Väsymys lannistaa varusmiehen
Kirjoittaja on väsynyt olemaan väsynyt
Aloittaessani itse varusmiespalveluksen tammikuussa, legendaarinen ensimmäinen herätys ei ollut yhtään niin hektinen kuin olin ajatellut. Toki se tuntui aikaiselta uudenvuoden juhlinnan venyttyä aamuseitsemään, mutta päällimmäisenä olin kiitollinen, että saisin taas unirytmini kuntoon. Jo viikossa kuitenkin huomasin, että palvelusrasitukseen verrattuna yöunta ei tullut tarpeeksi. Yhä edelleen maksan pari kertaa viikossa iltavapailla univelkojani ja minusta on harmi, että se aika menee pois urheilulta, jonka harrastamiseen olisi varuskunnassa hienot puitteet.
Unen tehtävä on palauttaa elimistön voimatasapaino, ylläpitää aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa, minkä lisäksi uni ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä sekä auttaa käsittelemään tunteita.
Itse unentarve on yksilöllistä. Suosituksen mukaan 18–25 -vuotiaiden tulisi nukkua yössä 7–9 tuntia. Kello 22–6:een ajoittuva kahdeksan tunnin hiljaisuus ei ole yksi yhteen sama aika, jonka varusmiehet nukkuvat. Lepoaika höyhensaarilla kapenee molemmista päistä nukahtamisen ja toisaalta joidenkin yksiköiden aikaisempien ruokailuaikojen johdosta. Minun yksikössäni aamuisin herätään jo kello 5.30.
Prikaatien ja yksiköiden iltatoimet ja käytännöt vaihtelevat paljon. Jossain nukkumaan saa mennä jo ennen kymmentä, jossain taas kymmenestä pidetään kiinni kynsin hampain. Erilaiset tavat suorittaa iltavahvuuslaskennat ja YLPALVO:n vastaiset pinkka- ja punkkatarkastukset pitävät edelleen varusmiehiä hereillä.
Harjoitusten lepoajat ovat asia erikseen. Varusmiehiä voi – ja pitää koetella vähäisillä yöunilla harjoituksissa, jotta väsymystä opitaan sietämään ja omaa toimintakykyä ylläpitämään vaikeissakin olosuhteissa. Fakta kun on, ettei vihollinen tositilanteessa anna aikaa levolle.
Olen itse lääkintäaliupseeri ja au-kurssin päätösharjoituksessa saimme lepoa vain muutamia tunteja päivässä. Nukkumaan oli opittava katsomatta aikaa tai paikkaa, jos vain potilastilanne vähänkään antoi myöten. Ja yllätykseksemme saimme huomata, ettei vähäinen yöuni ollut pieninä määrinä este toiminnalle – hyvällä ryhmäkiinteydellä höystettynä se ei ollut edes hidaste!
Ainahan sanotaan, että normaalin ihmisen unentarve on keskimäärin 10 minuuttia lisää, mutta asialla ei ole leikkimistä, sillä pidempiaikainen univaje vaikuttaa jo merkittävästi ihmisen vireyteen ja toimintakykyyn. – Ja varusmiesten vireys ja toimintakyky vaikuttaa koko organisaatioon! Liian vähäinen yöuni huojuttaa yksilön aineenvaihdunnan tasapainoa, aiheuttaa stressiä ja vastustuskyvyn laskua. Se taas lisää sairastelua.
Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon varuskuntasairaaloiden jonot lyhenisivät ja terveydenhoitokulut vähenisivät, jos varusmiehille suotaisiin tunti lisää unta.
