Rauhanturvaamisen tienrakentajien lähdöstä Suezille 65 vuotta

YKSK 1:n, ensimmäisen suomalaisen rauhanturvaajayksikön veteraanit kerääntyivät viettämään operaatioon lähtönsä päivää tasan 65 vuotta lähdön jälkeen.

Vuonna 1956 suomalaisen osaston liittyessä YK:n UNEF-operaatioon ja matkustaessa Suezille valvomaan vierasmaalaisten joukkojen poistumista, rauhanturvaamiselle ei edes ollut vakiintunutta nimeä. Operaatio oli YK:n ensimmäinen eikä kukaan osannut odottaa minkälainen se tulisi olemaan.

– Se oli kuin hyppy tuntemattomaan. Ei tiedetty, kuinka vaikeat ja vaaralliset olosuhteet siellä ovat, eikä tiedetty mitä tehtäviä pitää tehdä, silti lähdettiin, Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Mauri Koskela kertoo.

Operaatio oli kuitenkin menestys ja suomalaiset vakiinnuttivat asemansa rauhanturvaamisen tärkeänä tekijänä.

– Tämä operaatio oli kokonaisuudessaan se pohja, jolle ollaan rakennettu. Tämä osoitti sen, että suomalaiset ovat ehkäpä jopa maailman parhaita siinä työssä mitä me teemme rauhan eteen tuolla ulkomailla.

Rauhanturvaaminen vaikuttaa monella tasolla

Rauhanturvaajaliiton Lasipalatsissa 10. joulukuuta järjestämä juhlatilaisuus alkoi Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajan Mauri Koskelan puheella, jonka jälkeen operaatioon osallistuneilla rauhanturvaajaveteraaneilla oli mahdollisuus seurustella keskenään, Rauhanturvaajaliiton edustajien sekä sen yhteistyökumppanien kanssa.

Operaatiossa mukana ollut Pentti Makkonen ei ole katunut lähtöänsä Suezille.

– Minusta oli kehittävää ja mielenkiintoista aikaa saada olla siellä, hän toteaa.

Rauhanturvaajavapaaehtoisiksi ilmoittautuneiden taustat ja motivaatiot vaihtelivat. Mukaan lähti myös esimerkiksi toisen maailmansodan veteraaneja, myös yksi Mannerheim-ristin ritari. Valtaosa oli kuitenkin nuoria kahdenkymmenen ikävuoden paikkeilla olevia miehiä. Makkoselle varmuus päätöksestä syntyi hänen jouduttuaan väistämään vastaantulevaa ajoneuvoa ajamalla ojaan. Vähän ajan päästä hän toimi Egyptissä kersanttina välinevarastolla.

Rauhanturvaoperaatio kosketti kaikkia lähteneitä henkilökohtaisesti ja sieltä on jäänyt monia kokemuksia sekä muistoja erilaisista ihmiskohtaamisista. Makkonen kertoo tutustuneensa sattumalta ja päässeensä juttelemaan monesti sikäläisen komentajan kanssa syödessään yksin Abu Suweirin upseeriravintolassa.

Myös YKSK 1:n veteraanilla ja joukosta kirjan kirjoittaneella Jorma Reininmaalla on voimakas henkilöön liittyvä muisto operaatiosta.

– Tutustuin yhteen juutalaiseen perheeseen ja Henryyn, joka oli 17-vuotias poika. Häneltä sain sellaisen faaraon pään, joka on löydetty Luxorin kaivauksilta. Se on ollut minulla nyt 65 vuotta.

Myöhemmin Reininmaa sai Henryyn uudelleen yhteyttä ja on ollut hänen kanssaan sähköpostikirjeenvaihdossa.

Suezin operaatio oli Suomelle monin tavoin tärkeä. Se oli osa YK:n rauhanturvaamisen ensiaskeleita ja muodostui kansainvälisesti merkittäväksi tekijäksi rauhanturvaamisen alalla. Lisäksi operaatioon osallistuminen auttoi Suomea vakiinnuttamaan ulkopoliittista asemaansa.

Operaation merkitys muistetaan

Juhlassa oli paikalla 11 rauhanturvaajaveteraania. YKSK 1:ssä miehiä oli yhteensä 283. Veteraanit ovat päässeet tapaamaan toisiaan juhlan lisäksi myös muissa Rauhanturvaajaliiton järjestämissä tilaisuuksissa.

– Olen näissä isommissa tilaisuuksissa käynyt, Makkonen kertoo.

Lisäksi YKSK 1:n miehille on perustettu perinnekilta, joka kokoaa joukon rauhanturvaajaveteraanit yhteen ja isännöi siihen liittyviä tilaisuuksia. Hallituksen puheenjohtajana toimii everstiluutnantti Niclas von Bonsdorff. Von Bonsdorff toimii myös Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen, Fincentin johtajana ja painottaa rauhanturvaajapioneerien suurta merkitystä suomalaiselle rauhanturvaaja- ja kriisinhallintatyölle.

– Me ammennamme alkuvoimamme näistä ensimmäisistä suomalaisista rauhanturvaajista, YKSK 1 on Fincentin perinnejoukko, Von Bonsdorff kertoo.

Voit lukea lisää Suezin kokemuksista aiemmasta Ruotuväki-lehden verkkoartikkelista.