Raja-aidat kaatuvat

2030-luvulle tultaessa puolustushaarojen rajat alkavat häivyttyä. Muutoksen moottorina on sodankäynnin tietoteknistyminen.

Kun ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Sampo Eskelinen alkaa puhua 2030-luvun ilmavoimista, haastattelija odottaa kuulevansa uusien hävittäjien suorituskyvystä, ilmataistelun ihmeellisyyksistä ja taistelunjohdon kehityksestä. Sen sijaan hänen puheessaan vilisevät sanat tuovat pikemminkin mieleen tietotekniikkayrityksen johtajan: digitalisaatio, big data, algoritmit ja koneoppiminen.

– Digitalisaatio näkyy jo tänä päivänä niin, että kehitämme verkostoitunutta, integroitunutta toimintaperiaatetta,

Eskelinen avaa.

Ilmavoimat tulee hänen mukaansa olemaan lähes reaaliaikaisesti yhteistoimintakykyinen muiden puolustushaarojen kanssa. Tämä edellyttää suuria sensoreiden avulla kerättäviä datamääriä, joiden analysoimisessa on turvauduttava yhä enemmän automatisointiin.

Keskeinen tulos tietoteknistymisessä on päätöksenteon nopeutuminen ja eri puolustushaarojen raja-aitojen kaatuminen. Eskelisen mukaan tulevaisuuden verkottuneessa maailmassa tehdään niin sanottuja tehtävä- ja roolipäätöksiä. Tämä tarkoittaa, että jokaisessa puolustushaarassa arvioidaan samanaikaisesti myös toisten puolustushaarojen käytettävissä olevia suorituskykyjä. Eskelinen havainnollistaa tilannetta esimerkillä.

– Voimme kuvitella taistelutilanteen, jossa havainnon maalista tekee ilmavoimat, päätöksen toimenpiteestä tekee merivoimat ja tulta käyttää lopulta maavoimat. Tieto liikkuu kaikkien toimijoiden välillä lähes reaaliajassa.

 

Kuvatun kaltainen toiminta vaatii suurta määrää sensoreiden avulla kerättyä tietoa eli dataa. Datamassojen käsittely tapahtuu algoritmien avulla. Kyseessä on periaatetasolla sama koneille annettaviin ohjeistuksiin ja sääntöihin perustuva tekniikka, jota sosiaalisen median jätit kuten Facebook ja Google käyttävät näyttääkseen jokaiselle käyttäjälle räätälöityä mainontaa. Ilmavoimien tapauksessa kone ei sylje ulos ilmoitussisältöä vaan vaihtoehtoja.

– Päätöksenteon prosessi ei tulevaisuudessa enää samalla tavalla perustu ihmisiin, vaan oppivien algoritmien avulla luotuihin päätöksentekosuosituksiin, joiden pohjalta tehdään valintoja. Ihminen tarvitaan kuitenkin edelleen mukaan ihan jo eettisten syiden takia, Eskelinen toteaa.

Alati kasvavat vaatimukset kehittyneelle tietotekniikalle edellyttävät myös oikeiden yrityskumppaneiden valintaa.

– Idea lähtee meiltä, mutta sovellukset tulevat ulkopuolisilta kumppaneilta. Laitteiston valmistaja toimittaa myös ohjelmistot, mutta totta kai me asetamme niille omia vaatimuksiamme. Isoja kysymyksiä tulee olemaan se, ovatko algoritmit lopulta omissa käsissämme vai voivatko ne jäädä kehittäjille.

Mutta jos tietokoneet tekevät näin paljon, niin eikö 2030 hävittäjälentäjänkin voisi korvata kehittyneellä algoritmilla?

Eskelisen vastaus on yksiselitteinen ei – ainakin kun puhutaan monimutkaisista tehtävistä.

Hän perustelee tätä uudenlaisilla sotilaallisen vaikuttamisen muodoilla.

– Meihin kohdistuu vaikuttamista esimerkiksi verkossa ja radiotaajuusalueella. Hyökkäyksen kohteena emme välttämättä ole suoraan me, vaan hyödyntämämme palvelut. Viime aikoina on puhuttu paljon GPS-häirinnästä, jota tapahtuu ihan rauhan aikana. GPS:kään ei ole puolustusvoimien tai ilmavoimien järjestelmä, vaan globaali järjestelmä, joka vaikuttaa meihin.

Kun palveluita häiritään, ihmisosaamisen merkitys kasvaa. Täysin autonomisesti toimivan ilma-aluksen suorituskyky voi vaarantua, jos sen hyödyntämät palvelut eivät toimi. Ihmisohjaaja voi kuitenkin näissäkin olosuhteissa suoriutua tehtävästään.

Sodassakin tällaisten keinojen käyttö alkaa usein jo konfliktin harmaassa vaiheessa. Harmaalla vaiheella viitataan tilanteeseen, jossa ei vielä hyödynnetä vielä avointa väkivaltaa, vaan vihamielinen toiminta perustuu erilaisiin painostus- ja häirintäoperaatioihin.

Teknisellä kehityksellä on kääntöpuolensa. Mitä verkosto- ja palveluriippuvaisempia ilmavoimista ja puolustusvoimista tulee, sitä suuremmaksi kasvaa vahinko, jota kybervaikuttamisella voi saada aikaan.

– On totta, että käyttämämme tieto voi altistua kyberuhkille. Varaudumme kybervaikuttamisen torjuntaan ottamalla tietoturvan tarkasti huomioon kaikissa hankinnoissamme ja koulutuksessamme, Eskelinen lataa.

