Alokas monnimus on pelokas laumasielu
Kirjoittaja uskoo, että tulevat alokkaat ovat evoluution ansiosta aina taidokkaampia kuin edelliset.
Alokas monnimus -yksilöitä arvioidaan olevan maassamme jopa yli 10 000. Naapurimaistamme lajia löytyy vaihtelevasti – länsinaapurissa laji on jo aiemmin kuollut sukupuuttoon, mutta sitä yritetään elvyttää aktiivisesti. Itänaapurista löytyy kaukaista sukulaista.
Alokas monnimus on hyvin aktiivinen arkipäivisin. Yleensä viikonloppuisin lajilta ei voi kuitenkaan odottaa suurta aktiivisuutta, vaan sen käytös muistuttaa suuresti kesykissaa: varusmies usein keskittyy nukkumiseen sekä itsensä puhdistamiseen. Alokas monnimus saattaakin viikonloppuisin vaikuttaa passiiviselta, mutta syytä huoleen ei ole: alokkaan luontaista saalistajaa alikers gonasta ei tuolloin esiinny samoilla alueilla monnimuksen pesän läheisyydessä.
Alokas monnimuksen luontainen elinympäristö on sotilaskoti, ja laji ärsyyntyykin suuresti joutuessaan poistumaan sieltä. Alokas monnimusta voi kuitenkin tavata varuskunta-alueilla käytännössä mistä tahansa, mihin sen vain on mahdollista eksyä. Ravinnoltaan monnimus on lähes kaikkiruokainen, ja se pystyy syömään sekä ulko- että sisätiloissa.
Ulkomuodoltaan monnimus on hyvin samankaltainen läheisten lajitoveriensa jääkäris gonasen ja alikers gonasen kanssa. Selkeiten eron huomaa kuitenkin varustuksen särmyydestä: erityisesti takin liepeet ja kengännauhat sekä yleinen asenne erottavat alokas monnimuksen muista saman kuvion nisäkkäistä.
Monnimus polveutuu saksalaisista esi-isistään yli 100 vuoden takaa. Jo nämä esi-isät toimivat laumoissa, ja se käytös on periytynyt yhä nykypäivään saakka. Monnimukset viestivät usein eleillään ja ilmeillään, mutta harvoin äänillä. Ne saattaisivat herättää liialti saalistajan, alikers gonasen huomion.
Ensimmäisten viikkojensa ajan nuori alokas monnimus saattaa vaikuttaa pelästyneeltä. Ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä kyseessä on vasta varsin kokematon yksilö. Alokas monnimus kehittyy huomattavan nopeasti tehokkaamaksi ja paremmin toimivaksi, eikä sitä enää alkukeväästä tai -syksystä ärsytä kuin ajoittain.
Jos huomaat vastaasi tulevan monnimuksen lähiaikoina kotisi lähellä, etenkin perjantai- tai sunnuntai-iltana, älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Jos monnimukselle toivottaa esimerkiksi aamuja, se varmasti tulistuu tai ainakin pahastuu. Monnimuksien kannan ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi tätä ei siis voida suositella, etenkin, kun monnimus on yleensä varsin rauhallinen ja hyväntahtoinen.
Suhtauduthan siis lämmöllä monnimukseen, jos tapaaminen on väistämätön esimerkiksi kulkuneuvossa tai lähikaupassa. Monnimus ei välttämättä nautti olostaan tuoreessa maastonmukaisessa puvussaan, ja usein tunnetila voi olla äärimmäisenkin ärtynyt tai uupunut. Jos monnimus taas asettuu kotiisi, ymmärräthän hänen lajille luontaista käytöstä. Monnimus ei välttämättä ole nähnyt läheisiään pitkään aikaan, ja hänellä on voinut olla hyvinkin raskas viikko uudessa elinympäristössään. Monnimukset tarvitsevat muun ekosysteemin vankkumatonta tukea ja lämpöä, eivätkä provosointi tai liiat vaatimukset tee hyvää heille.
Ruotuväki toivottaa opettavaisia aamuja uusille varusmiehille!
