Äiti, heitä mulle fyrkkaa
Kirjoittaja toivoisi päättäjiltä ymmärrystä pienituloista varusmiestä kohtaan.
Viikko sitten Ruotuväki uutisoi varusmiestoimikuntapäivillä tehdyistä aloitteista. 19 aloitteesta kaksi käsitteli suoraan toimeentuloa. Toisessa niistä vaadittiin omillaan asuvien varusmiesten kotivakuutuksen korvaamista sotilasavustuksena. Tällä hetkellä sotilasavustus korvaa varusmiehen osuuden vuokrasta, vesi- ja sähkömaksuista sekä varusmiesaikana erääntyvät opintolainan korot. Toinen aloite ehdotti varusmiehille 660 euron kuukausitulorajaa, jonka verran saisi ansaita ilman, että sotilasavustus pienenisi. Tämä tuloraja on tällä hetkellä käytössä opiskelijoilla, jotka saavat tienata tuon summan kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa opintorahan määrään.
Molemmista aloitteista paistaa läpi se, että muualla kuin vanhempiensa luona asuvien varusmiesten taloudellinen asema on tällä hetkellä heikko. Omillaan asuvat varusmiehet tarvitsevat sotilasavustusta asumiskustannustensa kattamiseen, ja samalla lähtökohtaisesti jokainen tienattu euro pienentää sotilasavustusta eurolla. Näin ollen vielä vanhempiensa luona asuvan varusmiehen ei tarvitse huolehtia vuokrasta – eikä tulorajoista.
Asun itse yksin 29-neliöisessä yksiössäni. Maksan päivärahoilla muun muassa vuokranantajan vaatiman kotivakuutuksen, puhelinlaskun, viikonloppuina ostetut ruoat ja hygieniatarvikkeet. Erillistä internet-yhteyttä minulla ei ole, vaan jaan puhelimen yhteyden tietokoneeseeni. Vaikka elämässä kaikki ei olekaan aina reilua, tämä tilanne tuntuu erityisen epäreilulta. Tekemällä yhdenkin työvuoron voisin saada palkkaa kahden viikon päivärahojen verran.
– Samalla mahdollisen työuran jatkumisen kannalta varusmiehen on hyvä pitää työhön liittyviä taitoja tuoreessa muistissa, varusmiestoimikuntien aloitteessa perustellaan.
Aloitteen mukaan malli myös tukisi varusmiesten työllistymistä palveluksen jälkeen.
Suoritan varusmiespalvelustani Ruotuväen toimittajana. Palvelukseni aikana minulle on tarjottu puolustusvoimien ulkopuolelta juttukeikkoja, joista olisin saanut rahallisen korvauksen. Näitä työtarjouksia en ole kuitenkaan ottanut vastaan, vaikka sinänsä halua olisi ollutkin – syynä on juurikin nykyisen, tulorajattoman sotilasavustusjärjestelmän passivoiva vaikutus. Käytännössä palkan saajana en olisi minä, vaan Kansaneläkelaitos.
Vielä ennen palveluksen aloittamista luulin eleleväni herroiksi kahden viikon välein maksettavalla 71,40 euron päivärahalla. Ajattelin mielessäni vain valtion tarjoamaa asumista, muonitusta ja vaatteita, enkä ymmärtänyt, että johonkin se päiväraha vain katoaa. Totuus iski kuitenkin vasten kasvoja viimeistään P-kauden lopussa.
Toivottavasti teillä pian palveluksenne aloittavilla on säästöjä tilillä.
