"Rehuja syömällä ei maata jaksa puolustaa"
Kirjoittajan mielestä kasvisruoan suosiminen ymmärretään helposti väärin ideologisena avauksena.
"Se oli siinä sitten. Rehuja syömällä ei maata jaksa puolustaa. Heippa Suomi. Kivaa oli, mutta aikansa kutakin."
"Armeija marssii tunnetusti vatsallaan. Taitaa jäädä marssit tekemättä."
"0,073 %. Tämä on suomalaisten prosenttiosuus maapallon väestömäärästä. Miten luulette tämän armeijan toimen vaikuttavan maapallon ilmastonmuutokseen?"
Niin, varusmiehille aletaan tarjota toisen kerran viikossa kasvisruokaa pakollisena vaihtoehtona. Lihaa ei ole tällöin tarjolla. Uusi kasvisruokalisäys jaetaan eri päiville siten, että edelleenkin päivän kahdesta lämpimästä ateriasta vain toinen voi olla kasvisruokaa. Aiheen herättämä keskustelu on ollut lähes koomista luettavaa. Kommenteissa maalaillaan jo Suomen puolustuskyvyn romahtamista ja puolustusvoimien joutumista naurunalaiseksi muiden maiden asevoimien silmissä.
Sanottu on myös, ettei puolustusvoimien tehtävä ole ottaa kantaa ilmastonmuutokseen tai ruokatrendeihin, vaan puolustaa Suomen valtion alueellista koskemattomuutta. Tämä on tyypillinen esimerkki ongelman kiertävästä ja yhteiskuntavastuun välttelyyn pyrkivästä retoriikasta. Puolustusvoimat julkisrahoitteisena laitoksena on yhtä lailla velvoitettu toimimaan ilmastonmuutosta estääkseen siinä missä kaikki muutkin, ja osoittaakin tämän halukkuuden uudistumiskyvyllään. Olen ylpeä siitä, että edustamani laitos ottaa yhteiskuntavastuuta taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Taisteluun kun olemme erikoistuneetkin.
On myös perin kummallista, miten yhden kasvisruoka-aterian lisääminen palvelusarkeen nostaa nähdyn kaltaisen äläkän. Armeijassa joutuu sietämään epämukavuutta, kuten vähäisiä yöunia, poskia purevia pakkasia ja äärimmäistä fyysistä rasitusta. Edellä mainittuihin nähden yksi kasvisruoka kuuluu kyllä mielestäni pienimpien murheiden joukkoon. Samalla valitus kasvisruoasta haurastuttaa pohjaa argumenteilta, jotka korostavat epämukavuuden sietokyvyn tärkeyttä. Jos sotilas ei kestä yhtä kasvisruokaa lisää viikossa, kuinka hän pärjää tosipaikan tullen?
Kasvisruoka on tullut jäädäkseen, halusivat vastaan änkyröivät sitä tai eivät. Muutos kannattaa omaksua vapaaehtoisesti nyt, kun se on vielä mahdollista. Kohta se saattaa tapahtua pakolla, kun päästövähennystavoitteisiin pyritään nostamalla lihan hintaa sekä vaikuttamalla muutenkin ihmisten kulutustottumuksiin. Sopeutumiskyvyttömät ampuvat itseään jalkaan taistelemalla väistämätöntä muutosta vastaan.
On totta, että yleisesti ottaen kasvisruokahävikki on ainakin suhteellisesti huomattavasti suurempaa kuin lihaa sisältävien aterioiden. Tähän ei kuitenkaan ole syynä niinkään ruokaa valmistavan Leijona Cateringin toiminta, vaan yksilön valinta siitä, kuinka paljon ruokaa hän lautaselleen ottaa ja kuinka paljon sitä lautaselta edelleen roskiin päätyy. Lisäksi, kuten moni on huomauttanut, on täysin realistista odottaa, että sotilaskotien grillit käyvät kuumana juuri kasvisruokaa sisältävinä päivinä ainakin alkuvaiheessa. Jälleen kerran kyseessä on yksilön oma valinta: puolustusvoimien tarjoama ruoka on ilmaista, makkaraperunat grillistä maksavat päivärahojen verran tai jopa yli. Valinta on varusmiehen.
On myös paikallaan pohtia sitä, olisiko sotilaalla kriisin aikana varaa valittaa muonasta? Uskoakseni silloin syödään tasan sitä ruokaa, mitä huoltojoukot kenttäkeittiöistään milloinkin tarjoilevat. Sodan uuvuttamalle sotilaalle kelvannevat pihvit, pavut tai porkkanat, kunhan vain nälkä tulee taltutetuksi. Aina ei voi valita, mitä syö, vaan on syötävä sitä mitä sattuu saamaan.
Lopuksi: monelta pääsee niin kovin usein unohtumaan, mikä toinen tärkeä olemassaolon oikeutus puolustusvoimille on. Yhteiskunnalliset intressit, kuten vaikkapa tapakasvatus, liikuntaan, terveisiin elämäntapoihin ja yhteiskuntaan mukaan kannustaminen sekä yhteistyötaitojen opettelu ovat aina kuuluneet kiinteänä osana puolustusvoimien toimintaan. Kuten tässäkin tapauksessa, puolustusvoimat näyttää ruokavalion uudistamisella suuntaa tulevaisuuteen osana muuta yhteiskuntaa.
