Suomen tasa-arvoisin laitos

Simputus on muisto vain – kaikenlaiselle kiusaamiselle ja syrjinnälle on nykypäivänä nollatoleranssi, ja puolustusvoimat voi ylpeänä seistä tasa-arvon edistämisen ja vaalimisen takana.

– Luokka!

– Ylös!

– Ilmoitan oppitunnin pitäjälle. Huomio!

Kuten aina tärkeimmät oppitunnit alkavat, alkoi oppitunnille järjestäytymisen ilmoittamisella myös palveluspäivieni yksi ensimmäisistä oppitunneista, jonka tuli pitämään Kaartin jääkärirykmentin komentaja, eversti Ahti Kurvinen. Eversti Kurvinen puhui palveluksesta yleensä ja muistutti erityisesti jokaisen varusmiehen tasa-arvoisesta asemasta toisiinsa nähden: jokaisen palvelus on yhtä arvokas, kaikkien panosta yhteiseen maanpuolustukseen arvostetaan ja kaikenlaiselle kiusaamiselle ja syrjimiselle on puolustusvoimissa nollatoleranssi.

Onkin helppo todeta saapuneensa Suomen tasa-arvoisimpaan laitokseen, kuten Kurvinen asian ilmaisi. No, ei ehkä sukupuolijakauman puolesta, mutta monessa muussa asiassa. Kurvinen muistutti esimerkiksi, että kaikille saapumiserän varusmiehille jaetaan sama varustus; esimerkki konkretisoikin sen, miten jokainen lähtee palvelukseensa samalta viivalta. Syömme samaa ruokaa, nukumme samanlaisissa punkissa ja kaikille taataan yhtäläiset oikeudet asepalveluksen aikaisten palvelujen hyödyntämiseen. Luonnollisesti palveluksen edetessä näytöt ratkaisevat – toiset siirtyvät johtajakoulutukseen, toiset miehistötehtäviin – mutta tasa-arvo on jakamaton, eikä nykypäivän puolustusvoimissa ole enää sijaa syrjinnälle.

Simputusta ei hyväksytä missään muodossa, ja viime aikojen yksi pääpuheenaiheista, seksuaalinen häirintä, on otettu asiaksi kitkeä täysin pois. Myös yhteisöllisyyden lisääminen ja joukkuehengen muodostuminen ovat tärkeitä asioita, joilla tuetaan miellyttävän palveluksen edistämistä ja hyvien muistojen syntymistä. Kun varusmies voi tuntea olevansa tervetullut puolustusvoimiin, lähtökohta palveluksen loppuun suorittamiselle on hyvä.

Tässä iso rooli on varusmiesjohtajilla: esimiehillä on paljon vastuuta ja joskus käskyvalta alaisiin nähden voi nousta hattuun. Tällöin tulee henkilökunnan astua esiin: heillä on ensisijainen vastuu huolehtia, että jokaista varusmiestä kohdellaan tasavertaisesti muihin nähden. Onneksi omalle kohdalleni osuivat todella hyvät varusmiesjohtajat, joiden kanssa oli helppo tulla toimeen peruskoulutuskaudella. Sama jatkuu nyt Ruotuväessä.

Norjan puolustusvoimissa on herännyt keskustelua yhteistupien käyttöönotosta, eli miesten ja naisten majoittumisesta samoihin tupiin. Siitä, koskeeko asia puhtaasti tasa-arvoa, voi olla montaa mieltä. Jokainen ymmärtänee järjestelyn mukanaan tuomat haasteet, joten ainakaan Suomessa kyseinen idea ei välttämättä ihan heti toteudu. Ajatus on kuitenkin mielenkiintoinen ja varmasti tarkastelun arvoinen.

Ehdotuksen pohjalla lienee huoli siitä, että vielä nykyään naisten majoittuessa omiin tupiinsa he jäävät helposti ulkopuolelle eivätkä pääse kunnolla mukaan miesten porukoihin. Osittain se on luonnollistakin, mutta toki olisi suotavaa, että naiset otettaisiin mukaan yhteisiin rientoihin ja keskusteluihin mukaan aiempaa aktiivisemmin eikä nk. "klikkiytymistä" tapahtuisi. Näin joukkojen yhteishenki paranisi.

Naispuolisiin varusmiehiin ja heidän palvelukseensa mahdollisesti kohdistuvaan vähättelyyn ja asiattomaan huuteluun puututaan välittömästi, jos ja kun sellainen esimiesten tietoon saatetaan. Sama koskee tietysti myös miespuolisia varusmiehiä, joskin sukupuolelle tyypillinen jäyhyys ja asioista puhumattomuus todennäköisesti vähentävät tietoon tulevia tapauksia. Korjattavaa toki löytyy, kuten viime marraskuussa toteutetut kyselyt osoittavat: naiset kohtaavat epäasiallista käytöstä ja kohtelua palveluksessaan useammin kuin miehet. Ja kyllä, sovinistisia vitsejä kuulee yhä nykyäänkin, mutta ne kertovat ennemmin yksilöstä ja tämän arvomaailmasta kuin itse systeemistä.

Väitänkin siis, että puolustusvoimat voi ylpeänä seistä tasa-arvon edistämisen ja vaalimisen takana. Moni asia on kehittynyt jättiharppauksin viime vuosikymmeninä, ja ainakin minut eversti Kurvinen vakuutti puheellaan – täällä jokainen on arvokas ja tärkeä. Puolustusvoimien intresseissä on maanpuolustuksen lisäksi yhteiskunnallisia intressejä, joista syrjäytymisen ehkäiseminen ja toisaalta yhteiskuntaan mukaan kannustaminen ovat niitä tärkeimpiä. Se onnistuu vain, kun jokainen kohdataan kunnioittavasti ja yksilönä – tasa-arvoisena yhteisön jäsenenä.