Arktista terästä

Pohjoisen Suomen silmänkantamattomiin jatkuvissa metsämaisemissa on jotain runollista. Auringonvaloa heijastavat monikymmensenttiset lumikerrokset hautaavat kasvillisuuden alleen. Talven pysähtyneisyyden luoman hiljaisuuden rikkovat NH90-helikopterin roottorit, joiden pöllyttämä lumi peittää näkökentän. Helikopterin vieressä seisoessa tunnelma on kuin pienen hurrikaanin keskellä. Cold Blade 2016 -helikopteritoimintaharjoitus on täydessä käynnissä.

Cold Blade -harjoitus on osa niin sanottua Blade-perhettä, joka on Euroopan puolustusviraston, EDA:n, organisoima harjoitusketju. Aikaisemmin Suomi on ollut mukana Hot Blade -harjoituksessa Portugalissa vuonna 2012, jossa vastaavasti tarkasteltiin kuuman ja korkean ilmanalan vaikutusta lentämiseen. Cold Blade on ensimmäinen arktisissa olosuhteissa järjestettävä vastaavanlainen harjoitus.

Helikopteripataljoonan komentaja, majuri Kimmo Nordberg korostaa pohjoisen napapiirin sään vaikutusta koulutuksen suunnitteluun. Tavoitteena on saada suomalainen miehistö koulutettua arktisiin olosuhteisiin. Yksi harjoittelukokonaisuus on myös niin sanottu survival training, joka tähtää maastossa selviytymiseen pelastuspartion tuloon asti.

– Syvä lumi, korkeuserot ja sankka lumipölly eli white out -tilanne luovat miehistölle omat haasteensa. Alue on harvaan asuttua, mikä mahdollistaa myös matalalla lentämisen, Nordberg kertoo.

Harjoitukseen osallistuu NH90-miehistöjä Ivalossa ja Rovajärvellä. Saksalaiset ovat mukana harjoituskokonaisuudessa CH-53-konekalustolla. Yhteensä henkilöstöä on noin 180, joista suomalaisia on sata ja saksalaisia 80.

– Kansainvälinen yhteistyö mahdollistaa menetelmien vertailun sekä yhteiset operaatiot, joissa molempien maiden koneet ovat samassa lento-osastossa, Nord-berg jatkaa.

Heinäsirkkataktiikkaa

NH90-helikopterin noustessa ilmaan tunnelma on hyvin erilainen verrattuna lentokoneeseen. G-voimat eivät iske välittömästi vatsanpohjaan, vaan korkeuden muuttumisen huomaa vasta, kun katsoo ulos ikkunasta satojen metrien korkeudessa lähellä Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Ruotuväen kokema noin tunnin kestänyt koulutuslento oli kuitenkin mitätön verrattuna suomalaisten harjoituskumppanin viime päivinä läpikäymiin lentokilometreihin.

Kahden saksalaisen CH-53-helikopterin matka Berliinistä Ivalon lentokentälle alkoi 3. maaliskuuta. Helikoptereiden siirtolennon oli tarkoitus kestää kolme päivää, mutta se venyi sääolosuhteiden vuoksi viiden vuorokauden mittaiseksi. Saksan lento-osaston johtaja, everstiluutnantti Frank Wittemann kuvailee siirtymiä Malmön, Jönköpingin, Uppsalan, Vaasan ja Rovaniemen kautta yksityiskohtaisesti.

– Helikoptereidemme toiminta-aika on alle kaksi tuntia, ja tankkaamisen vuoksi jouduimme käytännössä liikkumaan kentältä kentälle. Lisäksi miehistömme täytyy saada kerran viikossa 36 tunnin yhtäjaksoinen lepoaika, Wittemann taustoittaa.

Saksalaiset CH-53-helikopterit tekevät vaikutuksen jykevyydellään. Niiden noustessa Ivaloon perustetun tukikohdan kiitoradalta ilmaan voi kuvitella helikopterin takaosan olevan täynnä rynnäkkökiväärein varustettuja laskuvarjojääkäreitä. Kun helikopterin ovi avataan korkeuksissa, pelkästään alaspäin katseleminen aiheuttaa ensikertalaiselle pientä huimausta. Jos erikoisjoukot olisivat kyydissä, kysymykseen ei tulisi pelkästään maisemien ihailu, vaan heidän täytyisi hypätä alas pimeyteen tehtävän niin vaatiessa.

Suomen puolustusvoimien käyttämien NH90-helikoptereiden maksimilentoaika on jopa puolet enemmän saksalaisten CH-53-koptereihin verrattuna. Saksalaisten koptereiden liikehdintä on suuremman kokonsa vuoksi rajoitetumpaa. Olennaisimpana erona NH90 pystyy lentämään jäätävissä olosuhteissa mittareiden avulla navigoiden. Harjoitusta leimaakin vastavuoroinen oppiminen. Suomalaisten helikopterijoukkojen tulee pystyä toimimaan koko valtakunnan alueella ja lisäksi tarvittaessa kriisinhallintaolosuhteissa.

– Helikopteripataljoona on ainoa Suomessa toimiva helikopteriyksikkö, joten emme voi kansallisesti verrata omia toimintatapojamme. Näin ollen vertailupohja tulee saada ulkomailta, Nordberg perustelee.

– Opimme toisiltamme jatkuvasti koko harjoituksen ajan. Olen jo alustavasti keskustellut suomalaisten kanssa heidän harjoitusmetodeistaan. Aluksi menee kuitenkin hetki Suomeen ja ympäristöön tutustumiseen, Wittemann naurahtaa kasvoillaan odottavainen hymy.

Oppilaista opettajiksi

Saksa on siirtänyt helikopteritoimintojaan maan länsipuolelta itäisempään Saksaan, mikä on vaikuttanut ihmisten innokkuuteen hakea helikopterijoukkoihin. Tällä hetkellä heillä on puute erityisesti lento-opettajista, mutta Wittemannin mukaan tilanne on selkeästi paranemaan päin.

– Uskon, että tämän harjoituksen aikana kaksi nuorista piloteistamme suorittaa koulutuksensa loppuun. Alamme viimein tuottaa omia lentäjiä omilla resursseillamme.

Auringon viimeiset säteet katoavat horisonttiin suomalaisten helikopterien noustessa ilmaan yölentokierrokselle. Sekä saksalainen että suomalainen upseeri allekirjoittavat toteamuksen, että ilmailussa ei olla koskaan valmiita. Nordberg painottaa, että kansainvälisten harjoitusten jatkuminen tulevaisuudessa on ensiarvoisen tärkeää. Pimeydessä kukaan ei kuule huutoasi, mutta helikopterin roottori leikkaa hiljaisuutta kirurgisella tarkkuudella.