 

Ihmisten karsimista pois hävittäjien ohjaamoista ei voi kenraalimajuri Eskelisen mukaan järkevästi perustella edes kustannuskysymyksenä.

– Mitä isompi häirinnän riski on, sitä pienempänä kustannuseränä ihmislentäjä suhteessa näyttäytyy.

Ihmisillä on kuitenkin rajoitteensa. Kone voi olla ilmassa vuorokauden tai kaksi, mutta ihminen tarvitsee lepoa ja palautumista – ja osaavan kollegan, joka voi jatkaa taistelua.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, etteikö taistelukykyisiä lennokkeja olisi olemassa 2030-luvulla – koska niitä on jo nykyään. Simulaatioympäristössä tekoäly on jo voittanut kaksintaistelussa ihmisohjaajan.

– Kun skenaarion konemäärää kasvatetaan, tuodaan mukaan taisteluympäristön monimutkaisuus ja nykysodankäynnin kaikki muuttujat, tekoälyn suorituskyky tänä päivänä loppuu kesken, Eskelinen selittää.

Hän kuitenkin lisää, että miehittämättömillä järjestelmillä on kuitenkin oma roolinsa yksinkertaisemmissa ja kuluttavissa tehtävissä.

 

Ilmasodankäynnin teknistyminen asettaa uusia vaatimuksia myös henkilöstön osaamiselle. Eskelisen mukaan tämä otetaan huomioon säätämällä rekrytoinnin painopistettä ja lisäämällä tietoteknisen puolen koulutusta. Sama pätee reserviläisten kohdalla.

– HX-hankkeen esiselvitysvaiheessa tehdyt selvitykset osoittavat, että uuden konekaluston myötä pystytään edelleen käyttämään reserviläisiä. Totta kai toiminnallisia muutoksia on tulossa, Eskelinen toteaa.

Hänen mukaansa ilmavoimat tarvitsee niin varusmiehiksi, reserviläisiksi ja kantahenkilökuntaan avioniikka-asentajia ja tietotekniikkaosaajia.

– Osaaminen ei ole vain meillä, se on myös yhteiskunnassa, Eskelinen alleviivaa.

Jatkuvasti teknistyvä puolustushaara joutuu kertausharjoituttamaan reserviläisiään huomattavasti keskimääräistä useammin kuin esimerkiksi maavoimat. Ilmavoimien komentaja on tämänhetkiseen kertausharjoituspäivien määrään tyytyväinen mutta lisää heti perään, että lukumäärästä käydään jatkuvaa keskustelua.

– Kun puhutaan avainhenkilöstöstä, jotkut ovat käyneet kymmenenkin kertaa kertaamassa. Näitä henkilöitä ei kierrätetä reservissä, vaan he pysyvät pitkäänkin samoissa sijoituksissa.

Tekniikka mullistaa myös lentokoneiden huollon. Eskelisen mukaan kuluttajienkin käytössä olevat 3d-tulostimet ovat jo nyt käytössä maailman suurissa ilmavoimissa varaosien valmistuksessa.

– On turhaa siirtää osia ympäri maapallon, jos ne voi tulostaa siellä, missä niitä tarvitaan, Eskelinen sanoo.

3d-tulostimia ei ilmavoimilla kuitenkaan ole. Eskelinen kuitenkin huomauttaa, että varaosista vastaavat puolustusvoimien logistiikkalaitos ja kotimainen teollisuus. Teollisuudessa on jo otettu 3d-tulostustekniikkaa ja robotiikkaa käyttöön tuotantolinjoilla.

 

2030-luvulla lentoteknisen henkilöstön silmien edessä on todennäköisesti joko virtuaalitodellisuus- tai lisätyn todellisuuden silmikko – ainakin koulutusvaiheessa. Vastaavaa tekniikkaa on jo nykyään käytössä muun muassa Yhdysvaltojen ilmavoimissa.

– Meidän ei kannata rakentaa tällaista ratkaisua enää nykyiselle hävittäjäkalustolle, mutta HX-hankkeen myötä uusille hävittäjille sellainen tullaan toteuttamaan. Hawk-harjoitussuihkukoneiden kohdalla asiaa pitää pohtia.

Hawkit ovat harjoituskäytössä vielä 2030-luvulle tultaessa.

Onnistunut suunnittelu on avain tulevaisuuteen varautumisessa. Eskelisen mukaan jo nyt puolustusvoimien suunnittelu on ottanut ohjenuorakseen, että tulevaisuudessa kaikki toiminta on lähtökohtaisesti joint-toimintaa. Englannin kielestä lainatulla sanalla tarkoitetaan puolustushaarojen rajat ylittävää.

– Suunnittelu on entistä kokonaisvaltaisempaa, entistä enemmän yhdessä tapahtuvaa. Se tulee yhä enemmän tapahtumaan Pääesikunnassa. Puolustushaarat ja Pääesikunnan alaiset laitokset toimivat toki koko ajan mukana. Puolustushaarojen vastuulle tulee sitten asioiden yksityiskohtaisempi valmistelu.

Mutta miten ilmavoimien organisaatio tulee muuttumaan vastatakseen näihin uusiin haasteisiin?

– Jos HX-hankinta toteutuu suunnitellulla tavalla, organisaatio säilyy ennallaan, mutta toimintatavat muuttuvat.