Pohjoismainen yhteistyö huoltovarmuuden saralla on hankalaa mutta tarpeellista
Ulkopoliittisen instituutin tuore raportti pohjoismaisesta yhteistyöstä kriisivalmiuden ja huoltovarmuuden alalla herätti keskustelua mahdollisesta tulevasta kehityksestä.
Ulkopoliittisen instituutin UPI:n Nordic resilience: Strengthening Nordic crisis preparedness and security of supply cooperation -seminaari pidettiin keskiviikkona 12. lokakuuta Helsingissä. Seminaari keskittyi pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen kehittämistarpeisiin huoltovarmuuden takaamiseksi.
Tapahtuma liittyy tutkimuskokonaisuuteen, josta UPI julkaisi samannimisen raportin syyskuussa. Ruotuväki uutisoi raportista 15.9.
Raportin rungon muodosti kattava selvitys huoltovarmuuden ja kriisivalmistautumisen tämänhetkisestä tilasta kaikissa Pohjoismaissa. Tämä oli merkittävä selvitys, sillä aiheita käsittelevät hyvin eri toimijat eri maissa.
Raportti sisälsi myös tutkijoiden ehdotukset pohjoismaisen yhteistyön parantamiseksi. Niiden olisi tarkoitus parantaa huoltovarmuutta ja kriisivalmistautumista luomalla uusia mekanismeja yhteistyölle ja ottamalla nykyisten sopimusten ulkopuolella olevat itsehallinolliset alueet mukaan.
Keskustelun pääsisältö muodostui raportin esittelystä ja sitä työssään hyödyksi käyttävien virkamiesten lausunnoista. Lausunnoissa virkamiehet kertoivat mielipiteensä raportista, sekä sen miten he ovat hyödyntäneet ja tulevat hyödyntämään sitä.
Tapahtuman alusti UPI:n johtaja Mika Aaltola ja päätössanat lausui pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist.
Ministeri Blomqvistin mukaan on laaja ymmärrys siitä, että olemassa olevia rakenteita tulee kehittää entisestään yhteistyön edistämiseksi. Kuva: Lauri Höyssä
Ylistystä varjostivat käytännön ongelmat
Tutkimuksen johtaja Mikael Wigell esitteli raportin tekotavat, löydökset, sekä käytännön ehdotukset päättäjille.
– Uskallan sanoa, että tämä raportti, jonka olette saaneet, on kattavin, joka on tehty pohjoismaisesta huoltovarmuudesta ja kriisivalmiudesta, Wigell julistaa.
Tärkeimmät löydökset Wigellin mukaan olivat pohjoismaisen yhteistyön tarpeellisuus ja yhteisen lähestymistavan olemassa oleminen. Ehdotukset päättäjille sisälsivät muun muassa tiukempaa tiedonjakoa, yhteisen valmistautumisen kehyksen luomista ja valmistautumisrahaston perustamista.
Tämän jälkeen sisäministeriön Wivi Wagello-Sjölund sekä Huoltovarmuuskeskuksen Nuutti Nikula pääsivät esittämään kommenttinsa.
Kaikki seminaarin puhujista olivat sitä mieltä, että raportti oli hyödyllinen ja siitä on hyötyä myös käytännössä. Erityisesti tutkimuksen ajoitusta kiiteltiin, sillä kriiseihin valmistautuminen nähtiin erittäin ajankohtaisena.
Kuitenkin sekä Wagello-Sjölund että Nikula nostivat esiin käytännön ehdotusten toteuttamisen haastavuuden virkamiehille. Molempien puheenvuoroissa nousi esiin se, että asiaan liittyvät asiakirjat ovat usein tietoturvaluokiteltuja, eikä niitä täten voida jakaa valtioiden kesken ilman lakimuutoksia.
Vaikka tutkijoiden ehdotukset nähdään hankalina, itse selvitys kriisivalmiudesta ja huoltovarmuudesta nähtiin erittäin hyödyllisenä.
Jokainen puhuja nosti esiin termistön erilaisuuden olevan ongelma. Raportin onnistunut tavoite luoda yhteneväinen termistö, jolla keskustella asioista, oli siis hyvin tervetullut.
Aikaisemmin ongelmana on nähty myös se, että eri maissa eri ministeriöt hoitavat samoja huoltovarmuuteen liittyviä asioita. Ministeriöillä ei aina ole edes tietoa siitä, kuka toisessa maassa huolehtii samasta asiasta.
UPI:n tutkijat loivat tutkimusta varten katsauksen siitä, mistä kukin toimija on vastuussa eri maissa. Virkamiehet pitivät tätä selvitystä erityisen hyödyllisenä.
