminen on mitä enimmissä määrin poliittisen päätöksenteon käsissä, Penttilä muistuttaa.