Kansallisessa riskiarviossa varaudutaan pahimpaan

Muuttunut turvallisuusympäristö ja maailmanpolitiikan levottomuus näkyvät myös Suomen kansallisessa riskiarviossa. Sisäministeriön raportista esille nousevat erityisesti digitalisoituvan yhteiskunnan modernit turvallisuusuhat.

Toimintaympäristön murros, digitaalisen yhteiskunnan haasteet ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat uhkakuvat luovat sisäministeriön kansallisen riskiarvion kovan ytimen. Torstaina 31. tammikuuta julkaistuun raporttiin on kartoitettu laaja-alaisesti yhteiskunnan suurimpia riskitekijöitä, ja se on syntynyt kaikkien ministeriöiden sekä useiden viranomaistoimijoiden yhteistyönä. Raportin tavoitteena on ennakoida äkillisiä tapahtumia ja tilanteita, jotka vaativat viranomaisilta poikkeavia toimia. Lisäksi EU:n pelastuspalvelumekanismi velvoittaa kaikkia jäsenmaita tekemään kyseisen riskikartoituksen.

Raporttia julkistustilaisuudessa esittelivät sisäministeriön pelastusosastolta pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka, varautumisjohtaja Jussi Korhonen sekä ohjaus- ja kehittämisjohtaja Taito Vainio. Kasvavina uhkina raportissa nähdään muun muassa informaatiovaikuttaminen, poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus sekä viestintäverkkojen- ja palveluiden vakavat häiriöt. Uhkatodennäisyyksien vertailukohtana käytetään lähinnä edellistä kansallista riskiarviota, joka julkaistiin vuonna 2016.

Digitaalisten uhkien kasvaessa sähkönsaannin suurhäiriön uhka-arviota ei kuitenkaan ole riskiarviossa kohotettu. Vaikka monilla suomalaisilla on vielä tuoreessa muistissa muutaman vuoden takaiset laajat häiriöt sähkönjakelussa, on asiaan sittemmin puututtu lakimuutoksin.

– Sähkönjakeluyhtiöt on laissa velvoitettu rakentamaan sähköverkkoa maan alle, jotta vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin ainakin keskeisillä alueilla, korostaa ohjaus- ja kehittämisjohtaja Vainio.

Sen sijaan laajamittaisen maahantulon uhka-arviota on tuoreessa raportissa nostettu. Mahdollisen kansainvälisen muuttoliikkeen syiksi luetellaan sodat, konfliktit, länsimainen elintaso sekä ympäristö- ja ilmastonmuutos. Varsinkin ilmastonmuutoksesta johtuva potentiaalinen muuttoaalto jää usein julkisessa keskustelussa Lähi-idän kriisin tai elintasopakolaisuuden varjoon. Siitä huolimatta maailmalla on arvioiden mukaan jo nyt noin 200 miljoonaa ympäristöpakolaista.

– Me tiedämme, että ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin seurauksena esimerkiksi osa Afrikasta muuttuu elinkelvottomaksi. Siinä tilanteessa on todennäköistä, että suuri osa pakolaisista suuntaa juuri Eurooppaan, Vainio analysoi.

Riskiarviossa ei esitetä varsinaisia ratkaisuehdotuksia kansallisiin uhkakuviin, vaan eri viranomaiset ja toimijat varautuvat riskeihin omilla suunnitelmillaan. Tavoitteena on varautumissuunnitelmien lisäksi pyrkiä ennaltaehkäisevään toimintaan riskienhallinnassa.

– Näitä arvioita voidaan tietysti hyödyntää myös laajemman yhteiskunnallisen päätöksenteon taustalla. Tämänkaltaisten poikkihallinnollisten raporttien avulla me saamme arvokasta tietoa riskien luonteesta, jotta pystymme ennaltaehkäisemään tai jopa poistamaan niitä, painottaa varautumisjohtaja Korhonen.