Suomen ja Viron yhteistyöllä on hieno historia

Suomi oli 1990-luvulla vahvasti mukana rakentamassa etelänaapurinsa puolustusta. Osaamista yleiseen asevelvollisuuteen perustuvasta järjestelmästä riitti, ja siitä virolaisetkin vakuuttuivat.

Viron itsenäistyessä Neuvostoliiton hajottua maa tarvitsi toimivan puolustuksen. Suomen virallista Viro-projektia johtanut kenraaliluutnantti evp Pentti Lehtimäki kertoo, että luottamus vahvalle yhteistyölle lähti Viron tarpeesta ja Suomen halusta.

– Viron puolustusvoimia ei ollut. Osavaltioittain oli kyllä Venäjän armeijassa palvelleita asevelvollisia, mutta heidät oli koulutettu osaksi suurvalta-armeijaa. Siellä miehiä kootaan muttereiksi suurta koneistoa varten, meillä taas tehdään pieniä koneita, Lehtimäki havainnollistaa.

Vuosina 1991­­­–1995 Suomessa koulutettiin yli 30 virolaista kadettia, joiden koulutus oli räätälöity heidän tarpeisiinsa. Virallisesti ohjelma käynnistettiin kuitenkin vasta vuonna 1996, kun Viron uusi puolustusvoimain komentaja Johannes Kert pyysi apua Suomelta.

– Kenraali Hägglund vastaanotti hänet ja olin siinä mukana. Kert käytti kiinalaista sananlaskua: Kun minulla on nälkä, älä anna minulle kalaa, vaan opeta kalastamaan, Lehtimäki muistelee.

– Virolla oli kova tiedonälkä. Meille oli tärkeää, että vaikka autoimme heidän puolustusvoimiensa rakentamisessa, heidän tuli itse saada tehdä päätökset, hän jatkaa.

Suunnitelma yhteistyön toteuttamisesta hyväksyttiin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Samalla Lehtimäki nimettiin projektin pääkoordinaattoriksi. Työ alkoi saman tien. Suhtautuminen sekä Suomessa että Virossa oli hyvin positiivinen.

– Pidimme suuria seminaareja Suomessa ja Virossa. Kun huomattiin, että tarvittiin käytännön osaamista, otimme virolaisia upseereita eri aselajeista tänne koulutukseen, Lehtimäki taustoittaa.

– Enimmäkseen kouluttajina käytettiin vastikään eläköityneitä yleisesikuntaupseereita, joilla oli äärimmäisen hyvä osaamistaso omista erityisalueistaan, Lehtimäki valottaa.

Rakentavaa yhteistyötä tehdessä oli tärkeää, että jokainen suomalaisten antama neuvo perusteltiin huolella. Yksi Viron keskeisimpiä koulutustarpeita oli reserviupseerikoulutus.

– Tehtäväni oli kertoa, miten reserviupseerijärjestelmä oli kantava osa Suomen puolustusta niin sodan kuin rauhan aikanakin, Lehtimäki selostaa.

Yhteistyötä tehtiin myös yllättävillä tasoilla. Virossa ei esimerkiksi ollut käytössä kunnollisia ampuma-alueita.

– Suomalaiset antoivat poikkeusluvan – virolaiset tykkimiehet saattoivat harjoitella kovapanosammunnat ennen kotiutumistaan Suomen maaperällä. Se oli poikkeuksellista, Lehtimäki tarinoi.

Vaikka projekti oli erityinen, oli Lehtimäellä aina vastaus valmiina, kun häneltä kysyttiin syytä Suomen läsnäololle Virossa.

– Oli helppo sanoa, että Suomelle on erittäin tärkeää, että Virolla on järjestynyt yhteiskunta, jossa on armeija ja poliisit niin kuin muuallakin demokraattisissa maissa. Se on meidänkin turva, että Viron puolustus on hyvin hoidettu, hän selittää tottuneesti.

Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juustin mukaan Suomen ja Viron puolustusyhteistyötä kehitetään nykyään jo pitkään voimassa olleen julkisen puiteasiakirjan pohjalta. Asiakirja uusittiin viimeksi puolustusministerien tapaamisessa Helsingissä tammikuussa 2017.

– Päätavoitteet ovat yhteinen ymmärrys puolustuspoliittisista kysymyksistä, tiedonvaihto, puolustusvoimien tehokkuuden ja laadun kehittäminen sekä puolustusmateriaaliyhteistyö, Juusti luettelee.

Nykyisinkin Suomi vie osaamistaan puolustusyhteistyön saralla, muttei tällä hetkellä minnekään samalla laajuudella kuin Viroon 90-luvulla.

– Sotilaskoulutuksen osalta Suomi tarjoaa kahdenvälisesti rajoitetusti paikkoja upseerien koulutukseen. Lisäksi meillä on Puolustusvoimien kansainvälinen keskus, FINCENT, joka on sotilaallisen kriisinhallinnan kansainvälisesti arvostettu osaamiskeskus ja antaa koulutusta, hän selvittää.