”Keskustelu luo valppautta ja valmiutta”

Sohvalla on peuran pää. Se on vara-amiraali Kari Takasen muisto eräältä metsästysretkeltä.

– Kyllä sihteerini hiljattain pelästyi, kun se oli tuohon ilmestynyt, Takanen hymyilee.

Toukokuun puolivälissä 60 vuotta täyttänyt Pääesikunnan päällikkö on siirtymässä reserviin tehden tilaa kenraaliluutnantti Timo Kiviselle. Toimistossa eletään pakkaustunnelmissa, vaikka muuttolaatikoita ei vielä nurkassa nökötä.

 

Merkittävä jakso Takasen elämässä on tulossa päätökseen. Monella tapaa 40-vuotinen sotilasura on ollut tamperelaislähtöiselle upseerille unelmien täyttymys.

Tai enemmän.

Kun Takanen kansakouluikäisenä löysi kutsumuksensa, ei hänellä käynyt mielessäkään, että ura veisi Pääesikunnan päälliköksi asti.

Kiinnostus kumpusi pienestä ja jatkoi kasvamistaan. Kirjaimellisesti.

– Rakensin aika paljon pienoismalleja. Kaikenlaisia, laivojakin. Siitä se sitten lähti kiinnostus meripuolelle tulemaan. Luin myös paljon historiaa, erityisesti merisotahistoriaa, Takanen kertoo.

Harrastuneisuus johtikin siihen, että nuori Takanen astui vuonna 1977 varusmiespalvelukseen Turun laivastoasemalla.

– Satuin pääsemään muutaman tamperelaisen kiintiöön, Takanen muistelee.

Myötävaikuttajana uravalinnassa oli myös isä, joka teki pitkän päivätyön maavoimissa ilmatorjuntaupseerina.

– Toki hän toivoi, että lähtisin upseerinuralle, mutta ei siinä ollut patistelua aselajin tai puolustushaaran suuntaan.

 

Vahva tahto sotilaaksi herätti epäileviä katseita 60- ja 70-lukujen Tampereella. Kylmän sodan ilmapiirissä haave koettiin liian valkosuomalaiseksi. Oli kuitenkin myös toinen syy.

– Olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen ja kävin ruotsinkielisen koulun Svenska samskolanissa. Suomenruotsalaisten piirissä tämä ura ei ole ollut kovin suosittu. Sotaa lukuun ottamatta koulusta on lähtenyt upseerin uralle vain kaksi tai kolme, Takanen selittää.

Puolustusvoimien ylimmän johdon nykykoostumus vahvistaa Takasen sanat. 31-päisestä kenraalikunnasta hän on ainut äidinkieleltään ruotsinkielinen.

– Aika monen laudaturin ylioppilaana olisin päässyt esimerkiksi Åbo Akademihin, mutta valitsin Merisotakoulun. Päivääkään en ole katunut.

 

Keskustelun kääntyessä meriupseeriuran kohokohtiin Takanen osoittaa ikkunan vieressä roikkuvaan tauluun. Siinä on kuvattuna harmaa alus, jossa on kylkinumero 14.

Kyseessä on Tuima-luokan ohjusvene Tuuli. Takanen palveli Rannikkolaivastossa Tuima-alusluokalla seitsemän vuoden ajan vuosina 1981–1988, joista kaksi viimeistä aluksen päällikkönä.

– Kyllä se niin on, että aluksen päällikkyys on se syy, miksi kukaan lähtee meriupseerin uralle.

Yksi vuosi on kuitenkin jäänyt Takaselle mieleen enemmän kuin yksikään toinen.

Vuonna 2002, silloin kommodori, Takanen matkusti vuodeksi Yhdysvaltoihin opiskelemaan US Naval War Collegeen, joka on maailman arvostetuimpia merisotakorkeakouluja.

