Varusmiespalvelus opettaa sietämään epävarmuutta
Kirjoittajan mielestä nykymaailmassa on tärkeää osata elää epätietoisuudessa
Epävarmuuden tunne on epämiellyttävä. Kun ei tiedä, mitä tunnin päästä tapahtuu, se voi stressata. Etenkin jos epäilee jotain epämukavaa tai vaikeaa olevan luvassa. Kun ei tarkkaan tiedä mitä tuleman pitää, siihen ei voi edes henkisesti valmistautua.
Varusmiespalveluksen aikana epävarmuuteen törmää jatkuvasti. Kun aloittaa palveluksen, ei tarkkaan tiedä, mitä pitäisi odottaa. Vaikka ennen palvelusta saa hieman infoa, ei esimerkiksi päivittäisistä käytännöistä tiedä juuri mitään ennen kuin vasta muutaman päivän jälkeen.
Varusmiehillä on tiedossa viikko-ohjelma ja päivittäinen aikataulu. Usein niihin tulee muutoksia tai ohjelmaa tulee lisää. Kun näin tapahtuu, epävarmuuden tunne valtaa mielen, sillä sitä, mihin oli valmistautunut ei tapahdukaan. Tilalle tulee aivan jotain muuta ja usein tuntematonta.
Yksittäisistä palvelustapahtumistakaan ei tarkkaan tiedä, mitä niissä tehdään. Viikko-ohjelman taisteluharjoitus pienen lisätarkennuksen kera ei kerro suoraan, mitä tullaan harjoittelemaan. Epätietoisuuden tunne painaa mieltä. Harjoitellaanko seuraavaksi partion etenemistä vai maastontuntemusta?
Etenkin useamman päivän kestävissä harjoituksissa epävarmuus ja -tietoisuus tuntuu entistä raskaammalta. Väsymys ja fyysisesti rankat suoritteet kuormittavat mieltä valmiiksi. Leireillä ohjelma ei ole yhtä selvästi tiedossa kuin kasarmipalveluksessa ja siihen tulee vielä useammin muutoksia.
Harjoituksissa voi lisäksi kesken muun palveluksen tulla yllätyksiä. Kuvattu vihollinen saattaa hyökätä yllättäen, jolloin pitäisi olla valmiina lähtemään asemiin puolustamaan omaa aluetta. Kaikilla on tiedossa, että yllätyksiä luultavasti tulee. Ajankohdasta ei kuitenkaan tiedä. Se luo epävarmuutta.
Epävarmuus ja -tietoisuus tuodaan palvelukseen vahvasti läsnä varmasti osin tietoisesti ja osin tahattomasti. Todellinen sotatilanne vasta olisikin epätietoisuuden huipentuma. Siksi on ymmärrettävää, että niiden sietämistä harjoitellaan palveluksen aikana. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että osa varusmiesten epätietoisuudesta johtuu puhtaasti huonosta kommunikaatiosta ja suunnitelmallisuudesta.
Oli epävarmuuden lähde mikä tahansa, varusmiespalveluksen edetessä oppii sitä sietämään paremmin. Kun jatkuvasti altistuu epävarmuudelle ja useimmilla kerroilla huomaa, että yllättävistä tilanteista selviää jopa hyvin, epävarmuus ei todennäköisesti tunnu yhtä epämukavalta tulevilla kerroilla.
Ihmiset ovat toki luonteeltaan erilaisia, ja osaa epävarmuus jännittää enemmän kuin toisia. Kehityssuunta lienee kuitenkin sama. Kaikki oppivat sietämään epävarmuutta paremmin ja tämä on oikein hyvä!
Nykymaailmassa epävarmuus on läsnä monessa paikassa. Helpoin esimerkki on työelämä. Taloustilanteen muuttuessa työpaikastaan voi harvoin olla täysin varma. Monissa työtehtävissä päivien sisältö on harvoin ennalta selkeää, ja sen kanssa pitää pystyä elämään. Ja suoriutumaan työssään hyvin.
Moni varusmies suuntaa palveluksen jälkeen opiskelemaan. Myös opiskelumaailmassa kohtaa huonon kommunikaation aiheuttamaa epätietoisuutta. Kursseille ilmoittautuminen saattaa olla epäselvää samoin kuin kurssien suoritusvaatimukset. Paniikkiin ei kuitenkaan ole syytä mennä, vaan jatkaa selvitystä ja suunnata eteenpäin.
Varusmies saakin tulevaisuuttaan varten tärkeää oppia huomaamattaan epävarmuuden sietämisessä. Siitä on taatusti hyötyä palveluksen jälkeisessä siviilielämässä.
