Miksi varusmiestä saa kiusata?
Kirjoittaja ei aio reserviin päästyään huudella varusmiehille aamuja.
Tuskinpa koko maassa on ainoatakaan taistelijaa, jolle ei olisi joskus kailotettu aamuja kovaan ääneen. Jotkut vievät asian seuraavalle tasolle ja pitävät varusmiesten kiusaamista jopa jonkinlaisena kansalaisvelvollisuutenaan. Ainoa velvollisuus on kuitenkin asevelvollisen lakisääteinen varusmiespalvelus.
Liikun itse palvelustehtävieni puolesta paljon myös varuskuntien ulkopuolella. Kansalaiset saavat ihastella kurkkusalaattia niin paikallisbusseissa, toreilla kuin kahviloissakin. Edellä mainituissa paikoissa olen koko ajan ikään kuin muiden arvostelun armoilla – harvoin vaatteet yhdistävät ketään tiettyyn ryhmään yhtä hyvin kuin varusmiehen lomapuku. Monesti olen tuntenut olevani väärässä paikassa pelkästään ulkonäköni takia.
Eroja syntyy myös siinä, millainen henkilö kiusaamista harrastaa. Usein huutelu kolmekymppiseltä mieheltä häiritsee huomattavasti vähemmän kuin teini-ikäiseltä naiselta. Vaikka naisten vapaaehtoinen asepalvelus on koko ajan yleistymässä, kadulla huuteleva nainen on kuitenkin suorittanut asepalveluksen vähemmän todennäköisesti miespuoliseen ikätoveriinsa verrattuna.
"Sotilaan on noudatettava hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä sekä käyttäydyttävä palveluksessa ja sen ulkopuolella asemansa mukaisesti. Sotilaan on esiinnyttävä hyvien tapojen mukaisesti käyttäytyen reippaasti, ryhdikkäästi ja asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla."
Edellä olevat virkkeet ovat lainauksia Yleisen palvelusohjesäännön kohdista 9 ja 10. Samoissa kohdissa kehotetaan myös välttämään kiroilua sekä kielletään "epäasiallinen kielenkäyttö ja säädytön puhetapa". Kohdista johtuen huuteluun ei voi vastata mitenkään, sillä varusmiehen oletetaan käyttäytyvän kaikissa tilanteissa tiettyjen normien mukaan. Tämä tekee varusmiehestä erityisen haavoittuvan.
Valitettavasti aamuja-huudot eivät ole pahinta, mitä varusmiespalvelustaan suorittavat joutuvat kestämään. Erityisesti naispuoliset varusmiehet joutuvat sietämään vähättelyä ja muuta häirintää.
Vaikka me maastokuvioihin pukeutuvat olemme katukuvassa vähemmistönä ja esimerkiksi turistien jatkuvan huomion kohteena, meidän harvoin tarvitsee pelätä turvallisuutemme puolesta.
Hienoa on kuitenkin se, että vieläkin 215 aamun jälkeen voin kulkea ylpeänä missä tahansa.
