Kädet pesuun

Käsiendesifiontipisteen tai käsienpesuhanojen ohittaminen on surullinen ja yleinen näky. Onko taustalla turhautuminen usein loppuneeseen käsidesiin vai välinpitämättömyys?

Pesemättömillä käsillä syöminen kuulostaa inhottavalta, mutta on usein valitettavan totta varuskuntaravintoloissa ja maastoruokailuissa. Varusmiehen arjessa kiire ja vilinä ovat usein syy siihen, miksi varusmiehet rutinoituvat helposti vain siirtymään suoraan syömään. Itse olen myös kohdannut tilanteita, jossa käsidesillä on ollut tarjolla monta pulloa. Harmillisesti pullo toisensa jälkeen osoittautuukin pettymykseksi ja ehkä vain yhdestä löytyy lopulta käsidesiä. Aika moni on varmasti luovuttanut ennen sen viimeisen pullon löytymistä.

Johtui käsihygieniasta lepsuilu mistä syystä tahansa, on huomioitava, että varuskunnissa pyörii satoja, jopa tuhansia, varusmiehiä ja henkilökunnan jäseniä päivittäin. Elintarvikeviraston eli Eviran mukaan tehokkaalla ja huolellisella käsienpesulla voidaan ehkäistä vatsataudin ja influenssan leviämistä ihmisten välillä. Jos käsihygieniaa ei ota tavaksi, on usein liian myöhäistä alkaa pesemään käsiä vasta sitten, kun itse sairastuu tai muut sairastuvat.

Maastoharjoitukseen mentäessä hygienian tarve ei myöskään katoa mihinkään – se korostuu. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että maastoruokailun johtaja lisää linjastolle ruuanjakopisteiden lisäksi käsiendesifiointipisteen. Nokkela varusmies voi myös napata lomilta kotoaan mukaan pienen käsidesipullon tetsarin taskuun.

Pienellä teolla, käsienpesulla tai -desinfioinnilla, voi torjua ikäviä ikäviä tauteja ja influenssoja. Valuta bakteerit mielummin viemäristä alas äläkä kuljeta niitä omaan tai palvelustoverin suuhun. Linjaston täytyy liitää, mutta on kuitenkin kaikkien kannalta parempi, että vain linjasto liitää.