Nainen intissä on kivi kengässä
Kirjoittajan mielestä sotilas on sotilas – sukupuolesta riippumatta.
Edessäsi seisoo asennossa rivi suomalaisia taistelijoita samanlaisissa puvuissa, ilmeettöminä, aivan liikkumatta. Mihin kiinnität huomiosi ensimmäisenä?
No siihen naiseen tietenkin.
Naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen jo yli kaksikymmentä vuotta. Silti nainen vihreissä on liian usein ihmettelyn aihe. Monesti tuntuukin, että naisten olisi vain helpompi jäädä kotiin kuin tulla inttiin perustelemaan, miksi ovat tänne tulleet.
Vaikka suurin osa varusmiehistä on tietoisesti sitä mieltä, että yhteiskunnan kuuluisi olla tasa-arvoinen, jostain syystä nämä ajatukset eivät aina yllä varusmiespalvelukseen asti: kun intissä naisjohtaja antaa jämäkkää palautetta, liian monen mielikuvissa hän on rääkyvä ämmä tai typerä lehmä. Miehen toimiessa samoin hän on suoraselkäinen ja hyvä johtaja.
Nainen ei kelpaa johtajaksi, mutta yhtä lailla puolen vuoden miehistötehtävässä palveleva nainen on huono alisuorittaja ja lääkintämiehenä palveleva nainen sotahullu lähihoitaja. Keittäjäksi valittu naisvarusmies taas on siellä, missä naisen kuuluukin olla: nyrkin ja kenttäkeittimen välissä. Mutta sekin on väärin, kun hänellä on maastokuviota yllä.
Riippumatta siitä, kuinka kärjistettyjä edelliset esimerkit ovat, niistä jokainen juontaa juurensa samasta, valitettavan yleisestä ajatuksesta: nainen ei kuulu siihen yhtälöön, jonka tulos on intti. Eriasteinen sovinismi on juurtunut liian syvälle varusmiespalvelukseen.
Hävettää, miten helppoa esimerkkien keksiminen oli. Hävettää myöntää kyseisiä ajatuksia edes vitseinä, sillä tosiasiassa esimerkiksi paras johtaja, jonka olen intissä päässyt tapaamaan on nainen. Kuitenkin poikien puheissa hän oli rouva kokelasta useammin natsi tai "tiukka täti". Kaikki tämä vain, koska hän oli suoraselkäinen ja jämäkkä johtaja – ja nainen.
Mistä nämä ajatukset kumpuavat? Pelkäämmekö me, että uniikki puheenaiheemme kaljatuoppien ääressä on yhä enenevissä määrin myös naisten ymmärrettävissä? Poikien jutusta tuleekin kaikkien juttu.
Vai johtuvatko ne siitä, että naiset myös menestyvät asepalveluksessa keskimäärin miehiä paremmin? Nainen, joka pärjää miehiä paremmin tehtävissä, jotka yhä mielletään miehille kuuluviksi, on uhka miesten itsetunnolle. Luonnollinen defenssi on lytätä, kun huonommaksi oletettu kilpakumppani pärjää paremmin.
Ehdottihan puolustusministeri Niinistökin tässä taannoin naisten vapaaehtoisen palveluksen jäädyttämistä joksikin aikaa. Vaikka ehdotus oli vain heitto, siihen tiivistyy kauniisti kaikki tämä patouma, joka varusmiespalveluksessa on näköjään jo kaksi vuosikymmentä kytenyt: emme ole vieläkään suostuneet hyväksymään sitä, että naiset ovat osa varusmiespalvelusta.
Miksi emme antaisi naisten suorittaa asepalvelusta, kun he kuitenkin hoitavat tehtävänsä kunnialla – ja usein vieläpä meitä miehiä paremmin? On hölmöä ajatella, että naisten menestyminen intissä olisi joltakin pois, kun tosiasiassa on kyse kaikkien yhteisestä hyödystä.