– Se oli vanhemmalle päällystölle suunnattu kurssi, ja opiskelijoita oli 50 maasta. Kurssilla opiskelu tapahtui yhdessä yhdysvaltalaisten opiskelijoiden kanssa. Pääsääntöisesti kaikki olivat tulevaa amiraalija kenraalikuntaa

Kurssin alkaessa New Yorkin kaksoistornien romahtaminen oli vielä Yhdysvalloissa tuoreessa muistissa. Takanen muistelee, että kurssin viimeinen jakso käsitteli terrorismia. Vielä ei kuitenkaan täysin ymmärretty, miten merkittäväksi kysymykseksi terrorismin vastainen taistelu tulee muuttumaan.


– Kurssimme johtaja aloitti päätösjuhlapuheensa "We are a nation at war". Oli tilannekuva, mutta ei osattu arvata, kuinka pitkään esimerkiksi Irakin sota tuli kestämään ja kuinka vaikea Yhdysvaltojen olisi irtautua siitä.

Myöhemmin merivoimien komentajana toimiessaan Takanen palasi War Collegen järjestämälle amiraaleille tarkoitetulle JFMCC-jatkokurssille.

Kursseilla hän sai ilokseen huomata, kuinka hyvin paikalliset sotilaat tunsivat Euroopan asioita.

– Esimerkiksi tiedustelutaustaiset upseerit olivat äärimmäisen hyvin perillä Suomenkin tilanteesta, hän toteaa.

 

Krimin tapahtumien ja viimeaikaisten terrori-iskujen myötä turvallisuuskysymykset puhuttavat suomalaisia yhä enemmän. Vara-amiraali Takasen mukaan keskustelu on erittäin tärkeää.

– Suomalaiset ovat aiemmin olleet joissain asioissa valitettavan sinisilmäisiä. Ikävä kyllä herätys tapahtui vakavien iskujen myötä, Takanen valittelee.

– Keskustelu itsessään luo valppautta ja valmiutta. Jokainen voi tykönään alkaa miettiä, mitä itse voisi tehdä turvallisuuden eteen. Se voi lähteä siitä, että miettii, mitä lataa someen, Takanen selittää.

Hänen mielestään tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiivisti asian hyvin kansallisen veteraanipäivän juhlan puheessaan tämän todetessa, että jokainen suomalainen on maanpuolustaja. Turvallisuus lähtee pienistä arjen teoista.

 

Takanen pitää keskustelun tasoa lähtökohtaisesti hyvänä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: kun puhe kääntyy Natoon.

– Vuosien saatossa on laadittu erilaisia Nato-selvityksiä, joissa on faktoja, mutta keskustelu liittoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta on hyvin tunnepohjaista.

Takasen mukaan kansan tahtotila ja valtionjohdon ohjaus ovat Nato-kysymyksen ratkaisevat asiat.

– Sotilaiden rooli ei ole viedä jäsenyyttä suuntaan tai toiseen, Takanen kommentoi. Hänen mielestään sotilaat ovat osallistuneet keskusteluun riittävästi toimimalla asiantuntijoina erilaisissa tilaisuuksissa.

 

Pyydämme Kari Takasta katsomaan kristallipalloon: millainen on turvallisuustilanne vuonna 2027 ja missä asennossa puolustusvoimat on silloin?

– Minulla on näkemys siitä, että tämä jännittynyt maailmanpoliittinen tilanne tulee jatkumaan. Mikään ei tapahdu nopeasti, Takanen pohtii.

– Voisin kuvitella, että puolustusvoimat on kutakuinkin nykyasennossa, nykyorganisaatiolla, nykyhenkilöstövahvuudella. Toivon mukaan kalustoa on uusittu: meillä on uudet alukset, ilmavoimien ensimmäiset Hornet-seuraajat ovat tulossa ja maavoimilla on modernisoitu kalusto käytössä. Uskon myös, että yleinen asevelvollisuus on yhä voimassa ja tuottaa meille reserviin hyvää voimaa.

Reservistä puheen ollen: mitä vara-amiraali Kari Takanen aikoo tehdä ensimmäisenä päivänään reservissä?

– En ainakaan herätä kuudelta, hän naurahtaa.