Pelote on tehnyt paluun Naton agendan keskiöön

“Nato 70 vuotta - Arvioita puolustusliiton roolista ja kumppanuudesta” -raportti havainnoi Naton reaktioita turvallisuusympäristön heikentymiseen Krimin miehityksen jälkeen ja käsittelee kuvitteellista skenaariota, jossa Suomi on liittynyt Natoon.

Viimeiset vuosikymmenet Naton painopiste olit kriisinhallintatehtävissä, mutta vuodesta 2014 alkaen Nato on tehnyt paljon töitä palauttaakseen painopisteen liittokunnan omalle alueelle. Valtiotieteiden maisteri Karoliina Honkasen kirjoittaman “Nato 70 vuotta - Arvioita puolustusliiton roolista ja kumppanuudesta” -raportin mukaan Krimin miehitys oli käännekohta, joka käynnisti muutoksen Natossa.

– Natossa tultiin siihen tulokseen, että heikentyneessä turvallisuusympäristössä on varmistettava riittävä ennaltaehkäisykyky, eli pelote. Toisaalta jos pelote pettää, niin on kyettävä tarvittaessa lunastamaan jäsenmaille luvatut turvatakuut, Honkanen taustoittaa.

Hänen mukaansa Nato on vastannut turvallisuusympäristön heikentymiseen esimerkiksi kolminkertaistamalla nopean toiminnan NRF-joukkojen vahvuuden, perustamalla muutaman päivän varoajassa olevat erittäin nopean toiminnan joukot sekä perustamalla läsnäolon Baltian maihin ja Puolaan. Lisäksi kyberpuolustusta on vahvistettu ja puolustusmenot on käännetty nousuun.

– Natolla ei ollut suunnitelmia esimerkiksi läsnäolon perustamiseen ennen kuin turvallisuusympäristö alkoi heikentyä. Tarkoitus on varmistaa että kyetään toteuttamaan perustehtävät myös heikentyneessä turvallisuusympäristössä. Nämä toimet ovat puolustuksellisia sekä mitoitettu tarkaan ja harkiten, Honkanen selventää.

Arvioiden mukaan Naton jäsenvaltioiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat kasvussa viidettä vuotta peräjälkeen. Honkasen mukaan yhteisen puolustuksen ja pelotteen vahvistaminen on jatkunut Donald Trumpin aikana, vaikka käytännön työ on jäänyt Trumpin lausuntojen varjoon.

Tulevaisuuden haasteiksi Honkanen listaa muun muassa pitkäjänteisen resurssoinnin yhteisen puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseksi, mutta myös puolustusliiton yhtenäisyyden. Toistaiseksi yhteinen linja on kuitenkin säilynyt.

– Vaikka paljon puhutaan Baltian maiden puolustuksen vahvistamisesta, niin Natolle eteläisten maiden huolet ovat yhtä tärkeitä. Pitää olla valmius tarjota ratkaisuja kaikkien maiden turvallisuushuoliin, vaikka uhat olisivat hyvin erityyppisiä. Etelässä uhkiin ei välttämättä edes liity valtiollisia toimijoita, Honkanen arvioi.

– Ylipäätään tänä päivänä yhteisen puolustuksen tehtävä on ehkä jopa vaikeampaa toteuttaa kuin kylmän sodan aikana. Tänä päivänä vastustaja voi haastaa Naton useilla eri alueilla samanaikaisesti, toimien taistelutilan maa-, meri-, ilma-, ja kyberulottuvuuksilla. Sitten on vielä hybridivaihe, jossa koordinoidusti käytetään siviili ja sotilaallisia toimia, Honkanen muistuttaa.

Raportin julkaisutilaisuudessa olivat paikalla muun muassa Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suominen, raportin kirjoittaja Karoliina Honkanen ja seuran hallituksen varapuheenjohtaja Pertti Salolainen. (Kuva: Lilli Hatinen)

Raportin on kustantanut Suomen Atlantti-Seura, joka ilmoittaa pyrkivänsä edistämään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää keskustelua.

– Työskentelemme niin paljon Naton kanssa, että meillä kaikilla suomalaisilla pitäisi olla parempi käsitys siitä mikä se Nato on, mitä se yhteistyö on ja mitä se ei ole. Ja sehän ei ole yhteistyötä artikla viiden mukaan, vaan muun tyyppistä yhteistyötä ja harjoittelua, seuran hallituksen varapuheenjohtaja, ministeri Pertti Salolainen muistuttaa.

Samoilla linjoilla on Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Tommi Koivula, jonka mukaan Honkasen raportti tuo uusia pelimerkkejä Nato-keskusteluun.

– Turvallisuuspoliittinen keskustelu on ollut vilkasta viime vuosina ja turvallisuuspolitiikan saralla on tapahtunut paljon. Leimallista viime vuosien kehitykselle on kuitenkin ollut se, että Natosta keskustellaan entistä vähemmän, Koivula summasi.

– Sävyltään raportti on Natoon myönteisesti suhtautuva, mutta en näe ongelmia raportin tietopohjassa tai asiantuntemuksessa. Tämä katsoo Natoa niin kuin Nato itse ymmärtää oman luonteensa ja olemassaolonsa, Koivula pohdiskelee raportin näkemyksiä.

Raportin lopussa Honkanen pyrkii konkretisoimaan, millainen olisi Nato-Suomi.

– Iso kuva on Honkasen skenaariossa kohdallaan ja tämä on hyvä puheenvuoro, sillä tässä tulee hyvin esille se, että liittyminen sotilasliittoon ei tarkoita kansallisen maanpuolustuksen ulkoistamista, Koivula arvioi.

Koivulan mukaan raportti sisältää hyviä muistutuksia ja reunamerkintöjä Nato-keskusteluun.

– Puolustusliiton jäsenyys ei johtaisi Nato-joukkojen tai ydinaseiden tuloon Suomen maaperälle, vaan siitä päättää Suomi itse. Monet muut jäsenmaat eivät ole niitä halunneet ja tuskin haluaa Suomikaan, Koivula muistuttaa.