Urheile itsesi palveluskuntoon!

Ennen armeijan alkamista mietin kuumeisesti, olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa tulevaa palvelusta varten. Vaikka olin harrastanut siviilissä urheilua säännöllisesti, en tiennyt tarkkaan, mitä odottaa fyysiseltä rääkiltä.

Päätin hankkia kuntosalikortin ja lisätä juoksulenkkien määrää tulevia palveluspäiviä silmällä pitäen. Jaksoin koko kevään ja alkukesän reippailla aktiivisesti, koska halusin pärjätä mahdollisimman hyvin kuntotesteissä ja pitkillä marsseilla.

Liikunnan määrä ja päivittäinen aktiivisuus kasvoivat kuitenkin huomattavasti, kun aloitin palveluksen heinäkuussa. Alokasaikana askeleita kertyi huomaamattakin, kun jatkuvasti siirryimme paikasta toiseen – usein tietysti juoksujalkaa.

Juoksu- ja kävelylenkkejä kannattaa tehdä ennen armeijaa mahdollisimman paljon, jos ei halua sulkea pois itseltään tiettyjä palvelustehtäviä. Etenkin tehtävissä, joissa marssitaan ja harjoitellaan paljon metsässä, saattaa olla tarkkoja kuntovaatimuksia. Kuntotesteillä myös karsitaan hakijoita tehtävistä, joihin on paljon halukkaita.

Korostaisin valmistautumisessa erityisesti aerobisen harjoittelun tärkeyttä. Painojen nostelustakin on hyötyä, koska harjoituksissa esimerkiksi kannetaan usein tavaroita ympäriinsä, mutta huono juoksu- ja marssikunto aiheuttaa helpommin haasteita.

Hyvä fyysinen kunto tukee myös yleistä jaksamista palveluksessa. Palveluspäivät eivät tunnu niin raskailta, kun pienen urheilusuorituksen jälkeen ei ole aivan loppu. Uuden oppiminen ja erilaiseen arkeen tottuminen on helpompaa, kun siviilissä on tehnyt muutakin kuin makoillut sohvalla.

Onneksi kunto kohoaa armeijan aikana, vaikka siviilissä ei olisi tullut liikuttua. Reippaat aamulenkit saattavat tuntua aluksi vastenmielisiltä, mutta päivien kuluessa huomaa, että askel kevenee yllättävän nopeasti.

Palveluksen alkaessa olisi hyvä asettaa itselle tavoitteita kunnon kehittämiselle omien lähtökohtien mukaan. Jos alokasjakson Cooperin tulokseen ei ollut tyytyväinen, palvelus on oiva ajankohta kehittää juoksukuntoa. 

Vaikka kuntosalilla tai lenkkipolulla olisi hikoillut henkihieverissä ennen varusmiespalvelusta, kaikkeen fyysiseen rasitukseen ei välttämättä pysty varautumaan etukäteen. Muistan vieläkin valamarssin jälkeen, kuinka kipeät hartiat olivat taisteluliivin ja repun kantamisesta.

Pitkän marssin jälkeen jalat ovat usein myös aivan jumissa. Kipeät lihakset saattavat vaikeuttaa liikkumista seuraavina päivinä, rakoista puhumattakaan.

Urheilua ei kannata jättää pelkästään palvelusajan varaan, vaan iltavapailla ja lomilla kannattaa liikkua, ettei kunto pääse romahtamaan. Iltalenkki tai -sali voi olla päivän jälkeen erityisen hyvä idea varsinkin, jos palvelee tehtävässä, jossa tulee liikuttua vähän. Marssin jälkeisiin jumeihin auttaa mainiosti kehonhuolto ja muu palauttava liikunta.

Palvelukseen valmistautuville antaisin ohjeeksi käydä viikoittain lenkillä ja liikkumaan paljon itselle mieluisalla tavalla. Oman kunnon riittävyydestä ei kuitenkaan kannata ottaa turhia paineita, koska jokaiselle löytyy varmasti sopiva palvelustehtävä.