Kylmiä huurteisia ja könttäsummia
Kirjoittaja on varusmiestoimikuntien pääsihteeri.
Varusmiestoimikuntien päätehtävä puolustusvoimissa on edistää varusmiesten koulutusta ja palvelusolosuhteita niin varuskunnan sisällä kuin valtakunnallisestikin. Kun keinot oman toiminnan kehittämiseen alkavat olla vähissä, hyvä keino on tutustua muiden maiden käytäntöihin. Pohjoismaiden omien varusmiestoimikuntien (Tanskassa Værnepligtsrådet ja Norjassa Tillitsvalgtordningen i Forsvaret) edustajat vierailevat vuosittain toistensa luona. Tällöin on oiva mahdollisuus omaksua naapurimaiden käytäntöjä palvelusarjesta ja toimikuntien toiminnasta.
Tuorein mahdollisuus Suomen varusmiestoimikuntien edustajille tarjoutui huhtikuun puolivälissä Kööpenhaminassa järjestetyssä tapaamisessa. Komennuksen aikana isännät esittelivät toimintaansa sekä oman varusmiespalveluksen erikoistehtäviä kuten ratsuväkeä ja kuninkaallista henkivartiota. Molemmat palveluspaikat ovat niin suosittuja että, niihin on parin vuoden jonotusaika. Husaarirykmentti (Gardehusarregimentet) oli siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä palveluksessa olevista varusmiehistä lähes kaikki olivat naisia. Mielenkiintoista oli, että 1700-luvulta saakka toiminut ratsuväki oli alkanut ottaa naisia palvelukseen vasta muutama vuosi sitten.
Erikoistehtäviä lukuun ottamatta palvelus Tanskassa kestää neljä kuukautta, johon on mahdutettu tavallisen taistelukoulutuksen lisäksi kriisinhallintaoperaatioissa toimimista ja siviilimaailman pelastustehtäviin kouluttamista. Palveluksesta saa ajallisesti paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Se kuinka taitavia sotilaita heiltä yleisesti valmistuu, on toinen asia. Kotiutuvat varusmiehet siirtyvät reserviin, mutta heille ei määrätä suoraa sodan ajan sijoitusta. Merkittävä osa varusmiehistä hakeutuu kuitenkin palveluksen jälkeen aliupseerikouluun. Heillä AUK suoritetaan siis sopimussotilaana, ei varusmiehenä.
Tanskassa ja Norjassa, sekä pikkuhiljaa jälleen Ruotsissakin, varusmiespalvelus koskettaa jokaista täysi-ikäistä valtion kansalaista. Toisin kuin meillä Suomessa, muualla Pohjoismaissa määrä, joka vuosittain koulutetaan sodan ajan tehtäviin, on merkittävästi pienempi: vain muutama tuhat. Kiintiöt ovat sen verran pieniä, että palvelukseen valikoituu käytännössä pelkästään vapaaehtoisia nuoria aikuisia.
En tiedä, johtuuko se vapaaehtoisuudesta suorittaa palvelus, mutta vierailun jälkeen jäi tunne, että naapurimaissa palveluksen suorittaminen on tehty hyvin joustavaksi siviilielämän kanssa. Harjoitusvapaita ei tarvitse erikseen anoa, koska palveluspäivän jälkeen jokaisella on mahdollisuus poistua varuskunta-alueelta. Riittää, että tulee aamulla viimeistään seitsemän aikaan aamuvahvuuslaskentaan takaisin. Heillä ei tarvitse erikseen anoa sotilasavustuksia, vaan varusmiehille maksetaan päivärahojen sijaan kerran kuussa kaikille yhtä suuri könttäsumma, joka kattaa helposti ruoka- ja asumiskulut.
Suomalaisessa mediassa keskustelua herättänyt aloite varusmiesten oikeudesta lähteä lomille siviilivaatteissa herätti tanskalaisissa aseveljissä kummastusta. Heillä siviiliasujen käyttäminen lomille lähdettäessä tai iltavapailla on päivänselvä oikeus. Palveluksen alussa ei itse asiassa ole edes mahdollista lähteä lomille armeijan uniformussa. Sen käyttö tulee ansaita hyvällä käytöksellä ensimmäisten viikkojen aikana. Iso osa asuvalinnan vapaudesta huolimatta käyttää ylpeänä lomapukua viikonloppuvapaille lähdettäessä. Baariin sotilasasun kanssa meneminen on kuitenkin kielletty.
Alkoholiin suhtautuminen oli erikoista Suomen käytänteisiin tottuneille. Tanskassa varuskuntaravintoloissa on muutamana iltana viikossa auki oluthana kaikille kasarmilla oleskeleville. Huurteisen nauttiminen on sallittua, kunhan vain siviiliasu on päällä. Kouluttajilla on kuulemma kuitenkin tapana, että seuraavana aamuna pidetään aina sattumalta viikon rankimmat aamujumpat.
Tanskassa palveluksen suorittaminen on tehty suomalaisen upseerikokelaan silmin hyvin käteväksi. Totta kai heilläkin on joka iltapäivä siivouspalvelus ja sotilaskurista poikkeamisesta rangaistaan vaihtelevin menetelmin. On kunnioitettavaa, että harrastaminen, opiskelu ja jopa yrittäminen ja työnteko ovat mahdollista iltaisin ilman, että sitä täytyy anoa komppanian sisällä ja esikunnasta. On hyvä miettiä, mitä kaikkia käytäntöjä pystyttäisiin soveltamaan Suomessakin. Meillä palvelus on kuitenkin kaikille täysi-ikäisille miehille pakollinen, ja on päivänselvää, ettei joka toinen suomalainen varusmies hakeudu sotilasuralle kotiuduttuaan, vaan jatkaa siviilissä omien tavoitteidensa ja askareidensa parissa.
