Lääkintälinjalta saatu oppi kantaa myös siviilissä

Kun tieto pääsystä AU-kurssille saapuu, saavat tulevat alikersantit vahvistuksen myös aamujen tuplaantumisesta. Alikersanttien Uula Korkalaisen ja Niko Hirvosen aamujen määrää kompensoi kuitenkin lääkintäaliupseerin tehtävistä saatu käytännön hyöty.

Alikersantti Uula Korkalainen / lääkintäaliupseeri / Kainuun prikaati / TJ 62

"Hommani ovat aika erikoisia. Johdan ensihoitoryhmää, johon sisältyy viisi lääkintämiestä ja hommia riittää. Välillä päivystän varuskuntasairaalalla.

Parasta mun hommissa on taisteluharjoitukset. Valehtelematta joskus tuntuu kurjalta lähteä metsään, mutta onneksi porukka mitä johdan on hyvä, niin loppujen lopuksi ei se haittaa, vaikka taivaalta sataisi vettä, räntää tai lunta.

Halusin lääkintäaliupseeriksi, koska olen siviilissä lähihoitaja ja ajattelin hakeutua lääkintähommiin rauhanturvaajaksi. Intin jälkeen haen rauhanturvaajaksi tai sitten töihin sairaalalle."

Alikersantti Niko Hirvonen / lääkintäaliupseeri / Kainuun prikaati / TJ 62

"Parasta intissä on koulutuksissa taikka harjoituksissa tapahtuva yleinen gonahdus (motivaation jyrkkä lasku), jolloin intissä hankittujen uusien kavereiden kanssa tapahtuu kaikki ikimuistoisimmat hetket.

Omista hommista parasta on se, että lääkintä on hyvin paljon ihmisläheistä hommaa, ja voisin aika hyvällä omatunnolla väittää, että kenttälääkinnän koulutuksesta on eniten hyötyä siviiliin.

Hain lääkintä-AUKiin, koska aion opiskella ensihoitajaksi ja halusin jonkinlaista kokemusta hoitoalasta ennen kuin aloitan opiskelun.

Haastavinta intissä oli kun aliupseerikurssille mentäessä huomasin, että aamuni olivat tuplaantuneet.

Ennen palvelusta kävin Kuopiossa Kallaveden lukion ja kirjoitin sieltä ylioppilaaksi. Palveluksen jälkeen aion hakea vielä puoleksi vuodeksi sopimussotilaaksi. Jos skapparina olo tuntuu niin sanotusti "omilta hommilta", pyrin Maanpuolustuskorkeakouluun. Jos taas ei tunnu, niin aloitan opinnot ensihoitajaksi."